Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Usko makroevoluutioon
Tahatonta ja tahallista sekoilua käsitteessä "evoluutio"

Ennen kuolemaansa tasmanialainen Lanney toivoi, että hänen isäntänsä hautaisi hänet kokonaisena, ilman, että hänet paloitellaan kappaleiksi. Hän oli tietoinen, että monet kiinnisaadut tasmanialaiset olivat kohdanneet tutkijoiden käsissä säälimättömän kohtelun. Ruumiit paloiteltiin ja osat lähetettiin eri puolille ihmisen kehityksestä kiinnostuneiden tutkittaviksi. Jotkut tutkijoista olivat tehneet tasmanialaisten alkuasukkaiden nahoista kukkaroita ja muita muistoesineitä. Jotkut kuoltuaan täytettiin ja pantiin museoihin näytteille. Näin oli useiden satojen australialaisten alkuasukkaidenkin käynyt. "Nykyihmiset" vierailivat eri puolilla maailmaa luonnontieteellisissä museoissa ihmettelemässä näitä "apinan ja ihmisen välimuotoja". Lanney tiesi kaiken tämän ja siksi hän pelkäsi oman ruumiinsa kohtaloa. Mutta hänen toiveensa ei toteutunut. Ruumiishuoneeseen murtauduttiin heti hänen kuolemansa jälkeen ja hänen ruumiinsa silvottiin kappaleiksi useamman kilpailevan ryhmän toimesta. Osat myytiin hyvästä hinnasta eurooppalaisille ja amerikkalaisille rotututkijoille. Elettiin vuotta 1869.1

Ovatko uskomukset tästä muuttuneet? Onko usko ihmisen kehittymiseen bakteeri-nilviäinen-kala-sammakko-päästäinen-apina-ihminen-kehitysketjun kautta vielä voimassa vaikka yhtään välimuotoa ei ole koskaan löytynyt? Kyllä on. Kuviteltua kehitystä lajista toiseen kutsutaan makroevoluutioksi. Se on kehitysopin eli Darwinin evoluutio-opin pääsisältö. Ihmisen viimeisin kehitysvaihe - apinasta ihmiseksi - on esim. Helsingin Yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan johtavia uskomuksia.

Nuori, kevään 1996 neurologian kurssin opiskelija, uskalsi kyseenalaistaa tämän näkemyksen arvostelulomakkeessa seuraavalla tavalla: "Evoluutioteoria tuotiin esille opetuksessa vaikkei siihen ole tieteellistä todistetta eikä monet siihen (opiskelijat) uskokaan. Mikroevoluutiota tapahtuu paljon, mutta uusia lajeja ei synny." (Mikroevoluutio = lajin sisällä tapahtuva muuntelu kuten esim. rodunjalostus ja pysyvät, geeniperimään jääneet sairaudet)

Yliopiston neurologian professori Jorma Palo toi tämän uskaliaan opiskelijan epäilyksen Yliopisto-lehden artikkelissa (Yliopisto 14/96) julkisuuteen. Samalla hän ilmoitti omana kantanaan "Missään tapauksessa en halua lopettaa evoluutioon liittyvien faktojen opettamista, sillä eihän voida mitenkään kiistää esimerkiksi sitä ihmistä muistuttavan apinan aivojen koon ja rakenteen kehitystä nykyihmisen aivoiksi, joka on osoitettu mm. Afrikassa tehtyjen kaivauslöytöjen perusteella. Luomiskertomusta tukevat tosiasiat ovat niiden rinnalla olemattomia... Yliopisto-opetuksessa faktat ovat välttämättömiä, joten erityisesti lääketieteessä evoluution kieltäminen on mielestäni taitovirhe."

Suomessa tieteen saavutuksista kiinnostuneille lukijoille kerrotaan faktoina (tosiasioina), kuinka yli 350 miljoonaa vuotta sitten muutamassa vuosimiljoonassa vesielämään kehittyneistä kaloista kehittyi yksinomaan maalla eläviä eläinlajeja.2 Samassa yhteydessä näytetään todisteeksi 365 miljoonaa vuotta sitten kuivalle maalle ryömineen jalallisen kalan jättämiä jälkiä. Sekä professori Palon että em. artikkelin väittämät koskevat uskoa makroevoluution tapahtumaan eli lajin muuttumiseen eri kehitysvaiheiden kautta toiseksi lajiksi.

Koulukirjat muuttumassa satukirjoiksi

Suomessa lukion biologian oppikirjojen loppuosa on usein varattu kehitysopin opettamiseen. Siellä tuodaan oppilaille tieteellisenä totuutena evoluutio-oppi. Pääpaino on makro-evoluution tapahtumilla eli kuinka eläinlajit ovat vuosimiljoonien aikana kehittyneet bakteerista ihmiseksi. Esimerkiksi otamme kirjan tekijöiden uskomuksen valaan kehittymisestä: (Alla oleva kuva)

Toinen esimerkki koostuu kehitysoppineiden esittämistä "pätevistä" todisteista kalan kehittymisestä maanisäkkääksi ja edelleen merinisäkkääksi, valaaksi. Uskomaton makroevoluutiotarina, joka on tiedotusvälineiden ja koulukirjojen välityksellä markkinoitu tieteellisenä totuutena jo monen sukupolven ajan. Jokaisen piirroskuvan välille merkitty viivasto kuvaa lajien välille vaadittavia miljoonia kehitysvaiheita, joista ei ole olemassa mitään todisteita.

Asiallisemman kuvan kehitysketjusta saa kun kuvat esitetään suunnilleen niiden suhteellisessa koossa. N:o 5, alkunisäkäs, oli kehitysopin mukaan vain n. 10 cm:n pituinen. Kuvassa se olisi vain pisteen kokoinen.


Kehitysopin pelkotila

Yhdysvalloissa käydään kiivasta keskustelua siitä, onko kouluissa pakko opettaa kehitysoppia. Kysymyksessä on makroevoluution opettaminen tieteellisenä totuutena. Lajien välisiä kehitysvaiheita ei ole kuitenkaan löytynyt fossiilien eikä elävien eliöiden joukosta. Darwin itse sanoi, että mikäli näitä välimuotoja ei löydy, voidaan hänen teoriansa hylätä vääränä.

Kehitysopin kannattajia ei miellytä se, että kaikki salassa pidetyt kehitysopin puutteet tulisivat julkisuuteen. Kuitenkin monet tiedemiehet ovat vaatineet, että kehitysopin pakollisen opetuksen vääristämät uskomukset ja puolitotuudet julkistetaan ja annetaan kehitysopin kuihtua kuten kommunismi kuihtuu. Tästä olisi hyötyä koko tiederintamalle, jossa monet vääristymät johtuvat juuri kehitysopin aiheuttamista rajoitteista. Eniten kehitysopin kaatumista vastustaa se pieni vähemmistö, joka saa suurimman edun sekä itselleen että edustamalleen yhteisölle kehitysopin kautta.

Luomakunnan oma todistus lajien välisistä suhteista on hyvin selkeä. Yli 4000 vuoden ajan on sekä eläin- että kasvijalostuksen kautta todettu, että lajia ei voida muuttaa toiseksi. Kaikki eläin- ja kasvilajit lisääntyvät lajinsa sisällä. Monimuotoisuus onkin lajin sisäistä rikkautta, josta hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi eri koirarodut. Liskojen ei ole koskaan todettu muuttuneen linnuiksi, vaikka kehitysopin mukaan näin olisi pitänyt tapahtua. Raamattu ilmoittaa, että Jumala loi kasvit ja eläimet lisääntymään lajiensa mukaan:

 "Ja Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan." Ja tapahtui niin:" (1 Moos.1:23)
KP


Viitteet:
1 Lost Civilisations of the Stone Age/1999
2 Tieteen Kuvalehti 12/99