Silloiset laskelmat ja arviot kuitenkin hylättiin pikavauhtia, kun kehitysoppi sai valta-aseman tiedemiesten piirissä 1800-luvun puolivälin jälkeen. Heidän mukaansa vedenpaisumus ja Nooa olivat vain satuja. Kehitysopin mukaan ihmiset olivat eläneet maailmassa jo vuosimiljoonien ajan ja kehittyneet apinamaisista laumaeläimistä. Väitettiin, etteivät Nooa perheineen ja arkista tulleet tuhannet eläimet olisi voineet selviytyä vedenpaisumuksen myllertämässä maailmassa. Toinen väite koski eläinten leviämistä maailman eri osiin, sen eri mantereille. Kehitysoppineiden mukaan eläinten eri rodut ja niiden määrä eivät voisi kohota nykyisen tilanteen tasalle 4000 vuodessa. Ihmisrotujen ja -kielien kehittyminen oli heidän mukaansa vaatinut myös miljoonia vuosia.
Maailma täyttyy
Alussa mainittu 6 miljardin väestömäärän raja rikkoontuu vuonna 1999. Viiden miljardin lisäys on siis tullut vajaassa 200 vuodessa. Sata vuotta sitten tiedemiehet arvioivat, että maapallo ei kestä yli 6 miljardin väestömäärää.2 Vuonna 1950 väestömäärä olikin vain n. 2,5 miljardia mutta jo vuonna 1987 ylittyi 5 miljardin raja. Viimeisen miljardin lisäykseen tarvittiin vain 11 vuotta. Vertailun vuoksi voidaan laskea lisääntymisen nykyvauhdin johtavan siihen, että v. 3.530 ihmiset täyttäisivät koko maapallon pinnan ja v. 6.826 he eivät enää mahtuisi nykyisin tunnettuun maailmankaikkeuteen.
Jos tämän päivän luvuista lasketaan taaksepäin ja otetaan vuotuiseksi kasvuksi nykyinen lisääntymisvauhti eli 1,6% olisi perusperhe elänyt vuonna 625 jKr. Siis 1375 vuotta sitten.
Kehitysopin kannattajat eivät mielellään laske ihmisten lisääntymiseen liittyviä lukuja, koska miljoonissa vuosissa laskettaessa luvut nousevat niin suuriksi, että tilanne muodostuu mahdottomaksi. Maankuori olisi satojen miljoonien vuosien ajalta käytännössä kuolleiden eläinten ja ihmisten jäänteiden peitossa ja pelkästään ihmisten määrä täyttäisi tunnetun maailmankaikkeuden. Kuitenkin kehitysoppi vaatii pitkiä aikoja. Sen mukaan mm 1,6 miljoonaa vuotta sitten elänyt Homo erectus oli pitkä ja jäntevä, lähes nykyihmisen kaltainen. Varmasti hyvin lisääntymiskykyinen3.
Ihmisten määrä maapallolla tukee vahvasti Raamatun antamaa ilmoitusta vedenpaisumuksesta sekä Nooan perheelle annettua käskyä: ..."Ja te olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, enentykää maassa ja lisääntykää siinä." "...Ja Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jaafet. Ja Haam oli Kanaanin isä. Nämä kolme ovat Nooan pojat, ja heistä kaikki maan asukkaat polveutuvat." 1 Moos. 9:7 ja 18-19.
Vedenpaisumuksen jälkeen
lihansyöjillä oli runsaasti ravintoa saatavana.
Pintakerroksiin peittynyt, tulvaveden tuhoama eliöstö säilyi pitkään ja tuli
esiin pinnan rapautuessa sateiden ja tuulen vaikutuksesta. Kuivuvat lammikot
olivat hyviä kalojen saalistuspaikkoja. Korkeimmilla paikoilla lämpötila
laski siten, että ruhot jäätyivät. Näin ne
säilyivät pitkään ravintokelpoisina.
Vielä tänään petoeläimet käyttävät
ravinnokseen tundran jäätiköistä esiin
tulevia ruhoja, jotka tuhoutuivat tuhansia vuosia sitten.
Elämän edellytykset tulvan jälkeen
Toisen väitteen mukaan eläimet eivät olisi voineet selviytyä tulvan tuhoamassa maailmassa. Tutkijat ovat paneutuneet tähän kysymykseen tieteellisellä tarkkuudella. Seurannassa heillä on ollut mm. v. 1883 tuhoutunut Krakatoan saari. Sen täydellisesti tuhoutuneelle alueelle nousi sekä kasvullisuus että eläimistö hämmästyttävällä nopeudella ilman, että ihminen pääsi vaikuttamaan asiaan. Tulivuoren purkausten ja tulvien myllertämä maaperä on hyvin otollista kasvualustaa elämälle, sekä kasvistolle että koko eläinkannalle.
Lajin kantaeläimen perimän rikkaudesta hyötyvät ne, jotka siirtyvät luonnonolosuhteiltaan erilaisille alueille. Syntyy eläinyhteisöjä, joiden joukossa elinympäristölle suotuisat ominaisuudet jäävät vallitseviksi. Näin saman lajin sisällä tapahtuu monipuolistumista, joka koskee myös ulkonäköä. Tämä lajin perimästä suvullisen lisääntymisen johdosta syntyvä mikromutaatio eli lajin sisällä tapahtunut erilaistuminen on ollut tunnettua kautta aikojen. Tätä ihminen on käyttänyt hyväkseen eläinjalostuksessa. Parhaat esimerkit saadaan kotieläinten jalostustyöstä, josta on säilynyt tietoa yli 4000 vuoden ajalta. Samalla kun rotu jalostuu, sen perimä köyhtyy. Karsitut ominaisuudet eivät siirry seuraaville sukupolville. Ne eivät myöskään synny uudelleen. Vain olemassa olevat ominaisuudet voidaan siirtää eteenpäin. Kaavio perustuu L. Marshin teokseen/Evolution, Creation, and Science.
Vedenpaisumuksen jälkeen maan pinta oli tyhjä ja avoin. Vedet sitävastoin vilisivät elämää. Tulvan kuljettamaa kasvustoa puun kaarnasta merileviin oli runsaasti saatavilla. Nämä sopivat hyvin jyrsijöiden ja kasvissyöjien ravinnoksi. Vesiheinät ja erilaiset merilevät ovat tunnetusti maalla elävien perusravinnoksi sopivia. Nykyäänkin sekä kavio- että sorkkaeläimet nauttivat vesikasvustosta mahdollisuuksien mukaan.Vihreän ruohon kasvaminen ravintokäyttöön ei kestänyt kauaa. Ja ensimmäiset pinnalla kelluneet pensaat olivat jo saaneet lehtensä. " Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan päältä." (1 Moos. 8:11)
Petoeläimillä oli tulvan jälkeen ravintoa yli tarpeen.4 Maan pintakerroksiin peittyneet ruhot säilyivät ravintona pitkiä aikoja. Niitä oli runsaasti saatavana. Tulvaveden jättämät lammikot kuivuivat ja niissä ollut eliöstö oli helppo käyttää ravinnoksi. Tilaa oli runsaasti kaikille lisääntyä eikä ympärillä olevan ravinnon runsauden vuoksi ollut syytä ahdistella arkissa mukana olleiden eläinten jälkeläisiä.
Tuhansien vuosien kokeiluista ja jalostustyöstä huolimatta ei ole onnistuttu kehittämään uutta eläinlajia, jolla olisi kyky lisääntyä. Esimerkiksi hevosen ja aasin jälkeläinen voi satunnaisesti lisääntyä vain aasin tai hevosen kanssa. Silloin tuloksena on palautuminen alkuperäiseen muotoon - joko hevoseksi tai aasiksi.
Nooan arkissa elossa säilyneet eläimet olivat Jumalan valitsemia. Niiden
perimän rikkaudesta voimme kiittää nykyisten satojen rotujen ominaisuuksia. Esimerkiksi
otamme muutaman antiikista tunnetun koirarodun, jotka vielä ovat suosittuja:
1) Englannin vinttikoira: Hautalöytöjen perusteella rotu oli tunnettu Egyptissä n. 2.800
v. eKr.
2) Afgaanin vinttikoira kuvataan Egyptiläisissä papyruskääröissä, jotka on
ajoitettu vuosiin 4000-3000 eKr.
3) Maltan koiran taustat tunnetaan aikaan n. 800 v. eKr. ja
4) Saluki-koirat olivat tunnettuja Lähi-Idän maissa varhaisina aikoina. Rodun tuntomerkit
ja kuvaus koirasta ulottuu aikaan yli 4000 eKr. (Encyclopedia International)
N. 4000 eKr. Irakin alueella tehty kivitaulun kappale, jossa kuvataan hevosjalostuksen tuloksia. Seurannassa ovat olleet sekä kallon että harjaksen muodon muutokset.
Tilantarpeen merkityksen hyväksyvät myös kehitysoppineet: "Elävien olentojen muodot ja asema maapallolla voidaan johtaa kahdesta seikasta - evoluutiosta ja ympäristöstä... varsin tärkeänä tekijänä on mukana sukupuut toon kuoleminen. Ilman sitä ei evoluutiolle jäisi tilaa. Luontoon ei syntyisi tyhjiä kohtia, joita voisi täyttää uusilla, vanhoista rungoista kehittyneillä kasveilla ja eläimillä".5 Mutta "... tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen." (2 Piet. 3:5-6)
KP
1) Tiede 2000 1/96
2) HS 16.1.99
3) Tieteen kuvalehti 1/1996
4) Noah's Ark/J Woodmorappe 1995
5) Ihmisen jälkeen/Dougal Dixon 1982
