Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Jäätä ja norsunluuta

Vuosisatojen ajan on maapallomme pohjoisia osia peittävä ikirouta salannut sen syviin jäisiin kahleisiin kätkettyjä aarteita. Vuosisatojen ajan ovat villieläimet saaneet osan ravinnostaan kevään auringon lämmittämästä maaperästä roudan nostattamista valtavista eläinruhoista. Arvioidaan, että yksinomaan Siperia-Alaska -alueella on hautautuneena edelleen yli 5 miljoonaa mammuttia.

V. 1928 ilmestyneessä kirjassaan "Mammutti ja mammutin metsästys Pohjois-Siperiassa" D. Bassett kertoo mm. seuraavaa: "Eläimen asento oli kiintoisa. Se seisoi maassa antaen kuvan tuhonsa hetkestä. Se ei maannut kyljellään kuten kuoleva eläin. Pehmeä turve, jolla se oli seisonut tuhansia vuosia sitten oli painunut sen alla, se peittyi liejuun seisoessaan neljällä jalalla kykenemättömänä pelastamaan itseään. äkkinäinen hirvittävä kylmyys jäädytti sen sekä sitä peittävän märän maan. Kuvittele paksukarvaista norsua, joka on yli 4 m korkea ja n. 5 m pitkä, torahampaiden pituus n. 2,5 m ja kärsä 2 m. Kuolema kohtasi tämänkin eläimen täydessä voimassaan. Sen suuret karvattomat korvat olivat kohotettu ylös. Näky oli villi. Eläin oli nykynorsua mahtavampi, mahdollisesti kömpelömpi. En voinut välttyä pelon tunteelta lähestyessäni sen päätä. Sen avoimet silmät antoivat eläimestä niin elävän vaikutelman, että se olisi saattanut millä hetkellä hyvänsä nousta jaloilleen ja rynnätä päällemme villisti mylvien. Voimakas ruhon lemu edellytti nopeita toimia, jotta olisimme voineet pelastaa siitä mahdollisimman paljon. Torahampaiden irroituksen jälkeen yritettiin irroittaa päätä ja avattiin sen maha. Suolisto oli täynnä nuorien kuusien ja mäntyjen silmupäitä. Valitettavasti ryhmän ei onnistunut pelastaa muuta kuin syöksyhampaat. Joen törmä
oli jo liian pehmeä ja pian virta sieppasi kiinni sulavasta eläimestä ja riuhtaisi sen mukanaan pyörteisiinsä ja edelleen kohti jäistä merta
."

kuvaKuuluisa tutkija Sir Henry Howorth kirjoitti v. 1887 kirjassaan "Mammutit ja vedenpaisumus"1 Siperian jäätyneistä eläimistä. Hänen työnsä ja havaintonsa antavat selkeän kuvan mm. siitä, kuinka tärkeä elinkeino jäisestä maaperästä esiintyöntyvien ruhojen luiden keräily vielä viime vuosisadan lopulla oli. Mammuttien torahampaita on Siperiasta kerätty ja kaupattu 900- luvulta lähtien. V. 1685 jesuiitta Avril kirjoitti ihmeellisen valkoisesta ja hyvälaatuisesta norsunluusta, joka on parempaa kuin intialainen norsunluu. Huhun mukaan tämä ihmeellinen syöksyhammas kuului pohjoiselle vesieläimelle, jota kutsuttiin Behemutiksi. Eläin oli luultavasti erittäin suuri ja vaarallinen. Suuri osa mm. kiinalaisten ja arabien kuuluisista luukaiverrustöistä on tehty juuri näitä mammuttien syöksyhampaita raaka-aineena käyttäen.

Mammutin syöksyhampaita on kerätty Siperian jokien törmiltä ja suoalueelta sekä Jäämeren rannoilta ja saarilta arviolta yli 5 miljoonaa paria. Vielä 1900-luvun alussa joidenkin lämpimien kesien aikana maaperästä tuli esiin niin paljon sulavia ruhoja, että löyhkä esti torahampaiden keräilyä. Maan pinnalle ikiroudasta nousevat eläinjätteet ovat olleet tärkeänä ravinto lisänä nykyisille pedoille kuten susille ja karhuille.

Nykyään eniten löytöjä tehdään Ob-, Jenisei- ja Lenajokien ranta-alueilta. Mammuttien jäännöksiä on löydetty myös Euroopan, Alaskan, Aasian, Syyrian, Turkestanin, Kiinan ja Japanin alueelta. Suurten eläinten joukossa on runsaasti karhujen, hirvien, biisonien, lampaiden ja piennisäkkäiden jäännöksiä. Kaikkia on kohdannut sama tuho samaan aikaan.

Tutkijat ovat eri aikoina tulleet samaan lopputulokseen. Eläimet ovat yllättäen, hyvin nopeasti peittyneet vetiseen lietteeseen, joka samalla on jäätynyt syväksi ikiroudaksi. Jäätymisnopeudesta nykytutkijat ovat antaneet hämmästyttäviä arvioita. Heidän mukaansa pakastumisen on täytynyt tapahtua muutamassa minuutissa. Tämä edellyttää suunnattoman nopeaa ja suurta lämpötilan muutosta. Lämpötilan arvioidaan laskeneen aina -50 C° ... -100 C° asteen välille. Vetinen valtava maamassojen liike edellyttää koko maakuoren irtoamista veden mukaan ja vyörymistä eläinlaumojen päälle. Saman kohtalon on samaan aikaan kokenut Aasian mantereen lisäksi Alaska ja Pohjois-Amerikka.

kuva kuva
Vuonna 1977 venäläinen A. Logatchev löysi jääroudasta, n. 2 metrin syvyydestä jäätyneen mammutin poikasen, jolle annettiin nimeksi Dima. Se oli niin hyvin säilynyt, että suurin osa sen karvapeitteestäkin oli vielä jäljellä. Luonnollisesti sen sisäelimet olivat hyvin pakastuneet. Urospoikanen oli eläessään painanut hiukan yli 100 kg. Ruokana sillä oli ollut pääasiassa emon maito. Dimasta tuli vuosisatamme merkittävin mammuttilöytö, josta tehtiin tarkat analyysit ja joka myös läpivalaistiin moneen kertaan. Dimaa on kierrätetty näytteillä eri puolilla maailmaa.
 
kuvakuva
Mammuttiaiheisia luolamaalauksia ja piirroksia on löydetty useita. Tämä on selvä todiste siitä, että taiteilijat saivat mallinsa elävästä luonnosta. Oheinen piirroskuva on teoksesta "Elämän ihmeet"(WSOY/1948).

kuvaVedenpaisumuksen jälkeen metsästäjäryhmät seurasivat isoja riistaeläimiä. Tämä tulee hyvin esille paitsi uhriluolien seinämaalauksissa myös taidokkaissa veistoksissa, jotka tehtiin mammutin syöksyhampaan luusta. Näitä taideteoksia on jäänyt aikoinaan sekä uhriluoliin että niiden ulkopuolella oleviin majoituspaikkoihin. Norsunluusta tehtyjä koruja ja esineitä pantiin myös vainajien mukana hautaan. Todennäköisesti ns. neandertal-ihmiset kuuluivat niihin samoihin vaelteleviin kansoihin, jotka vedenpaisumuksen ja kieltensekoituksen jälkeen metsästivät ja valtasivat uusia alueita mannerjään siirtyessä pohjoista kohden. Suurin osa metsastäjien tekemistä, ihmistä esittävistä veistoksista kuvaa naista. Näitä patsaita on löydetty useita mm. Venäjän mammuttialueilta. Ensimmäiset veistoksista tuotiin julkisuuteen 1800-luvun puolivälissä. Kuvan naista esittävä n. 10 cm korkea luuveistos kuuluu juuri näihin taideteoksiin. Mammutinluusta tehty hevospatsas löydettiin Vogelherdin alueelta Saksasta. kuvaVäitetään, että se kuuluu maailman vanhinten veistosten joukkoon. Metsästäjien jälkeensä jättämät käsityöt osoittavat, että taidekulttuuri on ollut hyvin tasokasta myös kaupunkikulttuurien ulkopuolella

 
kuvaKuuluisa Beresovkan mammutti, joka löytyi Pohjois-Siperiasta. Löydettäessä se oli kuvan asennossa ja kuin "juuri kuollut". Paikalliset petoeläimet eivät olleet ehtineet raadella sulavaa jättiläistä. (kuva kirjasta The Flood/Concordia Pub.House)
 
kuvaMammutteja metsästettiin ahkerasti. Jotkut väittävät, että esim. Pohjois-Amerikan alueella eläneet mammutit metsästettiin sukupuuttoon. Todisteena tästä ovat useat keihäänkärjet, joita on löytynyt mammuttien luiden läheltä. Pelkästään Yhdysvalloissa 12 eri alueelta on mammuttien jäännösten joukosta löytynyt runsaasti käsin tehtyjä työkalun osia. Selkein todiste metsästyksestä saatiin Nacon löydön yhteydessä Etelä-Arizonasta. Saman mammutin jäännöksissä, osittain luihin kiinnijääneenä, oli kahdeksan katkennutta keihäänkärkeä. Kuvassa niistä yksi kiinnijääneenä luiden väliin.2
 
kuvaMyös Englannista on löytynyt mammuttien jäänteitä. Kuvassa yli 4 m:n pituinen hammas, joka painoi yli 90 kg.
 
Ennen II maailmansotaa yhdestä ainoasta kaivannosta Neuvostoliitossa kaivettiin 20 vuoden aikana yli 20.000 syöksyhammasparia. Ne myytiin eri puolille maailmaa kaivertajien käyttöön.

Ikiroudassa olevien eläinten ja myös mammuttien tutkimusta tehdään tänäänkin eri puolilla maailmaa. Löydettyjä kokonaisia ruhoja on onnistuttu täyttämään ja osin säilömään kylmässä. Lähes kaikissa suurissa eläinmuseoissa on mammuttien luurankoja. Syöksyhampaiden kauppa on edelleen paikallisille asukkaille tärkeä tulonlähde.

Tänään ei enää puhuta vedenpaisumuksesta mammuttien yhteydessä. Niiden tuhon syyksi sanotaan usein meteoriitin tai tulivuoren vaikutusta. Jätetään selittämättä, miten on mahdollista, että maakerrostumat ovat jäätyneet märkänä lietteenä eläinten ympärille. Jätetään myös kertomatta, miten mammuttien elinaikana lämmin ja rehevä maapallon osa yllättäen muuttui jään ja ikiroudan maaksi. On löydettävä sellaisia syitä tuhoon, jotka tukevat kehitysopin miljoonien vuosien uskomuksia. Tutkijoilla olikin ennen helpompaa. Heidän ei tarvinnut tunnustaa uskoaan kehitysoppiin, vaan he saattoivat kertoa vedenpaisumuksesta, joka muutti maailman ja tuhosi silloin eläneet nykyistä monilukuisemmat ja suurikokoisemmat eläimet.

"Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi." Ps. 104: 24.


KP

1) The Mammoth and the Flood
2) Mammoths/ISBN 0-02-572985-3

kuva kuva
kuva Keväisin kun Siperian pohjoisosan jokivarret ja merenrannat sulavat työntyy esiin sekä "fossiilipuuta" että suurten nisäkkäiden luita. Yllä ja alla olevissa kuvissa näkyy puuainesta, joiden joukossa on myös lehtiä ja vielä jäässä olevia, lämpimän vyöhykkeen hedelmiä. Nämä puut ovat paikallisten asukkaiden pääasiallinen polttopuulähde. (kuvat teoksesta In The Beginning/Walt Brown)

Viereisessä kuvassa on tilanne v. 1980 Berelek-joen ranta-alueella. Rannalla oli yli 150 eri mammutin luita. (kuva teoksesta Mammonths/A Lister, P.Bahn)