Anglikaaninen arkkipiispa James Ussher (1581-1656) oli oppinut tutkija ja taisi useita antiikin kieliä. Monen aikalaisensa tavoin myös hän määritteli Raamatun antamien tietojen perusteella luomishetken. Lopputuloksena oli vuosi 4004 eKr, johon aikaan moni muukin alan tutkija oli päätynyt. Ussherin laatima sukutaulu julkaistiin englanninkielisen Suuren Raamatun alkulehdillä koko 1700-luvun ajan ja siitä tuli "uskonkappale" sen aikaiselle kirkolle.1 Kirkon valtaa ja sen tukemaa Raamatun ilmoitukseen perustuvaa tieteellistä näkemystä vastaan nousi Englannissa vastavoimia, joiden juuret johtivat mm. 1700-luvun lopussa tapahtuneen Ranskan vallankumouksen aatteisiin ja hallintovallan hetkelliseen kaatamiseen. Tällöin Ranskassa julistettiin mm. uuuden ajanlaskun alkaminen (22.9.1792).

Kirkon ja Raamatun vastustajien joukossa oli asiasta innostunut lakimies Charles Lyell (1797-1875). Hänen näkemyksensä mukaan kirkon maallisen vallan vähentäminen oli mahdollista, jos ihmiset saadaan uskomaan sellaiseen tieteelliseen maailmankuvaan, jossa Raamatun ilmoittaman luomistyön tilalla olisivat miljoonat kehitysvuodet.

Aristoteleläistä järkeisoppia ja maaperän hidasta tuliperäistä kehitystä kannattavan James Huttonin näkemysten (Theory of the Earth/1795) pohjalta Lyell loi perustan nykyaikaiselle - miljoonia vuosia kestäneelle - hitaan kehityksen geologialle. Se lähti ajatuksesta, että nykyiset geologiset tapahtumat ovat avain menneisiin tapahtumiin (aktualismi tai uniformitarismi). Maakerrostumat ovat muodostuneet normaalissa luonnontilassa pitkien aikojen kuluessa. Tällä teorialla Lyell asettui vastustamaan kahta 1800-luvulla voimassa ollutta luonnon katastrofeihin perustuvaa näkemystä. Toinen niistä tukeutui Raamatun luomiskertomukseen ja siihen, että kerrostumat ovat syntyneet vedenpaisumuksen aikaansaamina ja toinen siihen, että kerrostumat ovat syntyneet monien, eri aikana vaikuttaneiden luonnonmullistusten seurauksena (mosaiikkigeologia). Hän käytti hyväkseen myös Jean Baptiste de Lamarckin (1744 - 1829) näkemystä, että luonnolle aika ei merkitse mitään. Lyellin toiminnan tavoitteena oli myös Englannissa voimassa olevan, voimakkaaseen kirkkoon tukeutuvan parlamentaarisen hallintomallin heikentäminen2.

Lyellin pitkiin ajanjaksoihin ja maapinnan hitaaseen kerrostusmiseen pohjautuva teoria perustui neljään oletukseen:

1. luonnossa esiintyvät lainalaisuudet ovat pysyviä - eivät aikojen myötä muutu. Tähän kuuluivat avaruudessa vaikuttavat voimat sekä kemialliset reaktiot ja aineet. Jumala ei ole puuttunut väliintulollaan maailman kehitykseen.

2. luonnon geologiset piirteet ovat muokkautuneet samojen voimien vaikutuksesta mitkä vaikuttavat nykyään. Mitään luontoa merkittävästi muokannutta mullistusta ei ole tapahtunut

3. geologiset vaihtelut ovat aina hitaita, asteettaisia ja pysyviä.

4. eläinten ilmaantuminen oli osa "suurta vuosikiertoa", jossa aikanaan kadonneet eläimet voivat ilmaantua uudelleen.

Lyell esitti näkemyksensä kirjoissa: Principles of Geology (1833), jossa oli 3 osaa, ja Element of Geology (1838)3. Teokset vaikuttivat yli 50 vuoden ajan länsimaissa alan pääteoksina.

Lyell määritteli uskomustensa mukaan uudelleen tertiäärikerrostumiksi nimetyt maakerrostumat (nykyisen ikämäärittelyn mukaan 65 milj. vuotta nuoremmat) ja määritteli nykyisten lajien suhteellisen osuuden eri kerroksissa esiintyvien fossiilien joukossa. Samalla hän uudisti eheäksi pitkiin ajanjaksoihin perustuvan geologisten kerrosten ajoitustaulukon, jonka pohjana oli William Smithin v. 1815 laatima fossiilien ikätaulukko, "eläimistön peräkkäisyyden laki". Maakerostumissa havaitut sukupuuttoon kuolleet eläimet olivat Lyellin mukaan eri aikoina tapahtuneen luomistyön tuloksia. Tästä uskostaan hän joutui kuitenkin myöhemmin luopumaan tukiessaan Charles Darwinin kehitysopppia.

Lyell loi geologisen käsitteen "kerrostuneet kivilajit". Ne olivat hänestä todisteena maakerrosten hitaasta kasautumisesta. Lyell ei ottanut teoriassaan huomioon esim. tulivuoritoimintaa (J. Hutton) eikä merten pohjassa tapahtuvia vulkaanisia purkauksia, jotka olivat saaneet aikaan laajoja kerrostumia. Kuitenkin jo v.1841 kirjoitettiin yleisesti tuliperäisten purkausten aiheuttamista kerrostumista, joissa oli kasautuneina mm. miljoonia kalafossiileja.4

Lyell kävi hakemassa vahvistusta teorialleen mm. Niilin suistoalueen kerrostumista. Hän porautti tutkimuksiaan varten maahan reikiä, jotka ulottuivat aina meren pinnan alapuolelle asti. Vuonna 1849 löydettiin Memphisin alueelta seitsemänkymmentä tonnia painava patsas. Se lepäsi Niilin alueelle vuosittain tuoman jokisedimentin päällä. Patsaan pystyttämisen jälkeen joen tuomaa tulvakerrostumaa oli kertynyt n. 3 metrin verran lisää. Kun patsaan kirjoitukset oli tulkittu, voitiin todeta, että se esitti Ramses II:a ja oli n. 3200 vuotta vanha. Sen alla olleet kerrostumat eivät antaneet tukeaan miljoonien vuosien kertymäajalle, kuten hitaan kerrostumisen teoria ja aikaisemmat Lyellin arviot suistomaan hitaasta muodotumisesta olisivat edellyttäneet.

Lyell vieraili v. 1841 Niagaran putouksilla ja mittaili vesimassojen putousten reunalle aiheuttamaa kuluttavaa vaikutusta. Paikalliset asukkaat ilmoittivat, että putousten reuna siirtyy n. yhden metrin vuodessa. Lyell arvioi teoriansa perusteella kuitenkin toisin. Hänen mukaansa n. 11 km pitkän jokiuran syntyyn oli tarvittu ainakin 35.000 vuotta.5 Nykyiset mittaukset ovat tukeneet paikallisten asukkaiden arvioita sillä kuluma on ollut keskimäärin 1,2 - 1,5 m vuodessa (Ontario Ministry of Tourisms and Recreation). Jokiuran syntyyn on tarvittu laskennallisesti n. 7000 vuotta. Uoman kulumista on mitattu vuodesta 1841 - siis Lyellin käynnistä lähtien.

Lyell tunnustautui julkisesti Darwinin opin kannattajaksi vasta kehiysopin saatua vahvan jalansijan sivistyneistön piirissä. Hän oli kuitenkin Darwinin tukija ja neuvonantaja jo vuodesta 1838, kun tämä saapui Beagle-matkaltaan takaisin Englantiin6 . Löytöretkellään Darwin oli lukenut Lyellin kirjan Principles of Geology ja tunnusti, että hän täysin hyväksyi maakerrosten hitaan muotoutumisen Lyellin teorian mukaisesti, mutta ei omaksunut hänen jatkuvan luomisen näkemystään.

Lyell esitteli Darwinin Lontoossa ja Cambridgessä oleville samanmielisille tutkijoille. Myöhemmin hän kehotti Darwinia julkaisemaan ajatuksensa kirjana v. 1842 kirjoitettujen esseiden pohjalta. Vuosina 1856-18587 Lyell valmisteli Darwinin tulevan kirjan ilmestymistä niin hyvin, että kun kirja v. 1859 julkaistiin, sen ensimmäinen painos myytiin loppuun julkaisupäivänä8 .

Vasta v. 1863 Lyell julkaisi teoksensa "Geological Evidence of the Antiquity on Man", jossa hän antoi tukensa Darwinin evoluutioteorialle9 .

Monet myöhemmät tutkijat ovat todenneet, että miljoonat vuodet ja Charles Darwin eivät olisi tänään naturalistiseen maailmankuvaan tukeutuvan tieteen kulmakiviä ilman Charles Lyelliä. Hänen perusajatuksenaan oli kehittää tieteellinen teoria, jolla voidaan kumota Raamatun arvovalta ja luomisoppi vedenpaisumuksineen. Darwin oli tämän tavoitteen saavuttamiseen oiva välikappale, joka kuitenkin sai tapahtumista lähes kaiken kunnian.

"Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion." Sananl. 12:19.

Viitteet:
1) In the Minds of Men/Ian Taylor 1994.
2) Alex Marton, "What is Uniformitarianism, and How Did It Get Here?" Horus 1, no.2/1985.
3) Uusi Tietosanakirja/Gummerus, 1995.
4) The old red sandstone; or, new walks in an old field/Hugh. Miller 1841.
5) Principles/Lyell 1867.
6) The Long War against God/Henry M. Morris, 1991.
7) Tieteen tienraivaajat/Tieteen Maailma, 1993.
8) Lajien Synty/Charles Darwin/Johdanto 1980.
9) Tieteen Maailma/1995/hakemisto.