1900-luvun alkuvuosina käytiin kiivasta keskustelua Darwinin kehitysoppia kohdanneista takaiskuista. Löydetty fossiiliaineisto ei tukenut kehitysteoriaa eikä luonnonvalinta tuonut mitään uutta kehitystä. Valinnan todettin kohdistuvan vain olemassa olevaan kantaan.

Vaikea väittelykysymys darwinistien ja luomisopin kannattajien välillä olikin se, onko luonnonvalinta luova voima vai vain säilyttävä voima. Darwinin pyrkimys oli ollut muuttaa olemassaolon taistelu uutta luovaksi voimaksi1 ja näin poistaa Jumalan merkitys eliöstön luojana. Darwinistien pulma oli vain löytää jokin tekijä, joka tuottaisi uusia vaihtoehtoja valinnan kohteeksi.

Hollantilainen kasvitieteilijä Hugo de Vries (kuvassa) toi keskusteluun mutaatio-käsitteen. Hän väitti ruusuilla tekemiensä kokeiden perusteella, että sattumanvaraisesti ilmestyvien mutaatioiden avulla kehittyy aivan uusia lajeja. Vuonna 1904 Vries julisti uutta näkemystään Californian yliopistossa ja sai monet kehitysopin kannattajat niin hyvin ideansa taakse, että jo v. 1914 oppia mutaatioista uutta luovana mekanismina alettiin opettaa USA:n kouluissa. Samana vuonna (1914) Edward Jeffrey kuitenkin pystyi vakuuttavasti osoittamaan, että laji ei muutu mutaatioiden vaikutuksesta toiseksi lajiksi. Muutokset pysyvät lajin sisällä ja kyseessä on rodunjalostukseen rinnastettava muutos eli mikromutaatio. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt mutaatioinnostusta vaan uusi oppi tuli muutaman vuoden viiveellä myös eurooppalaisiin yliopistoihin ja hyvin pian koulujen eri asteisiin biologian oppikirjoihin.

Vuosisadan vaihteessa "uudelleen löydettyjä" Mendelin perinnöllisyysilmiöitä selvittävät tutkimukset osoittivat, että perinnöllisyyteen liittyvät tiedot sisältyivät eliön kromosomeihin. Amerikkalainen tutkija T. H. Morgan (nobelisti v. 1934) havaitsi, että banaanikärpäset soveltuvat parhaalla tavalla perinnöllisyystutkimuksiin. Sillä oli vain 4 kromosomiparia ja sen sylkirauhasen kromosomit olivat suurikokoisia. Etuna oli myös se, että kärpäsen uusi sukupolvi syntyi alle kahdessa viikossa.

Säteilyllä muodonmuutoksia

1920 -luvulla todettiin, että radioaktiivisella säteilyllä voitiin saada aikaan kehittyvässä solukossa sekaannusta ja syntymään mutanttimuotoja. Tutkimusten edetessä löydettiin myös useita muita "mutageenejä"( radioaktiivinen- röntgen-, UV- ja avaruuden taustasäteily sekä eri kemikaalit), jotka lisäsivät mutaatioiden määrää. Innostus uusien lajien "tuottamiseen" mutaatioiden avulla levisi tutkijoiden piiriin eri puolilla maailmaa. Todettiin, että tietyt toukat ja Morganin perinnöllisyystutkimuksissa käyttämät banaanikärpäset olivat sopivia koe-eläimiä. Yhdysvalloissa syntyi kilpailu eri tutkimusryhmien välillä siitä, kuka ensimmäisenä pystyy luomaan mutaatioiden avulla uuden kärpäs- tai matolajin. Paikallisesti tämä villitys aiheutti pulmia, koska ovien eteen jätetyt tyhjät maitopullot katosivat. Niitä keräilivät aamuhämärissä tutkimusryhmiä tukevat opiskelijat, jotka pitivät huolta siitä, että kärpäspareille löytyi aina sopiva paikka uuden sukupolven aikaansaamiseksi ja munien altistamiseksi mm. röntgensäteilylle. Hyvin nopeasti muodostui ns. mutaatioteollisuus, joka tuotti eri menetelmillä mutaattimuotoja tutkijoille sekä kasvi- että eläinjalostuksen käyttöön.

Nykyään tiedetään, että mutaatiot ovat muutoksia ja virheitä geneettisessä informaatiossa. Kyse voi olla joko geenimutaatiosta tai kromosomimutaatiosta. Mitä kaikkea on saatu selville banaanikärpäskokeiluilla? Näin kysymykseen vastaavat tunnetut asiantuntijat:

In The Beginning /Walt Brown: "Lähes 90 vuoden ajan on banaanikärpäsillä suoritettu mutaatiokokeiluja. Mainittuna aikana on läpikäyty yli 3000 peräkkäistä kärpäs-sukupolvea. Saadut koetulokset eivät anna minkäänlaista tukea sille uskomukselle, että jokin luonnollinen tai keinotekoisesti toteutettu menetelmä voisi saada aikaan eliön rakenteen monipuolistumista tai lisätä eliön elinkykyä. Mitään selvää geneettistä parannusta ei ole koskaan havaittu missään eliössä huolimatta monista luonnottomista yrityksistä lisätä mutaatioiden määrää."

P. S. Moorhead/Wistar Institute of Anatomy and Biology/1966: " Mutaatiot ovat ainoa tunnettu tapa, jolla voidaan saadaan aikaan uutta geneettistä ainesta evoluutiota varten. Harvoin, jos koskaan on mutaatio ollut hyödyllinen eliölle lajin luonnollisessa ympäristössä. Lähes kaikki havaitut mutaatiot ovat haitallisia; jotkut ovat merkityksettömiä; monet ovat kuolettavia. Yksikään tunnettu mutaatio ei ole tuottanut elämänmuotoa, joka olisi monipuolisempi ja/tai elinvoimaisempi kun sen kantamuoto (edeltäjä)... Ei ole myöskään saatu havaintoja uusista geeneistä, hormoneista, entsyymeistä tai elimistä valintaa varten tehtyjen ohjattujen kokeiden tuloksina, joissa on käsitelty erilaisin keinoin aikaansaatuja mutaatioita."

Richard B. Goldschmidt: "Parhaiten tunnetuissa eliöissä kuten banaanikärpäsissä (Drosophila) tunnetaan lukemattomia erilaisia mutaatioita. Jos olisi mahdollista yhdistellä tuhansia erilaisia mutaatioasteita yhteen yksilöön, ei näin saataisi aikaan kuitenkaan yksilöä, joka olisi uusi eläinlaji luonnossa."

Theodosius Dabzhansky, Evolution, Genetics, and Man, 1955: "Useimmat mutaatiot, jotka syntyvät eri eliöiden piiristä ovat enemmän tai vähemmän haitallisia (epäedullisia) haltijalleen (eliölle). Tunnetut banaanikärpästen mutaatiomuodot osoittavat pääasiassa jonkin osan tai elimen rappeutumista, hajoamista ja häviämistä. Tunnettuja ovat mutaatiot, jotka ovat aiheuttaneet kärpäsen elinkyvyn heikentymistä, sen silmien värikalvojen tuhoutumista ja ruumiin rakenteessa siipien, silmien, karvotuksen ja raajojen surkastumista. Useat mutaatiot ovat itseasiassa kuolettavia eläimelle. Mutaatiot, jotka eivät pienennä eliön elinvoimaa ovat harvinaisia. Mutaatioita, jotka olisivat normaalissa elinympäristössä eliölle edullisia, ei ole koskaan tavattu."

In The Beginning/Walt Brown/1995: "Kun tarkastellaan mutatoitujen banaanikärpästen elinkelpoisuutta, ei voida vetää muuta johtopäätöstä kuin se, että ne ovat aina heikompia kuin heidän vanhempansa olivat ja yhdyskunnassa, jossa on vapaa elintilakilpailu, ne eivät selviydy. Siksi mutatoituneita muotoja ei koskaan tavata luonnossa (ei yhtäkään monista sadoista aikaansaaduista banaanikärpäsen mutaatiomuodoista) ja siksi niitä voidaan tavata ainoastaan niille tehdyissä suotuisissa koe-olosuhteissa tai laboratoriossa."

Francis Hitching: "Banaanikärpäset eivät ole suostuneet missään olosuhteissa muuttumaan miksikään muuksi kuin banaanikärpäsiksi."

Gordon Rattray Taylor/The Great Evolution Mystery /1983: "On huomiota herättävää mutta harvoin mainittu tosiasia, että vaikka perinnöllisyystutkijat kaikkialla maailmassa ovat tuottaneet laboratorioissaan banaanikärpäsiä yli 60 vuoden ajan, - kärpäsiä, jotka tuottavat uuden sukupolven 11 päivän välein - eivät he ole havainneet uudenlaisen lajin, tai edes uuden entsyymin syntymistä."

Oppikirjat käsittelevät mutaatio-asiaa luonnonvalinnalle ja eliöyhteisölle positiivisena asiana. Sitä oppikirjat eivät kerro, että mutaatiotutkimuksin ei ole löydetty mitään tukea kehitysopin uskomuksille uusien lajien synnystä mutaatioiden kautta. Käsittelytavasta esimerkkinä muutama ote oppikirjoista:

Uuden Lukion biologia 2/WSOY-1982: Geenimutaatiot kuuluvat muuntelua tuottaviin evoluutiovoimiin ja ovat näin evoluution raaka-ainetta, koska ne tuovat jatkuvasti uusia alleeleja populaation alleelivarastoon. Kromosomi- ja kromosomistomutaatiot lisäävät tai vähentävät geenien määrää sekä muuttavat niiden välisiä kytkentöjä.

Koulun Biologia/Perinnöllisyys ja evoluutio/Otava 1998: Perinnöllinen muuntelu perustuu pohjimmiltaan mutaatioihin... Eliöissä tapahtuu koko ajan mutaatioita, ja yksilöiden geenit muuttuvat siten jatkuvasti sukupolvesta toiseen. Näin populaatioon syntyy uusia alleeleja. Hyvin suuri merkitys on kuitenkin niillä alleeleilla, jotka ovat syntyneet jo kauan sitten edellisten sukupolvien mutaatioissa. On arvioitu, että vaikka mutaatioita ei enää tapahtuisikaan, evoluutio jatkuisi vielä pitkään, sillä suvullisessa lisääntymisessä jo aiemmissa sukupolvissa tapahtuneiden mutaatioiden tuloksena syntyneistä alleeleista muodostuu yhä uusia yhdistelmiä. Perinnöllinen eli geneettinen muuntelu tuottaa uutta aineistoa luonnonvalinnalle. Geneettinen muuntelu perustuu siten sekä mutaatioihin että uusien ominaisuusyhdistelmien syntyyn eli rekombinaatioon..."

Lukion Biologia/kurssi 3/WSOY-1993: DNA-molekyylin sisältämä informaatio säilyy, kun DNA kahdentuu välivaiheen aikana. Informaatio siirtyy samanlaisena solu- tai yksilösukupolvelta toiselle, kun alkuperäinen sanoma välittyy mitoosissa tai meioosissa eteenpäin. Tämän ohella DNA luo myös mahdollisuuden perinnölliseen muutokseen eli mutaatioon. Ellein näin olisi, kaikki eliöt olisivat edelleen samanlaisia kuin ensimmäiset eikä tapahtuisia evoluutiota, eliöiden vähittäistä muuttumista."

Tutkijat innoissaan - ihmiset kauhuissaan

N. 80 vuoden ajan on kouluissa opetettu, että mutaatiot ovat positiivisena muutosvoimana kaiken kehityksen taustalla. Kehitysopin mukaan sattuma, mutaatiot ja luonnonvalinta ovat tehneet Jumalan tarpeettomaksi. Oppikirjojen mukaan vastaavasti mutageenit, eli mutaatioita aiheuttavat säteilyt ja haitalliset kemikaalit, ovat välttämättömiä uusien kehittyneempien eliöiden ilmestymiseksi. Ei siis ihme, että Helsingin sanomat innostuneesti julistaa: "Tshernobylin myyrä muuttuu silmissä... ydinturman jälkeen eräissä lajeissa on tapahtunut enemmän mutaatioita kuin yleensä tapahtuisi kymmenessä miljoonassa vuodessa. Voisi melkein sanoa, että kyseisten eläinten evoluution näkee paljaalla silmällä".2

Ihmiset, jotka joutuivat säteilyn kohteeksi ovat kokeneet epäinhimillisiä kohtaloita. Ne, jotka tietävät mutaatioiden merkityksen, ovat peloissaan materialistisen maailmankuvan omaksuneiden tutkijoiden tavasta suhtautua mutaatioihin ja elämään. Eivätkö ne yli 5000 perinnöllistä sairautta, jotka tunnetaan ja joita tutkitaan jo kerro siitä, mitä mutaatiot saavat aikaan. Mutaatiot eivät luo uutta tietoa vaan sotkevat ja tuhoavat geenien sisältämää tarkassa järjestyksessä olevaa tiedostoa.

Hyväksytäänkö oikea tieto?

Asiallista tutkimustietoa mutaatioiden merkityksestä löytyy kirjasta "Evoluutio - krittinen analyysi" (ISBN 951-98558-0-7), jonka taustasta on ollut enemmän edellisissä artikkeleissa. Kirjan yli 30 mutaatioita käsittelevillä sivuilla tuodaan selkeästi esiin ne alueet, joissa mutaatiotekniikkaa voidaan käyttää ja mitä mutaatioilla ei voida saada aikaan.

"Jumalaton sanoo ylvästellen:.. "Ei Jumalaa ole" - siinä kaikki hänen ajatuksensa... Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla. ... hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta." Ps. 10:4...8

Viitteet:
1) (Dictionary of the History on Ideas, vol 1-1973)
2) HS 19.8.96