Kehitysopin ihmeelliset suunnitelmat ja ennakoinnit:
Kehitysopin mukaan kosmoksessa syntyy spontaanisti aineen
ominaisuuksien ja luonnon lakien takia väistämättömästi elämän
rakennusaineita. Nämä siirtyvät kosmisesta
evoluutiosta saumattomasti biologiseen evoluutioon. Aine on
luonteeltaan sellaista, että se pakonomaisesti
tuottaa edellytykset elämän synnylle.
Sattuma ja kemiallinen evoluutio yhdessä
mutaatioiden kanssa ennakoivat tulevia tapahtumia ja
muutoksia ympäristössä.
Tähän perustuvat ns. evoluutiolokerot,
joihin odotetaan tulevia mutta vielä kehittymättömiä eliöitä, joiden avulla
saadaan luonnonkierto, ravintoketjut ja hienovarainen luonnon tasapaino
aikaan. Ennakointiin perustuu myös se, että sattumalta syntyvät "edulliset
mutaatiot" jäävät vaikuttamaan ja
haitalliset häviävät. Hyvä esimerkki tästä
on siipien miljoonia vuosia kestänyt kehittyminen. Luonnonvalinta ei
tuhonnut siiventynkien takia muita huonommassa asemassa ollutta eliötä, koska niiden
tuleva tarpeellinen käyttö oli ennakkoon sattuman tiedossa.
Samaan luonnonvalinnan ja kemiallis-biologisen ennakoinnin
kykyyn ja kaukonäköisyyteen perustuu
eläinten tukirakenteen kehittyminen -
hyönteisillä ja niveljalkaisilla ulkoiseksi
tukirakenteeksi (kuori) ja muilla sisäiseksi rustoksi tai luustoksi .
Ehdottomasti parhain näyttö sattuman ja miljoonien vuosien
ennakoinnista ja johdonmukaisuudesta on se, että eliöstön olemassaolon
perusteena on saumaton yhteistyö, joka on
mahdollista vain aistien välityksellä.
Teoriassa silmän kehittyminen mutaatioiden
kautta vaati n. 2.000 miljoonaa vuotta. Se, että näköaisteja on rakenteellisesti
useita erilaisia todistaa , että luonnonvalinta
on halunnut jo tuhansia miljoonia vuosia ennen aistien käyttöönottoa
varmistaa, että niistä jokin kehittyy valmiiksi.
Sattuman nerokkuutta on, että kaikki eri muodot kehittyivät samaan aikaan lopulliseen muotoonsa. Toisaalta erilaisten näköelinten kehittymisen
pakko oli siinä, että uusien lajien käyttöä
varten oli jo varattu ekologiset lokerot. Ne olisivat jääneet tyhjiksi ilman
hyönteisiä. Hyönteispölytyksen varassa
olevat kasvit olisivat silloin joutuneet mutatoimaan omaan lisääntymiseensä
muunlaisia vaihtoehtoja.
Toisistaan poikkeavien näköelinten kehittyminen aistimaan samoja
sähkömagneettisen energian
aaltopituuksia, jotka saavat aikaan sen
värikkyyden, jonka nyt näemme, on oiva
esimerkki siitä johdonmukaisuudesta, millä
sattuma ohjaa mutaatioiden alkuvoimaa kohti aina vain monipuolisempaa ja
täydellisempää elämänmuotoa. Huipulla
on kehitysopin mukaan ihminen, sen valkoinen rotu, joka yliviisaudessaan
alistaa tahtonsa alle sekä luonnonvarat
että tulevan kehityksen suunnan.
Ilmestykset
Ilmestykset ovat eräs kehitysopin suuria vaikuttajia. Kun tämä
"ilmestymis"-käsite yhdistetään sanaan
"populaatio" (saman lajin tietyllä alueella
yhdessä elävät yksilöt) on sattuman
ja selviytymistaistelun käytössä uusi
merkittävä edistykseen vaikuttava
voimavara. Biologian kirjoista voimme lukea esim. seuraavanlaista "tieteellistä"
tekstiä:
"...kun metsämaisemiin syntyi aukkoja
ilmestyivät myös ensimmäiset
suuret kasvissyöjänisäkkäät..."
"...dinosaurusten häviäminen loi mahdollisuuden maanisäkkäiden ja
ihmisen ilmestymiselle tällä
planeetalle..."
"...Oligoseenin kuluessa ensimmäiset kesävihannat metsät
ilmestyivät... muutos näkyy
nisäkäsfaunassa... johon liittyy mm. ensimmäisten
heinää syövien märehtijöiden ja
sarvikuonojen ilmestyminen.."
Onnekas epätasapainotila
Kun kehittymisen nopeuteen ja hyödyllisten mutaatioiden
puuttumiseen kiinnitettiin liikaa huomiota,
löydettiin uusi ilmiö sattuman ja ilmestymisen
välille. Niinpä 1940-luvulla keksitty
"toivotun epätasapainon = epämuodostuman" käsite otettiin kehitysopin
käyttöön. Tämän mukaan ilmestyminen
johtuu hyppäyksettäisistä "onnellisista" vahingoista. Esimerkiksi matelijan munassa tapahtuu sattumanvarainen
mutaatioiden ketjureaktio, jonka tuloksena munasta ilmestyy siivekäs lisko -
uusi laji, joka on nopeampi, tehokkaampi ja elinvoimaisempi kuin siivetön
munijansa. Tähän liittyy vielä se, että
sattuman ennakointikyvyn johdosta
lähistöllä tapahtuu samanlainen "onnellinen
virhe" tuottaen vastakkaisen sukupuolen. Luonnonvalinnan sääntelyn
mukaan nämä kohtaavat ja alkavat
lisääntyä tuottaen uusia siivellisiä
jälkeläisiä. Näin ilmestyi jälleen uusi laji, jota
sattuman rakentama ekologinen lokerojärjestelmä oli odotellut jo
miljoonia vuosia.
Ihmisten ihmeellinen uskomus
Kehitysoppi erilaisine sivu-uskomuksineen on ihmisen keksimistä
tarinoista ihmeellisin. Se on elänyt ihmiskunnan keskuudessa
vuosituhansia. Antiikin Kreikan ajattelijat olivat
sen lumoissa. Apostoli Paavali todisti evankeliumin sanomaa kehitysopin
kannattajille. Kehitysoppi oli neekeriorjuuden ja kommunismiaatteen
peruspilareita. Siihen tukeutuivat Hitler ja Stalin
hävittäessään "alempirotuisia" (mm.
mustalaisia ja juutalaisia)
"kehittyneemmän" rodun tieltä.
Kehitysoppi on lähtökohta myös monelle nykyaikaiselle ohjelmalle,
joiden varjossa kehitetään
ylivoimaisuutta ja luonnonvarojen hyväksikäyttöä
teknisesti parempiosaisten hyväksi.
Siitä on tullut väkevien ja tehokkaitten uskonto, jonka varjolla
nostetaan kehittynein ihmisryhmä kaiken muun yläpuolelle. Sen voimalla voidaan
kieltää luonnon lait, maankuoren
todisteet, totuuteen pyrkivän tieteen antamat
tulokset ja Jumalan olemassaolo.
Mutta mitä sanoo tästä maailmasta
Jumala Sanassaan:
"Sillä tietensä he eivät ole
tietävinään, että taivaat ja samoin maa,
vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhasta olemassa Jumalan
sanan voimasta ja että niiden kautta
silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat
samalla sanalla talletetut tulelle,
säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion
ja kadotuksen päivään."
2 Piet. 3:5-7.
"...on hän näinä päivinä
puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta
hän myös on maailman luonut ja joka
ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen
olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on toimitettuaan
puhdistuksen synneistä, istuutunut Majesteetin oikealle puolelle
korkeuksissa." Heb. 1:2-3.
KP
|