Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuli muotiin ns. tieteellinen
maailmankuva. Lähtökohtana oli, että vain kokemusperäiseen tietoon tai
tieteellisin menetelmin hankittuun tietoon voidaan luottaa. Muunlainen
tieto ja tosina pidetyt uskomukset tuli hylätä. Puhuttiin empiirisestä
maailmankuvasta, jonka tuli ulottua eri elämän aloille ja olla perustana
ihmisen maailmankatsomukselle. Oletuksia, joita ei voitu vahvistaa tieteellisin
perustein, pidettiin toisarvoisina eikä niitä haluttu hyväksyä pätevinä. Ne
jätettiin "tieteen" ulkopuolelle.
"...tiede mielletään joksikin ihmistä suuremmaksi, valtasuhteista ja
eettisistä näkökulmista riippumattomaksi, miltei jumalolennoksi...Biologia
ja ympäristöpolitiikka, suuret teoriat ja luottamus evoluutioon ja
edistykseen ovat yhteiskuntamme koossa pitäviä instituutioita. Niiden
ylläpitämisessä sekä muuttumisessa yliopistoväellä on keskeinen
rooli" (Yliopistolehti/Eeva Berglund/12/96)
Tieteen piiriin tulleet evoluutio-opin kannattajat vaativat uuden
empiirisen ajattelutavan käyttöönottoa kaikissa yhteyksissä. Tämä johti
luonnollisesti siihen, että kaunotaiteet ja uskonnot joutuivat syrjityksi
epätieteellisinä ja vähemmän tarpeellisina. Maailmankuva muuttui nopeassa
tahdissa materialistiseksi.
Raamattu, varsinkin sen maailman luomista ja alkutapahtumia
koskevat osat, hylättiin epätieteellisinä. Näkemys, että 1900-luvun ihmiselle
Raamatulla ei ollut enää mitään annettavaa yleistyi. Raamattua ei voitu
tieteellisesti pitää pätevänä. Sen sisältö määriteltiin kansantaruksi
muiden tarujen joukkoon. Uskontotieteissä liberalismi kumosi Raamatun
auktoriteetin ja asetti tutkijan tulkinnan Raamatun ilmoituksen
yläpuolelle. Maailmanhistorian alkutapahtumat annettiin uusien tieteentekijöiden pohdittaviksi.
"Onko tiede kumonnut uskonnon? Raamatun luomiskertomus sekä
Aatamin ja Eevan olemassaolon historia perustuvat vain Mooseksen
kirjan kirjoittajan mielikuvitukseen. Näiden asioiden todenperäisyyden on
tiede jo tietysti selvittänyt." (Prof.
Anto Leikola/Hgin YO).
"Kirkollisen teologian ja akateemisen biologian välillä ei tässä
asiassa nykyään nähdä varsinaista ristiriitaa, tuskin edes ongelmaa. Elollinen
luonto nykyisellään on epäilemättä kehittynyt vähitellen
alkeellisista eliömuodoista. Että kehitys on tapahtunut pääasiassa
Darwinin hahmottelemalla tavalla, näyttää myös erittäin
todennäköiseltä..." (Arkkipiispa Mikko Juva/HS 19.6.81)
Materialistinen maailmankuva yleistyy
Länsimaisten teollisuusvaltioiden politiikan- ja tieteentekijöiden
sekä markkina- ja teollisuusyhteisöjen käyttöön kehitettiin uusi
maailmanhistoria. Se alkaa alkuräjähdyksestä ja päättyy valkoisen ihmisrodun ylivoimaan.
"Länsi rakentaa viidakkoa, jossa vahvin voittaa. Viidakon laki on
pelko, ja pelon yhteiskunnassa kukoistaa
kontrolli." (SK/2.8.96/Mikko Heikka)
Kommunistien ottaessa vallan Venäjällä, he tarvitsivat sopivan
taustakehyksen toiminnalleen. Kehitysoppi oli ratkaisu tähänkin pulmaan ja
se hyväksyttiin kommunismin viralliseksi materialistiseksi
maailmankuvaksi. Kommunismi nosti Darwinin pyhimyksen asemaan.
(Robert Young/1982 Marxism Today)
Toisen maailmansodan jälkeen katsottiin aika kypsäksi siihen, että
Darwinin luoman kehitysopin uskomuksiin rakennettu maailmankuva
voitiin viedä myös länsimaissa virallisten kanavien kautta kouluihin
oppiaineeksi. Ensin varovaisesti eri yhteyksissä ns. tieteellisenä teoriana,
vaihtoehtona vanhoille opeille mutta myöhemmin ainoana totuutena.
Varmistaakseen tieteellisen maailmankuvan leviämisen kaikkialle, haluttiin hyödyntää
eri maissa käytössä olevaa yleistä oppivelvollisuutta. Saksalainen
luonnontutkija Max Planck totesi: "Mikään tieteellinen totuus ei saavuta
valta-asemaa sillä, että vastustajat tuntevat itsensä hävinneiksi, vaan niin, että
syntyy uusi sukupolvi, joka tuntee sen." (Elämän ihmeellinen kehitys/Life-Lincoln
Barnett/WSOY 1962)
Kehitysopin mukaiset vasemmistolaisuuden ihanteet hivutettiin
hyvin toimeentulevien, ns. sivistyneiden nuorten pariin. Lähtökohtana oli
näennäinen vapaus toteuttaa itseään. Rinnakkain kommunistisen
ideologian kanssa nuorison pariin ujutettiin ns. Hippi-ideologia ja seksuaalinen
vapausaate. Todellisuudessa tarkoitus oli murtaa vanha, kristilliseen
moraalikäsitteeseen perustuva arvomaailma.
"Darwinin ansiosta me voimme olla järkeviä
jumalankieltäjiä". (Richard Dawkins)
1960-luvulle asti Suomen kouluissa harrastettiin ja opetettiin
asioita, jotka tukivat kodin, isänmaan ja uskonnon merkitystä sekä
kansakunnan että yksilön tukipilareina. Aamuhartaudet, ruokarukoukset,
isänmaalliset ja uskonnolliset laulut ml. heimolaulut, vanhempien ja menneiden
sukupolvien työn kunnioittaminen jne. olivat vielä hyväksyttäviä. Mutta
tämä tilanne kesti vain niin kauan kuin sodan käynyt sukupolvi oli
johtamassa maatamme.
Vasemmistolaisuutta ja tieteellistä maailmankuvaa ihannoivat
virkailijat ja poliittiset johtajat levittäytyivät kansakunnan johtopaikoille.
Sodan jälkeen "..valheen, teeskentelyn ja halpamaisuuden kaksinaismoraali
vahvistui yhtenä suomalaisten henkisenä perusrakenteena...sen jäänteet
tuntuvat yhä." (Juha Sihvola/Yliopistolehti 12/96)
Materiaalisen ideologian mukaan toimivan kouluhallituksen ohjauksessa Suomen koululaitokselle
annettiin uusi suunta. Lapset tuli nyt kouluttaa ateistisen ilmapiirin maailmaan
uusin näkemyksin. Kehitysopin tuli olla kaiken ajattelun taustavoimana.
"...luonto ei ole julma; se on ainoastaan armottoman
välinpitämätön. Tämän tosiasian tajuaminen on kova paikka ihmiselle. Meillä ei ole
mitään perusteita otaksua, että tapahtumat olisivat hyviä tai pahoja tai
että ne olisivat julmia tai lempeitä. Luonnon tapahtumia ei mitata tunteilla
sillä kärsimykselle ei ole niissä sijaa, ei myöskään tarkoituksille... Kun
geenit monistuvat maailmankaikkeudessa, joka toimii fysiikan sokeiden
lakien mukaan, jotkut joutuvat kärsimään ja jotkut saavat elää
onnellisina." (Richard Dawkins/Viesti miljardien vuosien takaa/WSOY 1995)
Muutostyö
Kansakunnan ideologian rauhanomainen muuttaminen
koulutuksen kautta vie 30-40 vuotta. Meillä Suomessa tämä uudelleenkoulutus
kristillisistä ihanteista ateistiseen yhteiskuntaan on juuri päättynyt. 1990 -luku
on varsinaisesti ensimmäinen kausi maamme historiassa, jolloin kaikki
kansakuntamme tulevaisuuteen vaikuttavat tahot ovat hyväksyneet
kehitysopin ylimpänä filosofiana. On toteutunut kehitysopin lähettilään P. Teilhard
de Chardinin ajatus: "Kaikki inhimillisen tietämyksen alat lähenevät
toisiaan ja etenevät yhdessä, kaikkia hallitsee yhteinen perusvirtaus, joka on
kehitysajatus. Kehitysoppiko olisi vain teoria, järjestelmä, hypoteesi? Se on
paljon enemmän! Se on yleinen edellytys, johon kaikkien tulevien
teorioiden, kaikkien järjestelmien, kaikkien teorioiden tulee sopia jos ne aikovat
olla järjellisiä ja oikeita. Valo, joka valaisee kaikki tosiasiat, käyrä, jota
kaikkien on seurattava: se on kehitysajatus!"
KP
|