Ravintoketju alkaa puista ja niiden vaikutuspiirissä kasvavista kasveista, jotka yhteyttämisen avulla valmistavat auringon energiasta, ilmakehän hiilidioksidista ja vedestä erilaisia sokeriyhdisteitä - biomassaa kaiken muun eliöstön käyttöön. Ketju jatkuu miljoonien erilaisten hyönteisten ja kasvissyöjien muodossa, jotka ravintoa hakiessaan samalla palvelevat kasvikunnan erilaisia, niiden elämisen ja lisääntymisen kannalta tärkeitä tarpeita. Tutkijat ovat ymmällä havaitessaan miten eri kasvit huolehtivat niiden hyönteisten toimeentulosta, jotka ovat tärkeitä kasvien kannalta. Yhtä hämmästyttäviä havaintoja tehdään niistä monimutkaisista rakenteellisista ja kemiallisista torjuntatavoista, joilla eri kasvit estävät niille vahingollisten eläinten runsastumisen tai haitallisen toiminnan. Esimerkkinä kasvit, jotka erittävät tiettyjen hyönteisten toukkahormonia, joka estää ko. hyönteisen kehittymisen sukukypsäksi. Näin kasvi estää itselleen haitallisen hyönteisen liiallisen lisääntymisen.

Ystävällistä myrkkyä

Kasvien omien torjunta-aineiden joukosta on löydetty kitkerän makuisia eritteitä - jopa erittäin voimakkaita myrkkyjä. Kasvin yhteistyökumppanit voivat nauttia näitä aineita ilman haittavaikutuksia. Usein kasvin kehittämä torjunta-aine siirtyy ravintoketjussa seuraavan hyödyllisen eläimen suoja-aineeksi ulkopuolista ahdistajaa vastaan. Näin kasvi antaa itselleen tärkeälle eläimelle torjuntatukea ja samalla varmistaa oman etunsa.

Kasvin kannalta tärkeä eläin houkutellaan yhteistyöhön kukan värin, ulkomuodon tai tuoksun ja maun avulla. Näin kasvi huolehtii siitä, että juuri tietty eläin tulee ja huolehtii pölytyksestä lajin piirissä ja mahdollisesti myöhemmin siementen levittämisestä. Tämä kaikki vaatii tietoa aistien olemassaolosta, eri lajien elintavoista, ravintotottumuksista ja käyttäytymisestä. Kysymyksessä ei voi olla sattuman ja hitaan kehityksen tulos. Tämä on selvä näyttö Luojamme nerokkaasta tavasta huolehtia siitä, että luomakunta toimii kokonaisena ja kukoistavana.

Jotkut orkideat hyväksyvät vain kolibrilinnun lajinsa pölyttäjäksi. Siksi niiden kukan muoto on tarkalleen peukalonpään kokoisen kolibrin nokan muodon mukainen. Mikään muu eläin ei pysty mettä saamaan. Näin kasvit varmistavat, että sama pölyttäjä käy niiden eri kukissa ja huolehtii lajin jatkumisesta. Nokan ja kukan sama muoto ja sen seuraukset eivät voi olla sokean sattuman tulosta, kuten kehitysoppi väittää.

"Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi." Ps. 104:24.