Taustaa 3 kirjan neljä ensimmäistä lukua käsittelee arkeologisten löytöjen
merkitystä historiamme alkuvaiheiden uudelleen arvioinnissa. Niiden paikallistamiseksi
on seuraavalla aukeamalla Mesopotamian alueen yleiskartta,
johon on merkitty historian alussa syntyneiden kaupunkivaltioiden asutuskeskukset.
Karttoja on myös muualla kirjassa asiayhteyden mukaan.
Mesopotamian maaperää, Irakin ja Syyrian aluetta, on viime vuosien
aikana voitu tutkia tarkkojen satelliittikuvien avulla. Näkyviin on saatu vanhat
karavaanitiet ja asumisalueet. Jo aikaisemmin on alueella tehty runsaasti
kaivauksia. Tunnetuimpia niistä ovat Niiniven, Babylonin ja Urin kaupunkien
rauniot. Uusia kaivauksia on tehty jo monen löydetyn rauniokummun
alueella. Ihmisen historian alun tapahtumien uudelleen arvioiminen on tullut
mahdolliseksi, koska löytöpaikkojen joukossa on useita asutusalueita, joiden
perustajana oli Nooan pojan Haamin poika Nimrod. Näistä alueista kehittyi
vuosisatojen aikana merkittäviä kaupunkivaltioita. Useat olivat aikanaan
myös hallinnollisia keskuksia. Kun kaupungit myöhemmissä tapahtumissa
kokivat tuhon – vihamielisten hyökkääjien polttaessa ja hävittäessä alueen
– jäivät raunioiden alle suuret kirjastot. Onneksemme vain osa tiedoista oli
talletettu palavalle materiaalille. Suuri osa asiakirjoista ja kirjeenvaihdosta
on tehty savilaatoille ja kivipinnoille. Nämä ovat nyt tutkijoiden arvioitavina.
Suuri osa rikkoutuneista laatoista on pystytty kokoamaan ja tulkitsemaan tietokoneavusteisen
kuvauksen avulla.
Arkistojen ja kirjastojen lisäksi kaupunkien raunioista on löytynyt useita
hauta-alueita. Monet niistä ovat säilyneet avaamattomina. Rikkaiden turhamaisuus,
tavaroiden paljous haudoissa, on nyt todisteena meille siitä elämisen
ja osaamisen tasosta joka vallitsi aivan Mesopotamian alueen asuttamisen alkuhetkistä
lähtien. Merkittävä havainto, jonka tutkijat ovat tehneet, on Raamatun
antamien tapahtumatietojen yhteneväisyys arkistoista löytyneiden tietojen
kanssa. British Museumin tutkija Irving Finkel totesikin, että Raamatussa on
luultua enemmän todellista aikalaistietoa.
Kirjan luvuissa 5, 6 ja 7 käsitellään arvioita, joita on tehty maakerroksien
ja niissä olevien fossiilien perusteella. Mitä voimme päätellä olosuhteista
ja tapahtumista ennen vedenpaisumusta? Raamatussa kuvataan maapallon
olosuhteet elämälle hyvin otollisiksi. Ihmisten toiminta sitä vastoin muistutti
monessa suhteessa nykyistä tilannetta. Pahuuden ja julmuuden määrä kasvoi
mittoihin, joka aiheutti lopullisen tuhon. Päätös pelastaa osa eläinkuntaa ja
Nooan perhe koko maailmaa kohdanneesta tuhosta, perustui lupaukseen vaimon
siemenestä, jonka Jumala antoi syntiinlankeemuksen yhteydessä.
Mitä kaikkea tapahtui vedenpaisumuksen aikana ja miten muutokset näkyvät
maakerrostumissa? Mannerlaattojen liikkeet, maakerrostumat ja valtamerien
pohjasedimentit todistavat suurista mullistuksista. Tapahtumien
kulkua on pyritty mallintamaan tietokoneiden avulla. Monesta asiasta, kuten
mannerlaattojen liikkeistä, ollaan yhtä mieltä. Tapahtumien aikataulusta sitä
vastoin ollaan erimielisiä. Maailmankatsomukselliset erot ovat näkemyserojen
taustalla. Satojen miljoonien vuosien aikatauluja kannattavien on ollut
pakko jättää huomiotta osa tosiasioista.
Luvut 8 ja 9 sekä kirjan lopussa oleva Taustaa-liite sisältävät päivitettyä
tietoa ihmisen kehitysopilliseen historiaan liittyviin väittämiin sekä siitä
miten suunnittelu ja informaatio esiintyvät luonnossa. 2000-luvun alusta
lähtien on ihmisen ja eliöiden perimään liittyviä havaintoja tehty runsaasti.
Osa niistä on ristiriidassa vallitsevien materialististen uskomusten kanssa.
Miljooniin vuosiin perustuvista laskennallisista malleista evoluution tapahtumissa
pidetään kiinni. Siitäkin huolimatta, että niiden mukaan kehityslinjat
eivät voi perustua todellisiin tapahtumiin. 1900-luvun alussa uutta luovaksi
mekanismiksi oletetut mutaatiot eivät toimi teorioiden ja odotusten mukaan.
Mutaatiot ovat joko hyödyttömiä ja tai haitallisia – eivät kehitystä edistäviä.
Geenien merkitys on jouduttu myös arvioimaan uudelleen. Yksi geeni yksi
proteiini – uskomus on jouduttu hylkäämään. Uudet tutkimukset osoittavat,
että samaa geeniä luetaan eliön eri kasvukausina eri tavoin, eri suuntiin ja informaatiojaksoja
valikoiden. Yli sadan vuoden ajan on uskottu, että hankitut
ominaisuudet eivät periydy. Uudet havainnot näyttävät kumoavan tämänkin
näkemyksen. Uusi tutkimusalue, epigenetiikka, selvittää tapahtumia, jotka
eivät liity geenien rakenteeseen vaan sen sisäisiin muutoksiin, mm. geenien
lukutapoihin. Tämän mukaan DNA:lla on kyky huomioida elinympäristön
muutokset ja siirtää tarvittava muutostieto seuraavaan sukupolveen. Näin ns.
lamarckistinen ajatusmalli on uudelleen tarkastelun kohteena.
Luvussa 10 kerrataan historian aikana syntyneiden maailmankatsomusten
vaikutusta nykyaikaan. Maailmankuvan heijasteet vaikuttavat mm. moniin
merkittäviin arvioihin ja tilastotietoihin, joiden pohjalta tehdään koko
maapalloa koskevia päätöksiä. Suuret, koko maailmaa koskevat muutokset
viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ovat yllättäneet monet tutkijat.
Muutosnopeutta ei ole osattu arvioida kun lähtöarvoina ovat olleet kehitysopin
mukaiset sadat miljoonat vuodet. Ihmiskunnalle annettu maailman
hoivavastuu ei ole toteutunut. Luonnonvaroja ryöstetään yli kestorajojen
hetkellisen voiton tavoittelussa.
Seuraukset alkavat nyt olla näkyvissä. Osa luonnolle haitallisista tapahtumista
on päästetty jo niin pitkälle, että muutosta ei enää pystytä pysäyttämään.
Luonnonkirjan lukeminen on unohtunut ja yhteistä maapalloamme
on hyödynnetty pienien ryhmien eduksi. Näin on aina ollut. Ihminen ei ole
viisastunut ja muuttunut vastuullisemmaksi.
Luvussa 11 esitellään 53 historian henkilöä, jotka omalla maailmankatsomuksellaan
ovat vaikuttaneet ihmisten uskomuksiin elämästä ja maailmasta.
Kirjan lopussa on Taustaa Liite B, jossa käsitellään ihmisen ja apinan sukulaisuutta
sekä DNA:n jaksojen merkitystä eri kasvukausina. Roska DNA:n
sisältämää tiedostoa pyritään havainnollistamaan siten, että koko perimän
käytölle tulee sille kuuluva merkitys. Taustaa Liite B on julkaistu myös erillisenä
vihkona. Sydämelliset kiitokseni tekstin oikoluvusta Matti ja Emilia
Leisolalle sekä pojalleni Jarno-Tapanille, joka kävi myös Berliinin museossa
kuvaamassa aineistoa kirjaan.
|