Vielä 150 vuotta sitten oltiin tiedemiespiireissä varsin yksimielisiä
niissä laskelmissa, joilla maailman väestön
kehitystä arvioitiin. Likiarviota maailman väestömäärästä oli käytettävissä
Rooman vallan ajoilta. Laskelmien lähtökohtana oli vedenpaisumuksen
jälkeinen maailma ja Nooan perhe. Mitään
ihmeellistä ei saaduissa luvuissa ollut. Keskiarvona oli hidas lisääntyminen
- vain muutama lapsi perhettä kohti. Todettiin, että jo 2%:n vuotuinen
väestölisäys nostaisi maailman
väestömäärän 6 miljardin rajan yli 1.100
vuodessa. Vuoden 1800 taitteessa maailman ihmismäärän arvioitiin kuitenkin olevan
vain n. 1 miljari1. Nooan ajoista oli
kulunut jo yli 4000 vuotta. Lisääntymisvauhti
oli siis ollut hyvin hidas.
Silloiset laskelmat ja arviot kuitenkin hylättiin pikavauhtia, kun
kehitysoppi sai valta-aseman tiedemiesten piirissä 1800-luvun puolivälin jälkeen.
Heidän mukaansa vedenpaisumus ja Nooa olivat vain satuja. Kehitysopin
mukaan ihmiset olivat eläneet maailmassa jo vuosimiljoonien ajan ja
kehittyneet apinamaisista laumaeläimistä.
Väitettiin, etteivät Nooa perheineen ja
arkista tulleet tuhannet eläimet olisi voineet
selviytyä vedenpaisumuksen myllertämässä maailmassa. Toinen väite
koski eläinten leviämistä maailman eri
osiin, sen eri mantereille. Kehitysoppineiden
mukaan eläinten eri rodut ja niiden
määrä eivät voisi kohota nykyisen
tilanteen tasalle 4000 vuodessa. Ihmisrotujen ja -kielien kehittyminen oli heidän
mukaansa vaatinut myös miljoonia vuosia.
Maailma täyttyy
Alussa mainittu 6 miljardin väestömäärän raja rikkoontuu vuonna
1999. Viiden miljardin lisäys on siis tullut
vajaassa 200 vuodessa. Sata vuotta sitten tiedemiehet arvioivat, että maapallo
ei kestä yli 6 miljardin
väestömäärää.2
Vuonna 1950 väestömäärä olikin vain
n. 2,5 miljardia mutta jo vuonna 1987 ylittyi 5 miljardin raja. Viimeisen
miljardin lisäykseen tarvittiin vain 11 vuotta.
Vertailun vuoksi voidaan laskea
lisääntymisen nykyvauhdin johtavan siihen, että
v. 3.530 ihmiset täyttäisivät koko
maapallon pinnan ja v. 6.826 he eivät
enää mahtuisi nykyisin tunnettuun
maailmankaikkeuteen.
Jos tämän päivän luvuista
lasketaan taaksepäin ja otetaan vuotuiseksi
kasvuksi nykyinen lisääntymisvauhti eli 1,6% olisi perusperhe elänyt
vuonna 625 jKr. Siis 1375 vuotta sitten.
Kehitysopin kannattajat eivät mielellään laske ihmisten lisääntymiseen
liittyviä lukuja, koska miljoonissa vuosissa laskettaessa luvut nousevat niin
suuriksi, että tilanne muodostuu mahdottomaksi. Maankuori olisi satojen
miljoonien vuosien ajalta käytännössä
kuolleiden eläinten ja ihmisten jäänteiden
peitossa ja pelkästään ihmisten määrä
täyttäisi tunnetun maailmankaikkeuden. Kuitenkin kehitysoppi vaatii pitkiä
aikoja. Sen mukaan mm 1,6 miljoonaa vuotta sitten elänyt Homo erectus oli
pitkä ja jäntevä, lähes nykyihmisen
kaltainen. Varmasti hyvin
lisääntymiskykyinen3.
Ihmisten määrä maapallolla
tukee vahvasti Raamatun antamaa ilmoitusta vedenpaisumuksesta sekä Nooan
perheelle annettua käskyä: ..."Ja te
olkaa hedelmälliset ja lisääntykää,
enentykää maassa ja lisääntykää siinä."
"...Ja Nooan pojat, jotka lähtivät arkista,
olivat Seem, Haam ja Jaafet. Ja Haam oli Kanaanin isä. Nämä kolme ovat
Nooan pojat, ja heistä kaikki maan asukkaat polveutuvat."
1 Moos. 9:7 ja 18-19.
|
Elämän edellytykset tulvan jälkeen
Toisen väitteen mukaan eläimet eivät olisi voineet selviytyä tulvan
tuhoamassa maailmassa. Tutkijat ovat paneutuneet tähän kysymykseen
tieteellisellä tarkkuudella. Seurannassa heillä on
ollut mm. v. 1883 tuhoutunut Krakatoan saari. Sen täydellisesti
tuhoutuneelle alueelle nousi sekä kasvullisuus että eläimistö hämmästyttävällä
nopeudella ilman, että ihminen pääsi
vaikuttamaan asiaan. Tulivuoren purkausten ja
tulvien myllertämä maaperä on hyvin
otollista kasvualustaa elämälle, sekä
kasvistolle että koko eläinkannalle.
|
Lajin kantaeläimen perimän rikkaudesta hyötyvät ne, jotka siirtyvät
luonnonolosuhteiltaan erilaisille alueille. Syntyy eläinyhteisöjä, joiden joukossa elinympäristölle suotuisat
ominaisuudet jäävät vallitseviksi. Näin saman lajin sisällä tapahtuu monipuolistumista,
joka koskee myös ulkonäköä. Tämä lajin perimästä suvullisen lisääntymisen johdosta
syntyvä mikromutaatio eli lajin sisällä tapahtunut erilaistuminen on ollut tunnettua kautta
aikojen. Tätä ihminen on käyttänyt hyväkseen eläinjalostuksessa. Parhaat esimerkit saadaan
kotieläinten jalostustyöstä, josta on säilynyt tietoa yli 4000 vuoden ajalta. Samalla kun
rotu jalostuu, sen perimä köyhtyy. Karsitut ominaisuudet eivät siirry seuraaville
sukupolville. Ne eivät myöskään synny uudelleen. Vain olemassa olevat ominaisuudet voidaan
siirtää eteenpäin. Kaavio perustuu L. Marshin teokseen/Evolution, Creation, and Science.
|
Vedenpaisumuksen jälkeen maan pinta oli tyhjä ja avoin. Vedet
sitävastoin vilisivät elämää. Tulvan
kuljettamaa kasvustoa puun kaarnasta merileviin
oli runsaasti saatavilla. Nämä sopivat
hyvin jyrsijöiden ja kasvissyöjien
ravinnoksi. Vesiheinät ja erilaiset merilevät ovat
tunnetusti maalla elävien perusravinnoksi sopivia. Nykyäänkin sekä kavio-
että sorkkaeläimet nauttivat
vesikasvustosta mahdollisuuksien mukaan.Vihreän
ruohon kasvaminen ravintokäyttöön ei
kestänyt kauaa. Ja ensimmäiset pinnalla kelluneet pensaat olivat jo saaneet
lehtensä. " Ja kyyhkynen tuli hänen
luoksensa ehtoopuolella, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin
Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt
maan päältä." (1 Moos. 8:11)
Petoeläimillä oli tulvan jälkeen
ravintoa yli tarpeen.4 Maan pintakerroksiin peittyneet ruhot säilyivät
ravintona pitkiä aikoja. Niitä oli
runsaasti saatavana. Tulvaveden jättämät
lammikot kuivuivat ja niissä ollut eliöstö
oli helppo käyttää ravinnoksi. Tilaa oli
runsaasti kaikille lisääntyä eikä
ympärillä olevan ravinnon runsauden vuoksi
ollut syytä ahdistella arkissa mukana
olleiden eläinten jälkeläisiä.
|
Tuhansien vuosien kokeiluista ja jalostustyöstä huolimatta ei ole onnistuttu
kehittämään uutta eläinlajia, jolla olisi kyky lisääntyä. Esimerkiksi hevosen ja aasin jälkeläinen
voi satunnaisesti lisääntyä vain aasin tai hevosen kanssa. Silloin tuloksena on
palautuminen alkuperäiseen muotoon - joko hevoseksi tai aasiksi.
Nooan arkissa elossa säilyneet eläimet olivat Jumalan valitsemia. Niiden
perimän rikkaudesta voimme kiittää nykyisten satojen rotujen ominaisuuksia. Esimerkiksi
otamme muutaman antiikista tunnetun koirarodun, jotka vielä ovat suosittuja:
1) Englannin vinttikoira: Hautalöytöjen perusteella rotu oli tunnettu Egyptissä n. 2.800
v. eKr. 2) Afgaanin vinttikoira kuvataan Egyptiläisissä papyruskääröissä, jotka on
ajoitettu vuosiin 4000-3000 eKr. 3) Maltan koiran taustat tunnetaan aikaan n. 800 v. eKr. ja
4) Saluki-koirat olivat tunnettuja Lähi-Idän maissa varhaisina aikoina. Rodun tuntomerkit
ja kuvaus koirasta ulottuu aikaan yli 4000 eKr. (Encyclopedia International)
|
Tilantarpeen merkityksen hyväksyvät myös kehitysoppineet:
"Elävien olentojen muodot ja asema
maapallolla voidaan johtaa kahdesta seikasta - evoluutiosta ja ympäristöstä...
varsin tärkeänä tekijänä on mukana
sukupuut
toon kuoleminen. Ilman sitä ei
evoluutiolle jäisi tilaa. Luontoon ei syntyisi
tyhjiä kohtia, joita voisi täyttää
uusilla, vanhoista rungoista kehittyneillä
kasveilla ja
eläimillä".5 Mutta
"... tietensä he eivät ole tietävinään, että
taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden
kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja
että niiden kautta silloinen maailma hukkui
vedenpaisumukseen." (2 Piet. 3:5-6)
KP
1) Tiede 2000 1/96
2) HS 16.1.99
3) Tieteen kuvalehti 1/1996
4) Noah's Ark/J Woodmorappe 1995
5) Ihmisen jälkeen/Dougal Dixon 1982
|