Vuosisatojen ajan on maapallomme pohjoisia osia peittävä ikirouta salannut
sen syviin jäisiin kahleisiin kätkettyjä aarteita. Vuosisatojen ajan ovat villieläimet
saaneet osan ravinnostaan kevään auringon lämmittämästä maaperästä
roudan nostattamista valtavista eläinruhoista. Arvioidaan, että yksinomaan Siperia-Alaska -alueella on hautautuneena edelleen yli 5 miljoonaa mammuttia.
V. 1928 ilmestyneessä kirjassaan "Mammutti ja mammutin
metsästys Pohjois-Siperiassa" D. Bassett
kertoo mm. seuraavaa: "Eläimen asento
oli kiintoisa. Se seisoi maassa antaen kuvan tuhonsa hetkestä. Se ei
maannut kyljellään kuten kuoleva eläin.
Pehmeä turve, jolla se oli seisonut tuhansia
vuosia sitten oli painunut sen alla, se peittyi liejuun seisoessaan neljällä
jalalla kykenemättömänä pelastamaan
itseään. äkkinäinen hirvittävä kylmyys
jäädytti sen sekä sitä peittävän
märän maan. Kuvittele paksukarvaista
norsua, joka on yli 4 m korkea ja n. 5 m
pitkä, torahampaiden pituus n. 2,5 m ja
kärsä 2 m. Kuolema kohtasi tämänkin
eläimen täydessä voimassaan. Sen
suuret karvattomat korvat olivat kohotettu ylös. Näky oli villi. Eläin oli nykynorsua
mahtavampi, mahdollisesti kömpelömpi. En voinut välttyä pelon
tunteelta lähestyessäni sen päätä. Sen
avoimet silmät antoivat eläimestä niin
elävän vaikutelman, että se olisi saattanut
millä hetkellä hyvänsä nousta jaloilleen
ja rynnätä päällemme villisti
mylvien. Voimakas ruhon lemu edellytti nopeita toimia, jotta olisimme voineet
pelastaa siitä mahdollisimman paljon. Torahampaiden irroituksen jälkeen
yritettiin irroittaa päätä ja avattiin
sen maha. Suolisto oli täynnä nuorien
kuusien ja mäntyjen silmupäitä.
Valitettavasti ryhmän ei onnistunut pelastaa muuta kuin syöksyhampaat. Joen
törmä
oli jo liian pehmeä ja pian virta sieppasi kiinni sulavasta eläimestä ja
riuhtaisi sen mukanaan pyörteisiinsä ja edelleen kohti jäistä
merta."
Kuuluisa tutkija Sir Henry Howorth kirjoitti v. 1887 kirjassaan
"Mammutit ja vedenpaisumus"1 Siperian
jäätyneistä eläimistä. Hänen työnsä ja
havaintonsa antavat selkeän kuvan mm. siitä,
kuinka tärkeä elinkeino jäisestä
maaperästä esiintyöntyvien ruhojen luiden
keräily vielä viime vuosisadan lopulla
oli. Mammuttien torahampaita on Siperiasta kerätty ja kaupattu 900- luvulta
lähtien. V. 1685 jesuiitta Avril kirjoitti ihmeellisen valkoisesta ja
hyvälaatuisesta norsunluusta, joka on parempaa
kuin intialainen norsunluu. Huhun mukaan tämä ihmeellinen syöksyhammas
kuului pohjoiselle vesieläimelle, jota kutsuttiin Behemutiksi. Eläin oli
luultavasti erittäin suuri ja vaarallinen. Suuri
osa mm. kiinalaisten ja arabien kuuluisista luukaiverrustöistä on tehty juuri
näitä mammuttien syöksyhampaita
raaka-aineena käyttäen.
Mammutin syöksyhampaita on kerätty Siperian jokien törmiltä ja
suoalueelta sekä Jäämeren rannoilta
ja saarilta arviolta yli 5 miljoonaa paria. Vielä 1900-luvun alussa joidenkin
lämpimien kesien aikana maaperästä
tuli esiin niin paljon sulavia ruhoja, että löyhkä esti torahampaiden keräilyä.
Maan pinnalle ikiroudasta nousevat eläinjätteet ovat olleet tärkeänä
ravinto lisänä nykyisille pedoille kuten susille ja karhuille.
Nykyään eniten löytöjä tehdään
Ob-, Jenisei- ja Lenajokien ranta-alueilta. Mammuttien jäännöksiä on
löydetty myös Euroopan, Alaskan, Aasian,
Syyrian, Turkestanin, Kiinan ja Japanin alueelta. Suurten eläinten joukossa on
runsaasti karhujen, hirvien, biisonien, lampaiden ja piennisäkkäiden
jäännöksiä. Kaikkia on kohdannut sama tuho
samaan aikaan.
Tutkijat ovat eri aikoina tulleet samaan lopputulokseen. Eläimet ovat
yllättäen, hyvin nopeasti peittyneet
vetiseen lietteeseen, joka samalla on
jäätynyt syväksi ikiroudaksi.
Jäätymisnopeudesta nykytutkijat ovat
antaneet hämmästyttäviä arvioita. Heidän
mukaansa pakastumisen on täytynyt tapahtua muutamassa minuutissa. Tämä
edellyttää suunnattoman nopeaa ja suurta lämpötilan muutosta. Lämpötilan
arvioidaan laskeneen aina -50 C° ... -100 C° asteen välille. Vetinen valtava
maamassojen liike edellyttää koko maakuoren irtoamista veden mukaan
ja vyörymistä eläinlaumojen päälle. Saman
kohtalon on samaan aikaan kokenut Aasian mantereen lisäksi Alaska ja
Pohjois-Amerikka.
|
Mammuttiaiheisia luolamaalauksia ja piirroksia on löydetty useita. Tämä on selvä todiste siitä,
että taiteilijat saivat mallinsa elävästä luonnosta.
Oheinen piirroskuva on teoksesta "Elämän
ihmeet"(WSOY/1948).
Vedenpaisumuksen jälkeen metsästäjäryhmät seurasivat isoja riistaeläimiä.
Tämä tulee hyvin esille paitsi uhriluolien seinämaalauksissa myös taidokkaissa
veistoksissa, jotka tehtiin mammutin syöksyhampaan luusta. Näitä taideteoksia on jäänyt aikoinaan sekä uhriluoliin että niiden ulkopuolella oleviin
majoituspaikkoihin. Norsunluusta tehtyjä koruja ja esineitä pantiin myös vainajien mukana hautaan. Todennäköisesti ns. neandertal-ihmiset kuuluivat niihin samoihin vaelteleviin kansoihin, jotka vedenpaisumuksen ja kieltensekoituksen jälkeen metsästivät ja valtasivat uusia alueita mannerjään siirtyessä pohjoista kohden. Suurin osa metsastäjien tekemistä, ihmistä esittävistä veistoksista kuvaa naista. Näitä patsaita on löydetty useita mm. Venäjän mammuttialueilta. Ensimmäiset veistoksista tuotiin julkisuuteen 1800-luvun puolivälissä. Kuvan naista esittävä n. 10 cm korkea luuveistos kuuluu juuri näihin taideteoksiin. Mammutinluusta tehty hevospatsas
löydettiin Vogelherdin alueelta Saksasta. Väitetään, että se kuuluu maailman vanhinten veistosten joukkoon. Metsästäjien jälkeensä jättämät käsityöt osoittavat, että taidekulttuuri on ollut hyvin tasokasta myös kaupunkikulttuurien ulkopuolella
|
Ennen II maailmansotaa yhdestä ainoasta kaivannosta
Neuvostoliitossa kaivettiin 20 vuoden aikana yli
20.000 syöksyhammasparia. Ne myytiin eri puolille maailmaa kaivertajien käyttöön.
Ikiroudassa olevien eläinten ja myös mammuttien tutkimusta tehdään
tänäänkin eri puolilla maailmaa.
Löydettyjä kokonaisia ruhoja on onnistuttu
täyttämään ja osin säilömään kylmässä.
Lähes kaikissa suurissa eläinmuseoissa
on mammuttien luurankoja. Syöksyhampaiden kauppa on edelleen
paikallisille asukkaille tärkeä tulonlähde.
Tänään ei enää puhuta
vedenpaisumuksesta mammuttien yhteydessä. Niiden tuhon syyksi sanotaan usein
meteoriitin tai tulivuoren vaikutusta.
Jätetään selittämättä, miten on mahdollista,
että maakerrostumat ovat jäätyneet
märkänä lietteenä eläinten ympärille.
Jätetään myös kertomatta, miten
mammuttien elinaikana lämmin ja rehevä
maapallon osa yllättäen muuttui jään ja
ikiroudan maaksi. On löydettävä sellaisia
syitä tuhoon, jotka tukevat kehitysopin miljoonien vuosien uskomuksia.
Tutkijoilla olikin ennen helpompaa. Heidän ei
tarvinnut tunnustaa uskoaan kehitysoppiin, vaan he saattoivat kertoa
vedenpaisumuksesta, joka muutti maailman ja tuhosi silloin eläneet nykyistä
monilukuisemmat ja suurikokoisemmat eläimet.
"Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki
viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi." Ps. 104:
24.
KP
1) The Mammoth and the Flood
2) Mammoths/ISBN 0-02-572985-3
|