Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Taustaa Taustaa-kirjoituksille
Saatteeksi Taustaa 2 kirjan lukijoille.

Suomalaiset siirrettiin 1960-luvun alun ja 1970-luvun lopun välisenä aikana uuteen yhteiskuntaan. Ulkonaisesti siirryttiin maalta (perustuotannosta, josta vielä 1950-luvulla noin puolet väestöstä sai toimeentulonsa) kaupunkiin teollisuuden ja palvelualojen piiriin. Samaan aikaan suuret ikäluokat tulivat työ- ja korkeakouluikään. Hevoset korvattiin traktoreilla ja autoilla, pyörät mopoilla, kellarit jääkaapeilla, radiot televisioilla ja monet toisen maailmansodan aikana sotilaskäyttöön kehitetyn teknologian tuomat uudet tuotteet löysivät laajenevat markkinat tavallisten kotitalouksien piiristä. Sotakorvauksia varten luotu teollisuus muutettiin tuottamaan hyödykkeitä sekä kotimarkkinoita että ulkomaankauppaa varten. Työväen ei tarvinnut siirtyä takaisin perinteisiin ammatteihinsa vaan jäi palvelemaan nopeasti kehittyvän kaupan ja tuotannon tarpeita.

Suomalainen kulttuurivallankumous

Samanaikaisesti perinteistä suomalaista yhteiskuntanäkemystä ryhdyttiin muokkaamaan "kulttuurivallankumouksen" keinoin. Muutosta vaativan, vasemmistolaista ideologiaa ajavan tahon tavoitteena oli ihannevaltio kuten Neuvostoliitto ja Itä- Saksa. Näissä maissa kansalaiset itse päättivät hyvinvoinnistaan ilman että suurpääoman ja imperialismin voimat pääsivät vaikuttamaan heidän oikeuksiinsa ja valintamahdollisuuksiinsa.

Tavoitteeseen pyrittiin hylkäämällä "vanhentunut suomalainen arvomaailma", johon liittyi uskonnon, kodin ja isänmaan kunnioittaminen. Tilalle tuotiin pääasiassa "taistolaisten" ihannoima "tieteellismarxilainen" aatemaailma, joka ei hyväksynyt moniarvoisia, taantumuksellisia näkemyksiä.

Koululaitoksen hallinnon, opettajiston ja opintosuunnitelmien muuttaminen, tiedotusvälineiden tiedotus-, tiede- ja kulttuuri osastojen hallitseminen, työtekijäjärjestöihin ja työpaikkojen luottamushenkilöstöön kuuluminen sekä kirkon ja puolustusvoimien päätöksiin vaikuttaminen olivat osa niistä tavoitteista, joiden kautta suomalaista yhteiskuntaa ryhdyttiin muuttamaan sosialistiseksi mallimaaksi.

Kulttuurivallankumouksen onnistuminen edellytti, että kaikki merkittävät hallinnolliset paikat oli miehitettävä aatteelle uskollisilla, tehtävään sopivilla henkilöillä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ryhdyttiin eri aloilla tehokkaisiin muutostöihin.

Kaikki ilmaista ja samanarvoista

Eduskunta hyväksyi syksyllä 1963 ponnen, jonka mukaan jokaiselle lapselle oli taattava tasa-arvoinen ilmainen yhdeksänvuotinen peruskoulutus riippumatta vanhempien varallisuudesta tai asuinpaikasta (peruskoululaki 1968). Sekä lasten esiopetukseen että peruskouluun haettiin mallia pääasiassa Itä-Saksasta, jossa tieteellismaterialistinen maailmankuva oli todettu sopivaksi kodin ja lapsen arvomaailmaksi.

Tehtävä koululaitoksen uudistamisesta ja opetussuunnitelmien toteutuksesta kuului kouluhallitukselle, jota johti 1973–1991 välisen ajan Lahden kaupungin koulupsykologiksi vuonna 1965 valittu Erkki Aho.

1960-luvun aikana valmisteltu peruskoulu-uudistus sisälsi kaksi merkittävää muutosta:

1) Hyväksi todettu perinteinen koulumatematiikka, joka sisälsi algebran ja geometrian opetuksen, hylättiin. Tilalle tuotiin joukko-oppiin sitoutunut uusi matematiikka, jota opettajat eivät omaksuneet eikä vanhemmat ymmärtäneet.

2) Biologian oppitavoitteisiin lisättiin evoluution opettaminen tieteellisenä totuutena.

Näiden ohella uskonnon ja taideaineiden opetusta vähennettiin, laulukirjoista poistettiin isänmaallisia ja uskonnollisia lauluja, aamuhartaudet muutettiin yleisiksi päivänavaukseen liittyviksi tiedotustilaisuuksiksi ja opettajien oikeuksia kurinpitoon ja oppilaiden ohjaamiseen supistettiin. Opettajista tehtiin oppimisen seuraajia ja ohjaajia.

1970-luvun alusta kouluhallituksen hyväksymät opetussuunnitelmat otettiin käyttöön ja samalla tuotiin kouluihin uudenlaiset oppikirjat, uudet aatteet ja materialistinen arvomaailma. Uusilla tiukoilla määräyksillä ja työvoimapoliittisilla toimenpiteillä nöyryytetty opettajakunta pyrki parhaalla mahdollisella tavalla toteuttamaan kouluhallituksen ja poliittisten päättäjien toiveet. Varmistaakseen aatteelliset tavoitteensa vyöryttivät Teiniliiton 1960-luvulla vallanneet taistolaiset aatettaan kouluihin myös oppilaiden kautta, jotka vaativat itselleen oikeutta osallistua opetussuunnitelmien laadintaan ja oppikirjojen hyväksyntään. Tämän radikaalitoiminnan periaatteet hyväksyi sekä kouluhallituksen johto että presidentti Kekkonen (Teinikunnan lehti Kani 8,69/70). Taistolaisjohtoinen Teiniliitto ajautui kuitenkin taloudelliseen ja poliittiseen konkurssiin vuonna 1976.

Lapset opettamaan vanhempiaan

Kodin antama perinteinen "tukiopetus" pystyttiin tehokkaasti torjumaan joukko- opin tullessa entisen matetatiikan tilalle sillä kotiväki ei tuntenut uusia käsitteitä eikä uutta tapaa ajatella laskutehtäviä funktioina. siirtoina tai peilauksina. Biologian oppikirjoihin muutetut perustiedot ja kaiken opetuksen kattava kehitysoppi tieteellisenä totuutena oli monessa kodissa myös outoa. Muutetut opit koettiin kristillisissä piireissä vieraina ja perinteisen vakaumuksen vastaisina. Syntyi ristiriita kodin ja koulun lapselle antaman maailmankuvan välille. Tämä aiheutti usein sen, että kasvava ja opastusta tarvitseva nuori jäi kahden erilaisen yhteisön väliin eikä saanut tarvittavaa tukea kummaltakaan.

Jo 1980-luvun alussa uudesta matematiikan joukko-opista sekä tasokursseista jouduttiin luopumaan ja samalla yläasteen matematiikan tuntimääriä oli vähennettävä. Uusi matematiikka oli kuitenkin jo syrjäyttänyt vuosisatoja käytössä olleen matemaattisen ongelmanratkaisun opettamisen geometrian ja algebran tehtävien kautta. Tämän aiheuttama puutos tuli esille vasta myöhemmin kun todettiin, että kolmiulotteisten hahmojen käsittäminen ja luominen oli joukko-opin saaneille vaikeaa, usein mahdotonta. Tämä oli harmillinen puute ja samalla este monelle luovuutta vaativalle alalle pyrkivälle.

Laman heijasteet ja itsekkyyden ihanteet

1970-luvun puolivälissä alkanut öljykriisi ja sitä seurannut maailmanlaajuinen lama ja inflaatio lisäsivät työttömyyttä mutta synnyttivät samalla uudelleen erilaisia "demokraattisia kulttuurijärjestöjä". Kiristynyt tilanne sai aikaan myös yleisesti hyväksyttyjen asenteiden kriittistä arviointia. Monella taholla todettiin, että kulttuurivallankumouksen hedelmät eivät maistuneetkaan hyviltä. Monessa asiassa oli menty liian pitkälle. Uusi materialistinen maailmankatsomus ja sen mukanaan tuomat arvot eivät koonneet yhteiskuntaa vaan pikemminkin saivat aikaan eri aatteiden ryhmittymiä. Tämä pirstoutuminen alkoi näkyä sekä yhteiskunnassa että perhepiirissä. Kukin pyrki varmistamaan oman asemansa. Syntyi itsekkäiden ihmisten yhteiskunta, jonka eteenpäin vievänä voimana oli oman edun tavoittelu ja elossa säilyminen. Tämän joukon itsetuntoa kohotti 1980-luvulla alkanut lisääntyvä hyvinvointi orastavan taloudellisen nousukauden seurauksena. Näin muotoutuneen yhteisön perustana oli kehitysopin mukainen tieteellismaterialistisen arvomaailma. Tämän arvomaailman perusteita ja toimintatapoja vastaan alkoi kuitenkin myös Suomessa vastarinta, jonka seurauksia näkyi tiedotusvälineissäkin jo 1970-luvun lopulla. Kehitysopin tieteellisyyttä vastustavat tahot pyrkivät julkisuuteen 1980-luvun alussa. Tästä esimerkkinä ovat koulun biologian sisältämää kehitysoppia vastustavien "Ajankohtainen" – lehtien levittäminen sekä professori Wilder-Smith, joka vuonna 1981 kävi Suomessa pitämässä kehitysopin vastaisia luentoja ja esittelemässä kirjaansa "Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota". Luennot saivat aikaan laajaa yleisökirjoittelua.

Evoluution opetusta ja sen tieteellisyyttä käsittelevän kriittisen keskustelun tulos oli aluksi hiljaisuus. Ne kirjat ja artikkelit, jotka pääsivät julkisuuteen olivat lähes aina kehitysoppia tukevia. Mainittu Wilder-Smithin kirjoittama ja professori Matti Leisolan kääntämä kirja sai viralliselta taholta kielteistä palautetta ja kustantaja sai mm. tämän kirjan takia Skepsis -yhdistyksen Huu-Haa -julkistamispalkinnon.

1980-luvun aikana saatiin Suomessa kokea voimakas taloudellinen nousukausi, joka perustui osin edellisten sukupolvien aikaansaamien uhrausten muuttamisesta rahaksi ja sijoituksiksi. Taloudellinen "kupla" puhkesi vuoden 1990 alun pankkikriisinä, joka tuli suomalaisille kalliimmaksi kuin sotakorvaukset. Syntynyt ahdistava taloudellinen tilanne sekä vuonna 1991 tapahtunut Neuvostoliiton romahdus oli materialistista maailmankuvaa ihannoiville sekä yllätys että katkera tosiasia. Kouluopetuksen mallimaan Itä-Saksan yhdistyminen Länsi-Saksaan ja sen todellisen tilan selviäminen eivät jättäneet tulkinnanvaraa. Kulttuurivallankumouksen lopullinen tavoite jäi Suomessa nyt saavuttamatta. Maamme liittyi EU:n jäseneksi ja irrottautui itäisen naapurimaansa otteesta. Mutta vuosikymmenien työ ateistisen maailmankuvan juurruttamiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan oli jo onnistunut.

Puhujat

Voiton hedelmät

Suomalaisen vasemmistolaisaatteen siivittämän kulttuurivallankumouksen voittona voidaan pitää sitä, että tiedotusvälineiden ja peruskoulujärjestelmän lisäksi sekä yliopistoyhteisö että evankelisluterilainen kansankirkko hyväksyivät kehitysopin väittämät tieteellisinä totuuksina.

Kirkko muutettiin erilaisia tapahtumia ja ohjelmia tuottavaksi laitokseksi, joka kilpailee muiden yleisötilaisuuksia järjestävien yritysten kanssa.
Vuosisatoja kirkkokansan käytössä olleita virsiä korjailtiin siten, että niiden käytöstä joudutaan maksamaan Teostolle korvaus. Raamatun sanomalta poistettiin totuuspohja. Yhä pienenevä joukko kirkon palveluksessa olevista vastustaa enää kulttuurivallankumouksen seurauksia: naispappeutta, liberaaliteologiaa ja evoluution opetusta kirkon piirissä.

Tohtori Pekka Kuusi tuo muuttuvan tilanteen hyvin esille vuonna 1982 kirjoittamassa kirjassaan "Tämä ihmisen maailma", jossa hän sanoo: "Uskonto on antanut ensin normit; käyttäytymisvalintojen lujittamina nämä normit ovat sitten aste asteelta siirtyneet yhteisöelämään vallitsevaksi moraaliksi eli hyviksi tavoiksi ja kunnon käyttäytymiseksi. Mutta uskonto on käyttäytymisen ohjaajana itse myös käyttäytymismuuttuja. Kokemusperäisen tiedon kehittyessä kokemusperäiseksi tieteeksi ihminen on joutunut yhä enemmän etsimään normeja eli käyttäytymisvalintojen perusteita omasta itsestään. Tietoa keräävä ja palvova ihminen on näin jäänyt yhä yksinäisemmäksi. Evoluutio jatkuu; ihmisen käyttäytyminen muuttuu; uskonnon tehtävä muuttuu."

Puheenvuoro Artikkeli

Yliopistoon pyrkijöiltä edellytetään nykyään, että mikäli aikoo laitokseen opiskelemaan, on syytä hyväksyä evoluutio tieteellisenä tosiasiana. Onhan evoluution perusajatus pohjana sekä maailmankaupassa että markkinataloudessa, jotka molemmat ovat tiukassa kytkennässä yliopistomaailmaan. Professori Tatu Vanhanen muistuttaa (HS, kuukausiliite elokuu 2004), että "maailmankauppaa ohjaa luonnonvalinta eli markkinatalous, ja jos sitä yritetään muuttaa, niin se tulee keinotekoiseksi eli vääristää kysynnän ja tarjonnan lakia. Se vain heikentää tilannetta."

Kehitysopin vastainen julkaisutoiminta

Muualla, etenkin Yhdysvalloissa, nuori tutkijasukupolvi alkoi jo 1980-luvulla enenevässä määrin suhtautua kehitysopin väittämiin epäilevästi. Tämä muuttunut ilmapiiri oli otollista uusien tiedejulkaisujen kannalta. Vaikka kehitysoppiin kriittisesti suhtautuva kirjallisuus oli pääosin englanninkielistä, saivat kehitysoppiin liittyvistä tutkimustuloksista kiinnostuneet uutta tieteellisesti pätevää tietoa näiden julkaisujen kautta käyttöönsä myös meille Suomeen. Kirjan lopussa on laajahko kirjaluettelo, josta asiasta kiinnostunut saa julkaisuista ja verkkosivuista tietoa. Internetin käytön yleistyessä ovat vuosituhannen vaihteessa monet mielenkiintoiset tietokannat avautuneet tavallisen lukijan käyttöön. Näitä laajenevia tietopohjia olen voinut käyttää hyväkseni monissa kirjoituksissa, joita kahdentoista vuoden ajan on julkaistu STLK:n Luterilainen-lehdessä otsikolla "Taustaa". Näistä artikkeleista on nyt koottu kaksi kirjaa: "Taustaa 1, Tekijänoikeudesta maailmaan" (toinen painos 2001) sekä nyt käsillä oleva kirja, "Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista". Molemmat kirjat ovat olleet luettavina myös verkkosivuilla www.luterilainen.com ja www.taustaa.fi.

Nykyinen opiskelijapolvi joutuu runsaan tietovirran joukosta etsimään näkemyksiä, jotka voisivat avartaa ja lisätä oman maailmankuvan kehittymiseen liittyviä valintavaihtoehtoja. Oppikirjat ja tiedotusvälineet tarjoavat nuorten käytöön vaihtoehdoksi kuitenkin vain kehitysoppia ja siihen liittyviä erilaisia aatteita Elämänkatsomuksen eli oman arvomaailman vahvistamiseen hankitun tiedon tulisi olla mahdollisimman rehellistä ja avointa, jonka käyttöarvon lukija voi itse arvioida. Totuus ei voi olla vuosittain muuttuvaa. Totuus ei voi vaihdella kertojan taustan mukaan. Jouni Issakainen sanoo vastauksessaan aisteja koskevaan Suomen Kuvalehden julkaisemaan (viereinen sivu) kirjoitukseeni: "Evoluutioteoria on tällä hetkellä tosi, koska se tarjoaa kiinnostavimmat erehtymisen ja oppimisen mahdollisuudet." Kun siis puhumme evoluutiosta puhumme samalla muuttuvasta totuudesta. Kuka voi ja haluaa rakentaa elämänsä pysyviä arvoja muuttuvan totuuden varaan?

"Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys". Sananl. 4:23,24


Helsingissä 17.08.2004
Kimmo Pälikkö