Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Sokein on se, joka ei halua nähdä
Samankaltaisuudet I

Kehitysopin mukaan yhteisen alkuperän vuoksi eläinten rakenteissa on samankaltaisuuksia, joita voidaan käyttää todisteina yhteisestä alkuperästä. Näin tieteellisen tuntuisesti, kehäpäättelyn menetelmin, on kehitysoppia markkinoitu jo yli 150 vuotta.

Britannian tieteenedistämisseuran edustajat olivat käyneet onnittelemassa aikansa tunnetuinta eläinten vertailevan anatomian tuntijaa, sir Richard Owenia (1804 -1892) hänen täyttäessään 70 vuotta. Oli vuosi 1874. Hieman yli 40 vuotiaan seuran historian aikana oli tiedemaailmassa tapahtunut suuria mullistuksia. Niiden taustalla olivat suuret yhteiskunnalliset muutokset, jotka saivat alkunsa Ranskan vallankumouksen heijasteista. Tieteen ja yhteiskuntaelämän piiriin oli syntynyt erilaisia aktiivisia ryhmiä, jotka pyrkivät muuttamaan vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää sekä vähentämään kirkon kaikkialle heijastuvaa vaikutusvaltaa. Yhteistä ryhmille oli materialistinen maailmankatsomus, jonka mukaan maailma ja luonto olivat itseohjautuvia ilman yliluonnollisten voimien myötävaikutusta.

Englannissa kirkon ja hallitusvallan vastaista ryhmittymää oli menestyksellisesti ohjaillut Charles Lyell (1797 - 1875), joka jo v. 1830 julkaisi kautta tiedemaailman levinneen kirjasarjansa ensimmäisen osan, "Principles of Geology". Teoksissaan hän julisti hitaan kehityksen geologiaa (uniformitarismia), jonka mukaan nykyiset geologiset tapahtumat ovat avain menneisiin tapahtumiin. Lyell oli ollut myös mukana perustamassa tiedemiehille ja tutkijoille tarkoitettua keskustelufoorumia "tieteenedistämisseuraa" vuonna 1831. Rinnalleen hän oli houkutellut nuoren Charles Darwinin, joka palasi v. 1836 useita vuosia kestäneeltä H.M.S Beaglen purjehdukselta Etelä-Amerikan ja Australian saaristosta.

Richard Owen tutustui Charles Darwiniin, kun tämä kävi kuuntelemassa hänen vertailevan anatomian luentojaan. Näitä suosittuja luentosarjoja Owen alkoi pitää luonnontieteellisessä museossa v. 18371.

Perustana kokemus ja tieto

Richard Owenilla oli jo tuolloin vankka kokemukseen perustuva näkemys eläinten anatomiasta. Hän oli nuorena kirurgian opiskelijana (v. 1830) joutunut mm. luetteloimaan ns. Hunterin kokoelman, johon kuului yli 13.000 eläimen ja ihmisen anatomiaan liittyvää näytettä. Myöhemmin Owenin tietoja ja kokemuksia käytettiin myös fossiilisten löytöjen tutkimuksissa ja mm. Lontoon eläintarhan eläinten kuolinsyiden määrityksissä. Eläintarhassa kuolleet eläimet hän joutui tutkimaan omissa tiloissaan. Siksi hänen kotiaan jopa kartettiin siellä ajoittain olleen pilaantuneiden ruhojen aikaansaaman löyhkän vuoksi.

Richard Owenin piirtämä rakenteellisen perustyypin (archetype) ranka, jota kaavana käyttäen hän määritteli eri eläinten anatomisia eroja


Owenin tutkimukset perustuivat käytännössä saatuihin kokemuksiin ja niitä pidettiin luotettavina ja pätevinä. Hän pystyi jo 1840-luvulla osoittamaan vertailevan anatomian avulla, että eri eläinten luustojen samankaltaisuuksien taustalla oli luojan nerokas tapa yhdistää tuki- ja aistinrakenteita täydellisesti toimiviksi jäseniksi ja aisteiksi. Tämä rakenteiden samankaltaisuus koski kämmenelle mahtuvaa päästäistä samalla tavalla kuin talonkorkuista dinosaurusta. (Dinosauria nimen Owen antoi 1840-luvulla tutkimilleen suurikokoisille liskoeläinten fossiileille2.) Hän nimitti tätä eri eläinten anatomista samankaltaisuutta homologiaksi.

kuva

kuvaOwen joutui luetteloimaan ja määrittelemään valtavia määriä eri aikoina eläneiden eläinten anatomisia rakenteita ja niiden välisiä eroja. Havaintojensa perusteella hän teki sen johtopäätöksen, että kaikilla maapallolla olevilla tai aikaisemmin olleilla eläimillä täytyi olla sama suunnittelija. Työnsä aikana hän totesi, kuinka rasitusta kestämään tarkoitettujen mutta monimutkaisia liikeratoja suorittamaan joutuvien nivelten rakenne oli ratkaistu nerokkaasti. Mitoitukset eri osien välillä olivat niin optimaaliset, että pienikin muutos olisi muuttanut niiden toimintaa huonompaan suuntaan.

Luuston sisäinen rakenne on aina käyttötarkoitukseen sopiva. Linnuilla ovat luut vahvoja ja keveitä, valaalla luuston sisäosia käytettään öljymäisten eritteiden varastoina ja nisäkkäillä luuston rakenne kestää suuria rasituksia. Esim. ihmisen lonkkaluu kestää normaalipainoon verrattuna yli 30-kertaisen painonlisäyksen ilman että se murtuu.


kuva kuva
Jos polvista puuttuisivat lumpiot tai käsivarren luut olisivat pituudeltaan erilaiset!
 

Owen oli todennut, että tukirakenteiden samankaltaisuus perustui raajojen käyttötarkoitukseen. Nivelen liikerata sekä nikamiin ja luihin kohdistunut rasitus määräsi sen, minkälaisen lopullisen muodon ja lujuuden kyseessä olevan rakenneosa oli saanut. Lopputulos oli aina käyttötarkoitukseen nähden ihanteellinen. Muuttamalla jotain osaa toisenlaiseksi, ei ominaisuutta voitu parantaa, päinvastoin. Tukirangan, nivelistön, hermoston, lihaksiston jne. yhteinen täydellisesti toimiva kokonaisuus oli havaittavissa kaikissa eläimissä, alkaen aikanaan eläneistä suurikokoisista liskoista kaikkiin niihin tuhansiin eläimiin, joita Owen oli elämänsä aikana joutunut tutkimaan. Mitään luuston tai elimen kehittymistä ei Owen ollut tutkimustyönsä aikana havainnut. Oman kokemuksensa perusteella hän vastusti jyrkästi maapallon pitkää ikää, elämän itsestäänsyntymistä ja eläinten hidasta kehittymistä kannattavaa ryhmittymää, jonka johtohahmoiksi olivat nousseet Charles Lyell ja Charles Darwin. Sivustatukea tämä ryhmä sai Lontooseen muuttaneelta Karl Marxilta, jonka kirjallinen tuotanto koostui vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä arvostelevista kirjoituksista.

kuva
Luuston ja nivelten rakenneratkaisuja ja niihin kohdistuvia voimia sekä niiden liikeratojen toimintamalleja on tutkittu kopiointia varten. Pyrkimyksenä on ollut löytää sellaisia teknisiä ratkaisuja, jotka soveltuisivat voimansiirtoihin ja monitasoisia liikeratoja tekeviin laitteisiin. Tunnetuimpia näistä ovat nykyaikaiset ja monimutkaiset kokoamiskoneet sekä liikkuvat, kauko-ohjattavat elementit.
 

kuva
Nivelten välistä kitkaa vähentämään on pyritty löytämään nivelkalvojen sekä rustojen pintaa muistuttavia materiaaleja, jotka vähentäisivät laitteiden kuluvien osien huoltoa. Kuvassa on niitä nivelratkaisuja, joita esiintyy ihmisen raajoissa.
 

Vuonna 1856 Owenin ansiot vertailevan anatomian alueella saivat näkyvän tunnustuksen kun hänet nimitettiin British Museumin luonnonhistorian kuraattoriksi3. Arvostetulle paikalle päästyään Owenin Raamatun ilmoitukseen perustuva näkemys maailmasta ja koko luomakunnasta joutui voimakkaiden hyökkäysten kohteeksi.

Vuonna 1858 Darwinin ryhmään kuuluva T.H. Huxley asettui julkeasti Owenia vastaan ihmisen ja apinan samankaltaisuutta käsittelevissä kirjoituksissaan. Seuraavana vuonna Charles Darwin julkaisi "Lajien Synty" -teoksensa, josta heti otettiin uusintapainoksia.

V. 1861 Ranskasta tullutta uutista Louis Pasteurin voittoisista kokeista, joissa todistettiin, ettei elämää synny kuolleesta aineesta, pidettiin enemmän uskonnollisen tutkijan näkemyksenä kuin tieteellisesti pätevänä näyttönä.

 V. 1863 Lyell julkaisi kirjan, "Geological Evidence on the Antiquity on Man", jossa hän todistelee, että ihmisen kehityksen taustalla on apina eikä Jumala. Vielä samana vuonna Darwin sai tukea Huxleyltä, joka julkaisi kirjan, "Man´s Place in Nature", jossa tuomitaan Owenin näkemykset epätieteellisiksi ja vakuutetaan lukijalle, että ihminen ei ole luomisen vaan kehityksen tulos. Tukea näkemyksilleen darwinilaiset saivat yllättäen ranskalaiselta filosofi Joseph E. Renanilta, joka julkaisi kirjan "Jeesuksen elämä". Teoksessa Jeesus todetaan tavalliseksi ihmiseksi, joka osasi hämätä aikalaisiaan erilaisin tempuin4. Vaikka roomalaiskatolisissa piireissä Jeesuksen arvon heikentäminen vahvisti neitsyt Marian, pyhimysten ja paavin asemaa, pidettiin kirjaa hyökkäyksenä kristillistä maailmankatsomusta vastaan.

kuvakuva

Kehitysopin uskomusten mukaan jäsenten samankaltaisuus on todiste yhteisestä alkumuodosta, josta kaikki ovat luonnonvalinnan kautta kehittyneet. Todisteeksi esitetään mm. eri eläinten eturaajoja, joista voidaan löytää samoja rakenteita. Ne samankaltaisuudet, jotka eivät sovellu "kehitysketjuun" hylätään. Koska käden ja jalan luusto muistuttaa hyvin toisiaan sekä kokonsa että rakenteensa suhteen, voidaan kehitysopin mukaan olettaa, että toinen on kehittynytt toisesta. Kehitysopillista väittelyä voidaan nyt käydä siitä, kumpi kehittyi ensin.
 


Lehdistö sai hyvää aineistoa materialistista filosofiaa kannattavan tieteen ja uskonnon välisestä riitelystä. Useat kirjailijat tarttuivat aiheeseen. Charles Kingsleyn v. 1863 ilmestynyt tieteisromaani, "The Water Babies", kertoo siitä, miten käy kun Jumala antaa kaiken tapahtua itsestään, ilman jumalallista kaitselmusta. Kirjasta tuli hetkessä myyntimenestys ja sen ateistiseen maailmankuvaan liittyvä sanoma tuki sopivasti darwinilaista kehitysajatusta.

kuva
Kiista luomis- ja kehitysopin kesken alkoi muotoutua uusille urille 1830-luvulla. Vasta 1850-luvun jälkeen se sai kansainväliset mittasuhteet. Aikansa tieteiskirjailijat olivat mukana tukemassa kehitysajatusta. Kuvassa kiistakumppanit Owen ja Huxley ovat ihmettelemässä "The Water Babies"-kirjan päähenkilöä.
 

Koko sivistyneeseen maailmaan nopeasti levinnyt, uskonnonvastainen, materialistinen kehitysfilosofia sai myös katolisen kirkon hereille. Paavi Pius IX tuomitsi uskonnonvastaisuutta lietsovat lehdet ja materialistista kehitysoppia levittävät kirjat. Tahtomattaan paavi toimi listoineen hyvänä myynninedistäjänä. Kaikki halusivat lukea niitä teoksia, jotka olivat paavin poistettavien kirjojen listalla. Lyell ja Darwin ryhmineen saattoi paavin väliintulon jälkeen avoimesti julistaa uskonnon ja tieteen kahdeksi eri asiaksi, jotka tuli mahdollisimman nopeasti erottaa toisistaan.

kuva
Kehitysopin mukaan rakenteiden samankaltaisuus eli homologiset jäsenet, ovat todisteita evoluutiosta, joka perustuu sattumanvaraisiin, päämäärättömiin muutoksiin eliön perimässä. Lyhennettynä määritelmä kuuluu: "Koska jotain on olemassa, on se todiste evoluutiosta". (Oheinen kuva on todennäköisesti piirretty1800-luvun lopulla.)
 

V. 1865 William Thomson (lordi Kelvin) otti tehtäväkseen maapallon iän määrittelyn sen jäähtymisnopeuden perusteella. Muutaman vuoden työn jälkeen hän ilmoitti mittaustuloksiinsa perustuen, että maapallo jäähtyminen on kestänyt n. 400 miljoonaa vuotta. Tämän mittaustuloksen ottivat maapallon hitaaseen kehitykseen tukeutuvat darwinilaiset mielihyvin vastaa.

V. 1866 saksalainen, Darwinin suuri ihailija, Ernst Haeckel sai valmiiksi teoksensa "Generellen Morphologie der Organismen" ja siihen liittyvät sikiöpiirroksensa. Näitä käyttäen Haeckel todisteli, että eri eläimet käyvät sikiökehityksensä aikana läpi kehitysopin mukaiset, kala-sammakko-lisko-nisäkäs -välivaiheet. Samaan aikaan hän julkaisi ensimmäisen kehityspuunsa, joka alkaa elämää synnyttävästä "monera" alkulimasta ja päättyy ihmiseen.

Kun Thomas Huxley ilmoitti v. 1870 tiedeyhteisölle, että Pohjois-Atlantilla tutkimustyötä tehnyt H.M.S. Challenger oli löytänyt meren pohjasta alkuelämää synnyttävää monera-limaa (bathybius haeckelii) ei ole ihme, että yhteisö hyväksyi myös kymmenen vuotta aikaisemmin Lounais-Ranskaan pudonneen meteoriitin aidoksi. Samalla se hyväksyi tieteellisesti toteennäytetyksi, että elämää maapallolle tulee myös avaruudesta. Näin pyrittiin kyseenalaistamaan Louis Pasteurin 1860-luvun alussa tekemät kokeet, joissa todistettiin tieteellisin menetelmin, että vain elämä synnyttää elämää.

kuva Nykyisissä oppikirjoissa esiintyvät samat piirrosaiheet, jotka luotiin 1800-luvun puolivälissä. Jotta piirroksiin kätketty viesti menisi helposti lasten ajatusmaailmaan, esitetään kuvat siten, että rakenteiden ilmentymä on jokaisessa tapauksessa sama. Esim. myyrän vajaan sentin mittainen kämmenluu esitetään kuvassa lähes yhtä suurena kuin todellisuudessa 50 -kertaa suurempi hevosen jalan vastaava luu. Jos luut olisivat oikeassa suhteessa toisiinsa, uskominen niiden samaan alkuperään ei olisi yhtä helppoa.
 

Kuin syntymäpäivän muistoksi vakavan tieteen puolesta taisteleva Owen sai tiedon, että amerikkalainen John William Draper julisti uudessa kirjassaan kehitysoppia tukevan tieteen alueeksi, jossa uskonnolla ja sen edustajilla (ml. paavi) ei ole oleskeluoikeutta.


KP

Viitteet:
1) In The Minds of Men/Ian T. Taylor
2) www.zoomdinosaurs.com
3) www.ucmp.berkeley.edu/history/owen.html
4) Tieteen Maailma 1993/Tieteen tienraivaajat

Aiheen käsittely jatkuu seuraavassa artikkelissa...