Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Pelästynyt kala kertoo

Oletustensa ja väitteittensä tueksi menneiden tapahtumien tutkijoiden on yritettävä todistaa omat olettamuksensa. Maakerrosten ja siinä olevien kivettymien tutkijat ovat hyvin usein omien näkemystensä varassa, kunnes selvät todisteet joko tukevat heidän näkemyksiään tai mahdollisesti kumoavat ne. Kerrostuneista maalajeista ei voida millään mittarilla saada selville niiden ikää.Usein kuitenkin annetaan se kuva, että tietyt kerrokset edustavat tiettyä kautta maapallon historiassa ja tämän kauden ikä on pienen asiantuntijaryhmän tiedossa. Kehitysopin kannattajat eli Raamatun luomiskertomuksen ja vedenpaisumuksen vastustajat ovat tehneet omat ikätaulukkonsa, joita he käyttävät maakerrosten ja siitä löytyvien kivettymien ikää laskettaessa. Näiden taulukoiden idea perustuu siihen, että aina on ollut kuten nyt ja kaikki on kehittynyt hitaasti sattuman ja luonnonvallinnan kautta - ilman tarkoitusta ja järkeä. Siksi taulukoiden on osoitettava maakerrosten iäksi satoja ja tuhansia miljoonia vuosia. Hitaalle kehittymiselle ja sattumalle on annettava riittävästi aikaa.

Miten maakerrokset ovat syntyneet? Mitä kaikkea ne sisältävät? Mitä johtopäätöksia kaikesta löydetystä voidaan tehdä? Annetaan kivettymien eli fossiilien itse kertoa mitä aikoinaan on tapahtunut.

Ei mitään uutta

Kaikki se, mitä nyt näemme ympärillämme, on löydettävissä myös kivettymien joukosta. Mitään uutta ei ole ilmestynyt. Aikaisemmin eläinlajeja on ollut enemmän. Koko luomakunta on ollut elinvoimaisempi, runsaampi ja monipuolisempi. Monet eläinlajit ovat kuolleet sukupuuttoon _ uusia ei ole tullut tilalle. Aivan kuin tänäänkin. Huolemme uhanalaisista eläin- ja kasvilajeista on aiheellinen. Virheellinen on kuitenkin se kanta, jota usein esitetään (mm. radio-ohjelmissa), että uusia lajeja syntyy koko ajan. Ei synny. Nykyisen maailman lajeissa ei ole mitään uutta, kun sitä verrataan kivettymiin maankuoressa. Yksisoluiset eläimet, alkeelliset eliöt, mikrobit ja bakteerit, ameebat ja madot jne.ovat edelleen ekosysteemin osina kuten ennenkin. Ne eivät ole kadonneet vahvempien ja kehittyneempien tieltä kuten kehitysoppi opettaa. Luonto toimii yhteistoiminnan ja tasapainoidean pohjalta kuten ennenkin. Ihminen on se, joka tätä herkkää tasapainoa nyt horjuttaa ja aiheuttaa lajien kuolemisia kiihtyvällä vauhdilla. Maan kerroksista ei löydy yhtään todistetta, joka tukisi kehitysopin mukaista asteettaista kehitystä alkeellisesta kehittyneempään. Todisteet ovat päinvastaiset.Maailma on muuttunut _ ei parempaan vaan huonompaan suuntaan. Mitä muuta maankuoren salaisuudet kertovat? Annetaan kalan kertoa.

kuva Ludwingsburgin luonnontieteellisessä museossa Saksassa on näytteillä Ichthyosauruksen fossiili. Tämä vedessä elänyt liskoeläin synnytti eläviä poikasia. Erikoista tässä fossiilissa on se, että kuolema kohtasi liskon sen ollessa juuri synnyttämässä. Poikanen on jo osittain ulkona. Eläin on suuresta koostaan huolimatta hautautunut äkisti veden kuljettamien maamassojen alle. Hapettomassa tilassa ja korkeassa paineessa ympäristön lietemassa kivettyy ja sen sisään jääneiden eläinten luusto ja sarveisosat kovettuvat kivimäiseen muotoon. Tämä on eräs niistä lukuisista fossiileista, jotka selvästi kertovat siitä, että hautautuminen tapahtui hyvin nopeasti. Näitä todisteita löytyy eri puolilta maailmaa. Kerrostumat ovat kaikkialla vesimassojen muodostamia. Eroja on kerrosten paksuuksissa ja materiaaleissa, mutta kerrostumistapa on ollut sama. Tämä on vahva todiste koko maailmaa kohdanneesta vedenpaisumuksesta.

Kita auki ja evät sojossa

Tutkijat ovat huomanneet, että kivettyneet eläimet ovat usein jähmettyneet tiettyyn asentoon. Erittäin hyvin säilyneet fossiilit antavat siis kuvan siitä, miten ne ovat kohdanneet loppunsa. Kalat, jotka tuijottavat tutkijaa kaikki suomut tallella, suu auki ja kaikki evät sojossa kertovat yllättävästä ja nopeasta lopusta. Kun vaara uhkaa tai tapahtuu jotain yllättävää käyttäytyvät kalat juuri noin.Valtavissa fossiiliesiintymissä eri puolilla maailmaa voidaan havaita sama piirre. Eläinten ehyet suomut, sulka tai karvapinnat sekä niiden asennot kuvaavat odottamatonta ja äkillistä tuhoa. Saman esiintymän alueella saattaa olla jopa miljoonia eläinjäänteitä. Kysymys ei ole yksittäisistä tapauksista.

kuva kuva
Paikalliset eläimuseon ihmiset väittivät, että Wyomingin (USA) fossiilijärven syntymiseen kului tuhansia vuosia. Kerrostumien hidasta kasautumista vastaan puhuivat kuitenkin sieltä löytyneet kalakivettymät eli fossiilit. Kalojen joukosta löytyi useita, joilla oli jäänyt ateria kesken, kun maamassat äkisti peittivät ne. Kalafossiileja löytyy hyvin paljon. Tulvan kuljettamien maamassojen alle on joutunut yhtä aikaa jopa suuria kalaparvia, jotka kaikki kivettyivät todistukseksi vedenpaisumuksesta.2

Mitä tapahtuu, jos eläin kuollessaan hitaasti painuu pohjaan ja sitten peittyy liejuun? Näin kehitysopin mukaan on tapahtunut satojen miljoonien vuosien aikana. Näin kuolleista eläimistä pitäisi hitaasti muodostua kivettymiä. Tutkijat ovat tarkasti selvittäneet millainen tulos kehitysopin mukaisesta kivettymistavasta tulee.

Kalan kuollessa alkaa siinä heti pilaantumisprosessi. Suomut alkavat irrota. Muut eläimet alkavat näykkiä paikallaan velttona makaavaa eläintä. Muutaman päivän kuluttua ei enää ehyttä kalaa ole olemassa. Se ei peity lietteeseen vaan häviää liueten ja paloina muiden suihin.Vaikka kuinka on yritetty aikaansaada kivettymiä kehitysopin hitaan peittymisteorian mukaisesti ei niitä ole onnistuttu saavuttamaan.

Tässä myös selitys siihen, miksi meidän aikanamme ei kivettymiä synny.Asiaan perehtyneet asiantuntijat ovatkin tulleet siihen tulokseen, että kivettyneet eläimet selvästi kertovat suuresta kaiken äkkinäisesti tuhonneesta tulvasta, joka on samaan aikaan kohdannut koko maailmaa.

"Eikä hän säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle". 2 Piet. 2: 4,5.


KP

kuvaPerhosimput ovat lämpimien ja lauhkeiden vesien kaloja. Vaaran uhatessa ne levittävät suurikokoiset rintaevänsä ja aukaisevat suunsa. Muiden simppujen tavoin ne makaavat pääasiassa liikkumattomina pohjalla. Nykyään suurimmat perhosimput kasvavat n. 40 cm:n pituisiksi. Tutkijat ovat havainneet, että kivettyneet simput muiden kalojen tavoin ovat menehtyneet asentoon, jossa niillä on evät ja usein suu auki. Tämä todistaa yllättävää ja nopeaa peittymistä maakerrosten alle.