Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Haluttu lopputulos

Amerikkalainen maakerrosten tutkija tri. John D. Morris luennoi Moskovan yliopistossa v. 1990. Hän totesi, että kommunismi perustuu kehitysoppiin. Molemmilla on sama johdonmukainen asioiden tulkintatapa. Ensin määritellään mihin lopputulokseen tutkimuksen on tultava ja sen jälkeen tutkimustuloksia tulkitaan siten, että ne tukevat haluttuun lopputulokseen pääsemistä. Tämä ei kuitenkaan ole todellista tieteen tekemistä vaan aivopesua. Kuulijakunta hyväksyi tämän tulkinnan kommunismista ja kehitysopista oikeaksi.

Otamme muutaman esimerkin siitä miten luonnon ilmöitä selitetään kehitysopin tueksi:

Korallien ikämäärittelyt

Vuonna 1862 amerikkalainen professori James Dwight Dana mittaili meressä kasvavien korallien kasvunopeutta. Hänen tutkimuksensa mukaan koralliriutat kasvoivat n. 1,6 mm vuodessa. Jotkut riutoista olivat paksuudeltaan yli 600 m. Laskutoimitusten jälkeen professori ilmoitti, että koralliriuttojen kasvu oli kestänyt yli 380.000 vuotta.1 Danan näkemyksen mukaan koralliriuttojen hidas kasvu oli todiste siitä, että Jumala oli käyttänyt luomistyöhönsä miljoonia vuosia. Hänen uskomuksensa levitettiin eri puolille maailmaa tukemaan kirkkokansan käännyttämistä kehitysopin puoleen. Tätä käännytystyötä tehdään edelleen hyvin tuloksin.

Koska Danan tutkimustulokset sopivat hyvin silloisten ja nykyisten tieteilijöiden kehitysoppia tukeviin uskomuksiin, ei niitä katsottu tarpeellisiksi tarkistaa. Kuitenkin vuonna 1997 kolmen miehen ryhmä (Vago, Gill ja Colligwood) päätti tutkia Australian rannikon korallien kasvunopeutta. Tarkoilla laser-mittauksilla he saivat vuotuiseksi kasvunopeudeksi 3,2 cm. Kun tiedetään, että kasvu on aikaisemmin ollut nopeampaa, saadaan tunnetun, yli 600 metriä paksun koralliriutan kasvuiäksi - ei 380.000 vuotta, kuten Dana, vaan - alle 10.000 vuotta.2

Hiekan liikkeet

Uuden Meksikon eteläosassa on kuuluisa valkoisen hiekan dyynialue (White Sands National Monument). Hohtavan valkoinen hiekka-aavikko valtaa jatkuvasti itselleen uutta alaa. Etenemisvauhti on n. 9 m vuodessa. Yleisesti omaksuttujen uskomusten mukaan hiekka alkoi siirtymisensä n. 3 miljoonaa vuotta sitten dyynialueen koillispuolella olleesta kuivuneesta järvestä. Matkaa järvelle kertyy n. 56 kilometriä. Mutta kun otamme laskukoneen, saamme seuraavia arvoja: 3 miljoonassa vuodessa 9 metrin vuotuinen etenemisvauhti vie hiekan 27353 kilometrin päähän. Dyynit olisivat kiertäneet maapalloa 3/4 kierrosta. Jos etenemisvauhti olisi ollut tasainen 9 m/vuosi, entisen järven hiekan 56 km:n matka olisi kestänyt vain vähän yli 6.000 vuotta. Aikamoinen ero, jota paikalliset tieteentekijät eivät halua kommentoida.3

kuva kuva
Kaaviokuva esittää miten kivettyneessä muodossa olevat puunrungot sijaitsevat savikivikerrostumissa . Tutkijat ovat todenneet, että eri kerroksissa olevat puut eivät edusta eri aikakausia. Ne ovat lyhyen ajan kuluessa tapahtuneiden mullistusten, mutavyöryjen ja tulivuorien purkausten toiminnan tuloksia. Valokuvassa etualalla kivettynyt puunrunko. Taustalla olevien kanjonien seinämistä näkyy, miten tuliperäiset purkaukset, vesi ja maavyöryt ovat kerrostaneet maankuoren. (Piirros/J D Morris - valokuva/Arizona-12/71)

Kivettynyt metsä

Tieteen Kuvalehti 4/94 julkaisi artikkelin, joka kertoo Arizonan alueella olevasta kivettyneestä metsästä. Valokuvin ja piirroksin kerrotaan, kuinka puut ovat peräisin 225 miljoonaa vuotta sitten kasvaneista metsistä. Tarinan mukaan silloinen maailma oli hyvin hiljainen, koska linnut eivät olleet vielä kehittyneet. Metsässä liikkuivat ensimmäiset dinosaurukset, jotka loiskuttelivat vettä ja röhkivät. Ainut ilmassa kuuluva ääni oli hyönteisten surina. Hyönteiset olivat kehitysopin mukaan silloin jo kehittyneinä olemassa. Puut kasvoivat valtavan isoiksi, kaatuivat vanhuuttaan jokitörmille ja joet toivat ne suistorämealueille. Lopulta ne vajosivat pohjaliejuun. Kun päälle kehittyi uusia liejukerroksia jäivät aikaisemmin vajonneet puristuksiin ja näin jatkuivat kivettymis- ja maakerrosten kehitysvaiheet hitaasti kymmenien ja satojen miljoonien vuosien ajan. Nykyään sateet, tuuli ja lämmönvaihtelut kuluttavat näitä kerrostuneita savikallioita ja paljastavat kerrosten sisään jääneitä kivettyneitä puita.

Kivettyneet, usein pystyssä asennossa seisovat puunrungot ovat olleet jatkuvasti tutkijoiden kiinnostuksen kohteena. Puita sisältäviä savikivikerroksia voidaan paikoin laskea olevan päällekkäin yli 50. Kivettyneitä puunrunkoja löytyy useilta alueilta. Mitä tutkimustulokset kertovat niiden synnystä? Esimerkiksi seuraavaa:

1) Puun kivettyminen voi tapahtua lyhyessä ajassa. Tutkijat upottivat tuoreen tukin Yellowstonen puiston kuumaan, mineraalipitoiseen lähteeseen. Puu muuttui osittain kivettyneeseen muotoon yhdessä vuodessa. Tämä antaa todisteen siitä, että tulivuorten purkausten aikaansaamat mineraalirikkaat kvartsikerrostumat voivat hyvin lyhyessä ajassa muuttaa kerrosten sisään jääneet puut kivettyneeseen muotoon. Nykyään puun kivettämistä tuotetaan nopeana teollisena prosessina. Miljoonia vuosia ei tähän tarvita.

kuva N. 2 vuotta St. Helens-tulivuoren purkauksen jälkeen alkoi kerrostunut maankuori liikkua ja suurena mutavirtana se vyöryi alas laaksoon vieden mennessään sekä purkauksen kaatamat puut että lähes kaiken tielleen osuneen.

(kuva/R Werth)


2 ) Pystyssä asennossa seisovien puiden juurista oli jäljellä vain tynkäosat. Ne eivät olleet kasvaneet näillä paikoilla. Rungot olivat kuorettomia ja oksattomia. Ne olivat käyneet läpi rajun käsittelyn. Mutakerroksissa, joissa kivettyneitä puunrunkoja esiintyy, on runsaasti tulivuoren purkauksesta tullutta tuhkaa.

3) Tohtori Harold Coffin tutki kivettyneiden runkojen asennot ja vertasi kerrosten muuta sisältöä. Hän tuli siihen tulokseen, että puut oli paikalle kuljettanut valtava liejuvirta, jossa oli sekaisin irti revittyjä ja kovassa myllerryksessä olleita puita ja muuta kasvustoa. Osa puista oli liikkunut virrassa pystyasennossa, juuriosa alaspäin. Kerrostumat puineen olivat syntyneet lyhyen ajan kuluessa.

kuvaJuurineen pystyssä sojottavat puunrungot kulkeutuivat muun maamassan mukana mutavirrassa aikaisempien purkaus- jätteiden päälle. Näiden kerrostumien syntyyn ei tarvittu miljoonia vuosia
- vain kaksi.

(kuva/The Young Earth/Morris)


4) Tohtori Mike Arct tutki kivettyneiden puunrunkojen vuosirenkaita. Hän vertaili niitä eri tasoissa oleviin runkoihin. Hänen tutkimuksensa mukaan eri tasoissa olevat puunrungot olivat kaikki kasvaneet samaan aikaan. Niiden oli täytynyt ajautua nykyisille paikoilleen mittavien mutavirtojen mukana. 4

5) Kerrostuneista savikivikerroksista puuttuu avaruudesta jatkuvasti maanpinnalle laskeutuva pöly ja meteoriitit. Tämä on varma todiste siitä, että kerrokset ovat syntyneet liikkuvan veden ja tulivuoripurkausten tuloksena hyvin lyhyessä ajassa.

Luonnollinen selitys

Luonto antoi oman todistuksensa kerrosten synnystä. Tulivuori St. Helens purkautui v. 1980 ja tuhosi mm. ympärillään olleen metsäalueen yli miljoona puuta. Purkauksen yhteydessä muodostui lähes 200 m paksuja kerrostumia. Läheinen suuri järvi peittyi puunrungoista ja irronneesta kaarnasta. Jo ensimmäisen vuoden aikana osa puista vettyi ja vajosi pohjaan pystyasennossa. Vuonna 1982 tämän tuhoalueen kerrostumat alkoivat liikkua. Ne muodostivat suuria mutavirtoja, jotka kuljettivat alas laaksoon ja järvelle valtavat määrät maata ja kerroksiin hautautuneita puita - osa juurineen ja pystyasennossa. Näin muodostui uusi paksu pintakerros, jossa oli sekä tulivuoren purkausten että liejuvirtojen muodostamia kerroksia päällekäin. Puut olivat eri kerroksissa sikin sokin, osin pystyasennossa. Kaikkeen tähän oli kulunut alle 2 vuotta. Näin tutkijat saivat luonnollisen selityksen sekä kanjonien että "kivettyneiden metsien" syntytavasta.

Maan kuori kerrostumineen ei anna tukea hitaalle, vuosimiljoonia kestäneelle kehitykselle. Se kertoo koko maailmaa kohdanneesta tuhotulvasta. Tämän tutkijat hyvin tietävät. Sokea usko kehitysoppiin ohittaa kuitenkin tosiasiat ja jopa pakottaa muuttamaan saatuja tutkimustuloksia omiin uskomuksiin sopiviksi. Mitä selvempinä todisteet suuresta vedenpaisumuksesta näkyvät luonnossa sitä räikeämmin ne halutaan kätkeä virheellisillä tulkinnoilla. Voimakkaimmin halutaan aivopestä kehitysopin puolelle ne, jotka tulevat myöhemmin ottamaan vastuulleen seuraavien sukupolvien kouluttamisen ja johtamisen - siis opiskelevat nuoret ja ne, jotka määräävät mitä nuorille opetetaan.

" Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, mullistaa sen muodon ja hajottaa sen asukkaat." Jes. 24:1.


KP

1) Manual of Geology 1880/p591,
2) Nature 6.3.97,
3) CMI News/6-98,
4) The Young Earth/J D Morris 1997