Suomea pidetään luterilaisena maana. Yli 80% lapsista kastetaan seurakunnan yhteyteen. Kouluiän jälkeen n. 70% väestöstä uskoo, että ihminen on kehityksen tulos. Muutos materialistiseen suuntaan on merkittävä. Yhdysvalloissa kehitysoppiin uskovien osuus aikuisväestöstä oli 1990- luvun puolivälissä vain hiukan yli 40%. USA:ssa onkin mahdollisuus valita lapselle joko yhteiskunnan omistama laitoskoulu, jossa kehitysoppia opetetaan tieteellisenä teoriana tai jonkin kristillisen yhteisön ylläpitämä koulu, jossa Raamatun luomisoppi on etusijalla. Suomessa tätä valintamahdollisuutta ei käytännössä ole. Kouluopetus on nykyään pääosin vastuussa siitä, millainen ihmiskuva ja maailmankatsomus nuorelle annetaan:

A) Evoluutiopohjainen oppi kaiken itsestään kehittymisestä miljoonien vuosien aikana. Aika ja materia sai alkunsa alkuräjähdyksestä 12-20 miljardia vuotta sitten. Syntynyt aine on edelleen kehittynyt sattuman, mutaatioiden ja luonnonvalinnan (kilpailuttamisen) kautta. Aineeseen ilmestyi kemiallisten reaktioiden kautta informaatio ja sitten sattumalta myös elämä, joka alkoi monistaa itseään. Ihminen on kehityksen huipentuma eikä hänen yläpuolellaan ole ketään. Ihmisen elämän tarkoitus on siirtää geeniperimä seuraavalle sukupolvelle. Kehittyneemmällä on suurempi oikeus elämiseen kuin heikommin kehittyneellä. Sukupuuttoon kuoleminen on osa kehitystapahtumaa.Kuoleman jälkeistä elämää ei ole. Moraali ja elämänlaki on geeniperimän kautta eläimellinen. "Ihmisen historialliseksi taustaksi on nyt hyväksytty laumaeläin ja elämän tärkeimmäksi tavoitteeksi lisääntyminen ja hengissäpysymiseen liittyvä taistelu".

B) Raamatun ilmoitukseen pohjautuva oppi, jossa maailma ja avaruus sisältöineen on Jumalan luomistyön tulosta. Ihminen on vastuussa teoistaan luojalleen. Kuoleman jälkeen ihmiset joutuvat Jumalan eteen tuomiolle ja sen jälkeen jatkavat elämäänsä iankaikkisuudessa. Jumalan ihmistä kohtaan tunteman rakkauden vuoksi Jumala uhrasi oman Poikansa syntiin langenneen ihmiskunnan lunastamiseksi. Lunastustyötä julistetaan Jumalan käskyn mukaan evankeliumina kaikkialle maailmaan.

Molemmat uskonnot - Raamatun ilmoitus eli luomisoppi ja kehitysoppi - ovat ihmistieteen ulkopuolella. Alkusyntyä ei voida kokeellisesti toistaa. Ihminen ei ollut paikalla tekemässä alkutilanteesta muistiinpanoja.

Kehitysopin kirjattu historia johtaa aikaan n. 500 eKr, jolloin itsestään syntyvää elämää pidettiin vaihtoehtona Jumalan luomistyölle. Nykyisen perusmuodon se sai 1800-luvulla. Tunnetuin kehitysopin esilletuoja oli Charles Darwin.

Luomisoppi perustuu Jumalan ilmoitukseen, joka meillä on Raamatun muodossa. Tässä tekijä itse ilmoittaa alkutapahtumat jäsenneltyinä myös ajallisesti. Luonto ja luonnon ilmiöt luonnonlakeineen ovat todisteina Luojan ilmoituksesta.

Tieteen varjolla kouluihin

Kehitysoppia on tuotu eri yhteyksissä esille tieteellisenä vaihtoehtona. Annetaan kuva, että kehitysopin luotettavuus on tieteellisesti pystytty näyttämään toteen. Tällä perusteella oppi on tuotu biologian ja fysiikan oppikirjoihin, joista edelleen myös lukion uskonnon oppikirjoihin.

Yhdysvalloissa kehitysopin kouluopetusta vastustavien ryhmien vaatimuksesta haluttiin tieto siitä, mihin perustuu kehitysopin tieteellisyys. Eräs tunnetuista asian tutkijoista oli tri Luther Sunderland. Voidakseen selvittää museoissa olevien fossiilien todistuspohjaa hän otti yhteyttä kaikkiin suuriin luonnonhistorian museoihin maailmassa. Tuloksena yhteydenotoista, haastatteluista ja kirjeenvaihdosta hän julkaisi kirjan "Darwin's Enigma". Kirja on avannut lukijoiden silmät näkemään sen salamyhkäisyyden, joka on yli vuosisadan verhonnut museoiden kehitysoppia tukemaan hankittua fossiiliaineistoa. Yhteenvetona Sunderland sanoo mm.: "Yksikään viiden suuren paleontologisen museon virkailijoista ei voi esittää edes yksinkertaista esimerkkiä sellaisesta organismista, joka voisi olla todiste lajin asteittaisesta kehittymisestä toiseksi lajiksi."

Kansainvälisesti tunnettu tutkija Collin Patterson piti luentoja jo 1980 -luvulla eri puolilla maailmaa. Yleisönä olivat yliopistojen ja museoiden kehitysopin piirissä työskentelevät asiantuntijat ja tutkijat. Patterson kysyi luennon aikana kuulijoiltaan tiesikö joku osallistujista jonkun tosiasian, joka tukisi tieteellisellä varmuudella evoluutioteoriaa. Vastaus oli aina sama, hiljaisuus. Vihdoin eräässä ryhmässä, pitkän hiljaisuuden jälkeen, muuan osallistuja nousi ja sanoi. "Tiedän yhden asian - evoluutiota ei pitäisi opettaa lukioissa."

Suomessa julkaistiin monen tieteenalan tohtorin A. E. Wilder-Smithin kirja "Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota" (WSOY 1981). Kirja tuo selkeästi esille sekä luonnontieteelliset seikat että luonnonlakeihin perustuvat havainnot ja tutkimustulokset, jotka kumoavat kehitysopin esittämät väittämät. Kirjan kääntäjä (Dos., nyk. prof. Matti Leisola) ja kirjan kustantaja saivat kirpeät arvostelut ja Skepsis-yhdistyksen Huu-Haa-julkistamispalkinnon siitä, että suomenkielellä oli uskallettu julkaista kirja, joka vastustaa julkisesti hyväksyttyä evoluutiouskontoa.

Tukea kristilliseen ajatteluun

Vuonna 1981 STLK (Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko) julkaisi kirjasen nimellä "Kenellä on maailmaan tekijänoikeus" (ISBN 951-9318-14-3). Kirjan sisältö oli jo aikaisemmin julkaistu Luterilainen-lehdessä. Kirjan Raamatun ilmoitusta koskevan osan kirjoitti pastori Markku Särelä ja kehitysoppia koskevan osan allekirjoittanut. Tätä kirjaa saattoivat perheet käyttää apuna koulussa suoritettavaa kehitysopin opetusta vastaan.

Taustatiedoksi

Vuodesta 1992 Luterilainen-lehdessä on julkaistu kehitysopin taustoja ja uskomuksia valottavia "Taustaa" -kirjoituksia. Aineistoa Taustaa -sarjaan olen yhdessä poikani Jarno-Tapanin kanssa kerännyt alaa käsittelevistä julkaisuista, joista on luettelo tämän kirjan lopussa. Osa "Taustaa" -artikkeleista on valittu nyt tähän kirjaan:

"Taustaa - Tekijänoikeudesta maailmaan".

Kirjoitusten ryhmittelyn olen tehnyt asiasisällön mukaan. Luterilainen-lehdessä olleen rajoitetun tilan vuoksi tein kirjoitukset lyhyiksi. Nyt joihinkin niistä olen lisännyt aiheeseen liittyvää kuvamateriaalia.

Kirjan loppuosassa on kaksi tri Markku Särelän kirjoitusta; Raamattu ja luominen -kirjoitus on hänen tarkastamanaan sama kuin vuonna 1981 julkaistussa kirjasessa. Esitelmän, Raamatun alkulukujen merkitys kristilliselle opille hän piti STLK:n luentopäivillä 6.2.1999.

Tämän kirjan tarkoitus on tuoda suomenkielellä esille kehitysopista sitä taustatietoa, jota on tarjolla mielipide- ja julkaisuvapauteen avomielisesti ja suvaitsevaisesti suhtautuvissa maissa.

Helsingissä 24.3.1999 Kimmo Pälikkö