Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Romahtaako kehitysoppi kuin kommunismi?

Maailmankuulu yhdysvaltalainen kehitysbiologi Stephen Jay Gould, joka on yli 40 yliopiston kunniatohtori, piti luennon syyskuun lopulla 1999 Helsingin Yliopistolla. Hän on nykyaikainen Darwinin profeetta, joka häikäilemättä sijoittaa jokaisen, joka ei usko kehitysoppia todeksi, tietämättömien ja tyhmien joukkoon. Hänen mukaansa tämä ei ole ihmisen aikakausi eikä edes hyönteisten aika. Bakteerit ovat olleet maapallon valtiaina yli 3,5 miljardia vuotta ja tulevat aina olemaan kunnes aurinko räjähtää. Muut eliöt, joihin ihminenkin kuuluu, edustavat vain kahta prosenttia kokonaisuudesta. Kehitys on edennyt vuosimiljoonien aikana hyppäyksittäin - uudet lajit ovat ilmestyneet yllättäen pieniin lajiyhdyskuntiin. Siksi lajien välisiä kehitysmuotoja, todisteita kehityksestä, ei ole koskaan löytynyt fossiilien joukosta. Bakteereja monimuotoisemmat eliöt tulevat Gouldin mukaan aikanaan häviämään luonnon oikkuina mutta bakteerit jäävät. Sanojensa tueksi hän julistaa, että kehitysoppi on yhtä varma asia kuin painovoima. Mitään muuta todistetta hän ei pystykään - kaunopuheisuudestaan huolimatta - esittämään.1

kuva Bakteereihin uskoo myös nobelpalkittu ja DNA:n keksijä, Francis Crick. Hänen uskonsa mukaan elämä on lähetetty maapallolle jostain toisesta galaksista (ohjattu panspermia-teoria) bakteerien muodossa. Niistä on sitten kehittynyt muu eliöstö, aina ihmiseen asti sattuman, mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. Hän pitää kaiken kehityksen perustana virheitä, mutaatioita geeniohjelmissa. "Virheistä, joita ei voi kopioida, ei ole mitään hyötyä... Luonnonvalinnan toiminnan kannalta ei ole kovinkaan suurta väliä sillä millainen virhe on tehty, jos vain lopputuloksena olevaa vaihtoehtoa voidaan tunnollisesti kopioida tuleville sukupolville... Kun ajat käyvät vaikeiksi, tarvitaan todellisia uutuuksia, uutuuksia, joiden tärkeitä ominaisuuksia ei voi edeltäkäsin suunnitella, ja ainoa mahdollisuus on luottaa yksinomaan sattumaan. Sattuma on ainoa todellisten uutuuksien lähde... On mahdollista, että evoluutio ennen pitkää aina tuottaa myös älykkäitä eliöitä, koska älykkyys olemassaolon taistelussa yleensä kannattaa..."2

Hitaan, asteittaisen kehittymisen puolesta puhuu uskontojen halveksija, evoluutiobiologi Richard Dawkins. Hän pitää maailmaa perimmäisen itsekkyyden ilmentymänä - "elämän alkuräjähdyksessä ei ollut tarkoitusta, ei luovuutta eikä tavoitteita. Alussa oli vain kemiaa. Kun ensimmäiset itseään kopioivat yhdisteet olivat muodostuneet, niistä alkoi automaattisesti syntyä myös menestyviä muunnoksia, jotka valtasivat tilaa heikommin menestyvien kustannuksella... Menestys tulee vain kelpoisuudesta ja se sisältää käsitteenä jo jotain kouriintuntuvaa... Luonnon hyötyfunktio toimii siten, että DNA:n säilyminen varmentuu mahdollisimman hyvin. Geenit eivät piittaa kärsimyksestä, koska ne eivät ylipäätään piittaa yhtään mistään. Luontoa ei lainkaan kiinnosta, kärsiikö joku, kunhan DNA saadaan säilymään."3 Se, että kehityksen edellyttämiä välimuotoja ei ole koskaan löytynyt, johtuu Dawkinsin mukaan muutosten hitaudesta. Lajit kehittyvät toisiksi niin pienin sysäyksin, ettein välivaiheista jää mitään todisteita ja muutokset vaativat miljoonien vuosien jaksoja. Gouldin esittämiä äkillisiä kehityshyppäyksiä ei Dawkins hyväksy. Darwinin oppia hän pitää oivallisena, sillä siihen uskomalla voi olla avoimesti jumalankieltäjä.

Näillä kolmella tämän hetken kehitysopin vaikutusvaltaisinta kärkeä edustavalla henkilöllä on - näkemyseroista huolimatta - ollut merkittävä vaikutus sekä alan tutkijoihin että suureen yleisöön, jolle kehitysopin tietoa on heidän toimestaan runsaasti jaettu. He ovat olleet mielipidejohtajia, jotka ovat häikäilemättömästi mediavaltaa ja tieteelliseen tutkimukseen suunnattuja varoja hyväkseen käyttäen murskanneet toisinajattelijoita. Heillä on kaikilla kuitenkin yhteinen heikkous. Heillä ei ole mitään tieteellistä näyttöä mielipiteittensä ja uskomustensa tueksi. He tietävät, että koko kehitysoppi on valtava kulissi, jonka takana on vain tyhjyyttä.

Vastavoimat alkavat näkyä

Yhä useammat tutkijat ovat uskaltaneet julkisesti arvostella kehitysopin uskomuksia ja mahdottomuutta.

Vuoden 1988 Britannica tietosanakirjan osassa 18 on kehitysoppia koskevassa luvussa mm. seuraava asiantuntijalausunto: "Käytännön näkökulmasta katsottuna on käsittämätöntä että kilpikonna voi uida, hevonen juosta, ihminen kirjoittaa ja lintu tai lepakko lentää rakenteilla, jotka perustuvat samankaltaisiin luuston rakenteisiin. Insinööri voisi suunnitella sopivammat jäsenet kutakin tarkoitusta varten. Mutta jos hyväksytään, että kaikki nämä luustot ovat periytyneet yhteisestä kantamuodosta ja muotoutuneet vain erilaisten kehitysvaiheiden myötä, samankaltaisille rakenteille voidaan löytää järkevä peruste."

Tämä lausuma sai Paul Nelsonin arvostelemaan tätä kehitysopillista näkemystä seuraavasti: "Ha! Esitelkää minulle insinööri, joka pystyy suunnittelemaan paremman rakenteen kuin mitä lepakon tai linnun siipi on!

kuva Näyttäkää minulle insinööri, joka pystyy suunnittelemaan torakalle paremman jalan! Ajatus on mieletön. Mistä tämän tyyppisten ajatusten esittäjät tulevat. Me olemme todella kaukana siitä osaamisesta, jota on vaadittu eläinten rakenteiden tekemiseen - olemme maailmankaikkeuden toisella puolella, miljoonien valovuosien päässä, miljoonien. Me emme edes tajua kysymyksen pakottavuutta.

Ajatelkaa: torakan jalka korjaa itsensä, aistii ympäristönsä tarkemmin kuin mikään robotti, on varustettu kauttaaltaan tuntokarvoilla ja rasitusaistimilla, tilareseptoreilla jne., joista emme pysty arvioimaan kuin murto-osan. Torakka ei tarvitse polttoainetta, sähkövirtaa tai paineilmaa, vain hiukan jätettä, josta kasvamalla muodostuu jalan yleisrakenne, joka lujuusominaisuuksiltaan saa titaanin tuntumaan muovailuvahalta - jos torakka olisi ihmisen kokoinen - ja se etenisi helposti n. 300 km:n tuntinopeudella. Tätä vertailua voisi jatkaa loputtomiin... Tietosanakirjan kirjoittaja ei todennäköisesti tajua mitä kirjoittaa - sanoa tällaista hakuteoksessa on todella tyhmää... insinöörinä olen tässä kirjoittajassa tavannut korkeinta mahdollista älyllistä ylimielisyyttä."4

Kehitysopin vastaisten mielipiteiden katsotaan voimistuneen tieteen tekijöiden piirissä vuoden 1961 jälkeen, kun John C. Whitcomb ja Henry M. Morris julkaisivat vedenpaisumusta koskevan kirjansa "The Genesis Flood". Yhä useammat tiedemiehet ja tutkijat ovat todenneet, että kehitysoppia voidaan nykytiedon valossa pitää vain uskonnollisena filosofiana, jolla tieteen kanssa ei ole mitään tekemistä. Vaikka väitetään, että kehitysoppi on yhtä totta kuin atomiteoria, ei mitään tieteellistä koetta ole saatu onnistumaan, jolla olisi edes osittain pystytty tämä väite näyttämään toteen.

Kehitysoppi on ollut kommunistisen aatteen tärkein tukipilari. Neuvostoliiton romahdettua on voitu vain todeta, kuinka paljon pahaa on saatu aikaan vuosikymmeniä kestäneillä toimenpiteillä, jotka ovat perustuneet kehitysopin uskottuun pätevyyteen. Ihmisten ja luonnon riisto on ollut vain osa kehitysopin ympärille rakennettua vahvemman valtakulttuuria. Mutta kommunismi joutui kaaokseen ja maailman mahtivaltio pirstoutui. Käykö näin nyt kehitysopille? Liikehdintä kehitysopin valta-asemaa vastaan on alkanut. Tällä hetkellä se näkyvimmin on esillä Yhdysvalloissa, jossa koulumaailma taistelee kehitysopin pakollista opetusta vastaan.

Kehitysopista varoittavat tarrat oppikirjoihin

Kehitysopin epätieteellisyyden paljastuminen on saanut aikaan sen, että Yhdysvalloissa oppikirjoihin halutaan muutoksia. Eri osavaltioiden oppikirjakomiteat ovat tehneet kehitysopin opettamiseen liittyviä rajoituksia. Elokuussa Kansasin oppikomitea teki päätöksen, että kehitysoppiin liittyviä oppijaksoja ei enää tarvitse suorittaa lopputenteissä. Useissa osavaltioissa on oppikirjoihin lisätty kehitysopin opettamiseen liittyvä varoitustarra. Oklahoman osavaltion oppikomitea suosittelee oppikirjoihin seuraavan sisältöistä tarratekstiä:

"Tiedonanto Oklahoman valtion oppikirjakomitealta: Tämä kirja kertoo kiistanalaisesta kehitysoppiteoriasta, jota jotkut tiedemiehet esittelevät tieteellisenä selityksenä mm. kasvien ja ihmisten elämän alkuperälle. Kukaan ei ollut paikalla kun elämä ilmestyi maapallolle. Siksi kannanotot elämän alkuperästä tulee nähdä teoreettisina, ei varmana tietona.

Käsite, kehitys (evoluutio), voi viitata eri tyyppisiin muutoksiin. Kehitys kuvaa muutosta, joka tapahtuu lajien sisällä. (valkoinen perhonen, esimerkiksi, voi muuttua harmaaksi). Tämä tapahtuma on mikroevoluutio, joka voidaan havaita ja todeta tosiasiaksi. Kehitys voi myös viitata lajin muuttumiseen toiseksi lajiksi, kuten matelijan muuttumista linnuksi. Tätä tapahtumaa, jota kutsutaan makroevoluutioksi, ei ole koskaan todettu tapahtuneen ja se tulee siksi käsittää teoriaksi. Kehitys viittaa myös todistamattomaan uskomukseen, jonka mukaan sattumanvaraiset, ohjaamattomat voimat olisivat tuottaneet eliömaailman.

On monia avoimia kysymyksiä, jotka koskevat elämän alkuperää, joita ei ole mainittu oppikirjassasi, kuten: Miksi eläinten pääluokat äkkiä ilmaantuvat fossiilikerrostumaan, jota kutsutaan nimellä "cambrinen räjähdys"? Miksi ei mitään uutta eläinryhmää ole ilmaantuntunut fossiilikerrostumiin pitkään aikaan? Miksi eri kasvilajien ja eri eläinlajien välillä ei ole lainkaan välimuotoja fossiilikerrostumissa? Kuinka sinä ja kaikki elolliset oliot voivat olla olemassa niin kokonaisina ja monimutkaisina rakenteina kuin mitä elävä kehomme on? Opiskele ahkerasti ja pidä mielesi avoimena. Jonain päivänä voit ehkä vaikuttaa niihin teorioihin, jotka selvittävät miten elämä syntyi maapallolle."5

Kehitysoppia on sanottu suurimmaksi nykyistä ihmiskuntaa koskevaksi huiputukseksi. Onko nyt tullut aika sen kaatua kuten ateistinen kommunistien hallinnassa ollut suurvalta kaatui?

"Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa". 1 Kor. 3:19


KP

1) Natural History - 103/1994
2) Elämän synty/Francis Crick
3) Viesti miljardien vuosien takaa/Richard Dawkins
4) gnelson@falstaff.mae.cwru.edu
5) internet