Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Yhteensovitetuista tarinoista kehittyi ateistinen uskonto
Ikäarvioita ja miljoonia vuosia - osa VII

Öljypuun oksa tärkeänä todisteena Raamatun ilmoittamaa
tuhoisaa vedenpaisumusta vastaan.

kuva Tiede 2000-lehdessä (8/2000) kerrottiin, että 140 metriä Mustanmeren pinnan alapuolelta on löytynyt muinainen rantaviiva. 90 metrin syvyydessä havaittiin mm. 11 m pitkä ja 4 m leveä rakennus, lankkuja, hirsiä keramiikkaruukkuja ja kaksi hylkyä. Kirjoituksen mukaan Mustanmeren alueella oli ollut 7500 vuotta sitten asutusta, jonka jättiläistulva Bosporin salmen kohdalla olleen maakannaksen murtuessa äkillisesti tuhosi. "Arkeologipiireissä keskustellaan siitä, olisiko 7500 vuoden takainen tulva Raamatun vedenpaisumuskertomuksen taustalla. Kertomusta pidetään pelkkänä legendana, mutta useimmat legendat kumpuavat jostakin tositapahtumasta. Katastrofaalinen tulva olisi hyvinkin voinut säilyä ihmisten mielissä Vanhan testamentin kokoamiseen saakka".

Kirkko & kaupunki -lehdessä (23/2001) Salla Korpela kirjoittaa mm. "insinööri" Henry Morriksesta, joka päätteli, että koska luomiskertomuksen täytyi olla totta, sille oli myös löydettävissä tieteellisiä todisteita joten hän alkoi kerätä niitä ja julkaisi vuonna 1961 kirjan nimeltä The Genesis Flood (Vedenpaisumus). Morris päätteli, mm., että Amerikan mahtava Grand Canyon olisi syntynyt Nooan arkin rakentamiseen johtaneissa tulvissa. Salla Korpelan mielestä nämä "teoriat kuulostivat tieteellisiltä, mutta olivat täysin hatusta vedettyjä... Kreationismin (Raamatun luomiskertomuksen/toim.lis.) todisteleminen kirjaimellisesti paikkaansa pitäväksi ei palvele uskonkaan asiaa, koska se saa Jumalan näyttämään lähinnä taikurilta."

Yhteistä kirjoituksille on Raamatun ilmoittaman vedenpaisumuksen merkityksen mitätöinti sekä pitkien kehitysaikojen totenapitäminen. Näille uskomuksille taustan antavat nykyisen luonnontieteellisen (ateistisen) maailmankuvan luojat: (maakerrosten kehittyminen) Charles Lyell (1797-1875) ja (elämän kehittyminen) Charles Darwin (1809-82).

Yhteensovitetut tarinat tukevat toisiaan

Ihmisen ja apinan yhteisen kantamuodon etsijänä tunnetuksi tullut Richard E. Leakey kirjoittaa Darwinin kehitysoppiteoksen esipuheessa:1 "Jo lähtiessään maailmanympärimatkalleen 1831 Darwin tiesi, että ne geologiset ilmiöt, joita hän tulisi havaitsemaan, eivät sopisi siihen 6000 vuoden aikatauluun, jonka Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta oli saatu. Charles Lyellin Principles of Geology, "Geologian perusteet", tuli Darwinille erityisen merkitseväksi... Lyell oli asettanut tehtäväkseen selittää maapallon historian vain sellaisten tekijöiden avulla, jotka olivat yhä vaikuttamassa ... oli ilmeistä, että Lyellin selitys edellytti todella pitkiä ajanjaksoja. Lyellin teoksen selitysvoima teki Darwiniin suuren vaikutuksen. Se näytti osoittavan, että aika ei ollut mikään ongelma."

Tri Henry Morris toteaa2 , että Lyellin maapinnan hitaan kerrostumisen teoria on hyväksytty päteväksi geologian taustafilosofiaksi kaikissa keskeisissä tiedettä opettavissa keskuksissa. Tämä johtuu mm. siitä, että Lyellin opetuslapsi, Charles Darwin rakensi orgaanisen evoluutioteoriansa Lyellin näkemysten varaan. Tämän hän itse tunnustaa kirjassaan 3 : "Riippumatta siitä, että äärimmäisen lukuisten renkaiden fossiilisia jäännöksiä ei ole tavattu, voidaan huomauttaa, että aika ei ole riittänyt niin suureen orgaaniseen muuttumiseen, kun kaikki muutokset ovat tapahtuneet hitaasti. Minun on tuskin mahdollista muistuttaa lukijaa, joka itse ei ole geologi, niistä tosiseikoista, jotka saavat ihmismielen niin heikosti tajuamaan ajan kulkua. Ken pystyy lukemaan Sir Charles Lyellin suurenmoisen teoksen geologian perusteista, jota historioitsijat vielä kerran sanovat luonnontieteessä vallankumouksen aiheuttaneeksi kirjaksi, ja silti kiistämään menneiden ajanjaksojen valtavan laajuuden, hän voi saman tien sulkea tämänkin kirjan... "

kuva Charles Lyellin tyynen tulvan teoria (tranquil theory) perustui ajatukseen, että mitään merkittävää eroa entisten ja nykyisten tapahtumien välillä ei ole. Tuuli (1) ja vesi (3) irroittavat maaperää, joka sitten hitaasti kasautuen muodostaa kerroksia (2). Raamatun ilmoittama vedenpaisumus oli hänen mielestään vain paikallinen tulva, joka nosti veden pintaa(4) niin, että aluskasvillisuus (5) ei vahingoittunut. Tästä hän toi todisteeksi Raamatun ilmoittaman tapahtuman, jossa kyyhkynen toi Nooalle tuoreen öljypuun oksan (6) ja tulva sai aikaan vain ohuen ravinnekerroksen (7). Myöhemmät tulvat ovat lisänneet kerrostumia (8) ja kasvillisuus (ja eläimistö) ovat jääneet kerrostumiin kivettyen sinne miljoonien vuosien aikana.(Principles of Geology, IV,216).

Jo v. 1838 L. Vernon Harcourt totesi (The Doctrine of the Deluge), että Lyell ei tunne Raamattua eikä kasvioppia mutta pilkkaa oikeaa tietoa. Raamattu näet ei puhu oksasta vaan öljypuun lehdestä. Tunnettua on myös se, että juuri öljypuut ovat ensimmäisinä antamassa elonmerkkiä tuhojen jälkeen. Niitä kasvatetaan usein siten, että oksan kappaleita pidetään vedessä ja sitten ne kaivetaan maahan, josta hyvin nopeasti ilmestyvät ensimmäiset lehdet näkyviin.
 


Toisaalla Darwin kirjoitti tutkijoiden epäuskosta pitkien aikojen merkitykseen elämän ja maapinnan kehittymisen perustana 4 ."Usko lajien muuttumattomuuteen oli melkein väistämätön niin kauan kuin maapallon historian uskottiin kestäneen vain vähän aikaa... tärkein syy luonnolliseen haluttomuuteen myöntää yhden lajin synnyttäneen toista, erillistä lajia on meidän hitautemme hyväksyä suuria muutoksia, jos emme voi nähdä niiden askeleita. Vaikeus on sama , jonka niin monet geologit tunsivat Lyellin ensimmäistä kertaa väittäessä, että pitkät sisämaan kukkuloiden ketjut olivat muodostuneet ja suuret laaksot kovertuneet sellaisten voimien vaikutuksesta, joiden näemme yhä toimivan. Ajatus ei voi käsittää edes miljoonan vuoden täyttä merkitystä, eikä se voi yhteen laskien tajuta miltei rajattoman monien sukupolvien kuluessa kasautuneiden lukuisten pienten muutosten koko vaikutusta."

kuvaDarwin kirjoittaa Lyelliä tukien:
"... ihmisten pitäisi tutkia päällekkäisten kerrosten valtavia pinoja ja sitten katsella liejua kuljettavia purosia, jotta hän ymmärtäisi jotakin menneen ajan pituudesta."

Uudet tutkimusmenetelmät ja St.Helens-tulivuoren purkaus jälkiseurauksineen ovat saaneet useat tiedmiehet vakuuttuneiksi siitä, että kerrostuneet maalajit ovat syntyneet koko maailmaa kohdanneen suurtuhon seurakuksena hyvin lyhessä ajassa.

Tietokoneilla mallinnetut tapahtumat antavat selkeän kuvan siitä miten valtavista voimista on kysymys kun tulivuoritoiminta ja maanjäristykset yhdistetään suurten vesimassojen liikkeeseen.

kuvaKerrostumista voidaan nähdä vapaasti vellovan veden ja vuorovesivoimien vaikutukset. Veden laskeutumiseen liittyvät vedenalaisten kanjonien synnyt (1) ja vielä rusaasti vettä sisältävien maamassojen äkkinäiset siirtymiset ja valumat (2) ovat muodostaneet mm. kuuluisat kanjonit eri puolilla maailmaa.

Ylimmässä kuvassa näkymä Arizonan puolella olevasta Grand Canyonista
 


Mielikuvitustarinat on ollut pakko hylätä

Suuri ihmettelyn aihe vakavasti työhönsä suhtautuneiden tutkijoiden piirissä on ollut se, että kerrostuneiden maalajien iän määrittelyissä Lyellin mielikuvitukseen perustuvia ajatuksia pidetään edelleen virallisesti pätevinä. Yleisesti tiedetään, että mm. radioaktiivisuuteen liittyvät ikämääritykset ovat suosiossa, koska niitä käyttäen saadaan aikaan ikäarviointeja, jotka saavat Lyellin ja Darwinin oppien vaatimat pitkät ajat näyttämään tieteellisesti oikeilta.

Hitaan kerrostumisen teoria perustuu hitaaseen kulumiseen ja kulumistuotteen "rauhalliseen kerrostumiseen". Darwin kirjoittaa Lyelliä tukien: "... ihmisten pitäisi tutkia päällekkäisten kerrosten valtavia pinoja ja sitten katsella liejua kuljettavia purosia, jotta hän ymmärtäisi jotakin menneen ajan pituudesta."

Nykyaikaisin mittaus- ja tutkimusmenetelmin on pystytty osoittamaan, että kerrostuneet maalajit ovat yleensä syntyneet nopeasti, suurten maankuorta muuttaneiden tapahtumien seurauksena. Vesimassojen voima maan pintakerrosten irrotuksessa, irronneiden massojen kuljetuksessa ja kerrostumien muodostumisessa on aina ollut merkittävä. Hyvänä esimerkkinä tästä on mm. St. Helens-tulivuoren purkaus (1980) ja sen jälkeiset maavyöryt (1982), jotka saivat aikaan muutamassa päivässä Colorado-kanjonin tapaisen maiseman.6

Vesimassojen vaikutusta kerrostumien syntyyn tutkitaan nyt eri puolilla maailmaa. Virginian Polytech Instituutinssa professorina toimineen, tri Henry Morriksen alkamaa tutkimustyötä ovat jatkaneet mm. tri Steven A. Austin5 ja tutkija Guy Berthault7, joka kysymykseen (vapaasti käännettynä): "Voiko 800 km pitkä ja 500 m korkea Tonto Group Grand Canyonin alueella muodostua viikossa eikä 70 miljoonassa vuodessa?" vastaa: "Varmasti, kuten voivat muutkin geologiset kerrostumat, kun niihin vaikuttavat riittävän voimakkaasti muokkaavat vesivirtaukset".


Lyell ei ottanut kerrostumien muodostumissa huomioon virtaavan veden merkitystä maapinnan irroittajana, irronneen aineksen kuljettajana ja erilaisten kerrosten muokkaajana. Vain rauhallinen kerrostuminen ja normaalit kuluttavat voimat sopivat hänen pitkien aikojen teoriaansa. Nykyään tiedetään, että kerrostuneet kivilajit eivät ole syntyneet Lyellin näkeysten mukaan vaan suurten mullistusten seurauksena, jossa veden voimalla on keskeinen merkitys.Piirros perustuu tri Steven A. Austinin kaavioon, jossa selviää virtaavan veden vaikutus irrotuksessa ja kuljetuksessa.
 

Lyellin hitaan kertymisen teoriaa ei voida hylätä ilman, että kehitysopilta viedään pohja. Sanoohan Darwin itse, että sen, joka ei hyväksy Lyellin näkemystä pitkistä ajoista on hylättävä myös hänen kehitysopillinen näkemyksensä.

"Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki". Luuk. 17:26-27


KP

Viitetiedot:
1) Lajien synty/Charles Darwin/Kirjayhtymä 1980 - johdanto,
2) The Genesis Flood
3) Lajien synty/Charles Darwin. Kirjayhtymä s 151 ja
4) s. 217,
5) Grand Canyon, Monument to catastrophe, 1994,
6) Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan s.116,
7) Fusion n:o 81/May-June 2000, Geological dating principles questioned.