Darwinin opin kannattajat suunnittelivat 1800-luvun lopulla
johtofossiili-taulukon, johon valittiin erilaisia
eliö-maailman kivettyneitä edustajia
kehitysopin hitaan kehitysidean mukaan. Kun kerroksesta löytyy näitä tiettyjä
eläinjäänteitä, katsotaan taulukosta,
kuinka vanha tämä maakerros kehitysopin
mukaan on. Jos kysymyksessä on esim. dinosauruksen luu, on kerros
taulukon mukaan 70-120 miljoonaa vuotta vanha, sillä nämä eläimet kuolivat
kehitysopin uskomuksien mukaan n. 70 milj. vuotta sitten.
Kun etukäteen sovitaan tunnusmerkeistä, jotka ilmoittavat
kerroksille halutun iän, on kysymyksessä ns.
kehäpäätelmä, jota tulkitsemalla
päästään aina haluttuun lopputulokseen.
Johto-fossiilimenetelmä on suunniteltu tukemaan kehitysopin uskomuksia.
Totuuden kanssa sillä ei ole mitään
tekemistä. Tämä tosiasia tulee aina silloin
esille, kun samasta kerroksesta löytyy
myös muita, esim. nykyisin elossa olevien eläinten jäännöksiä. Näistä kerroksista
ei kerrota eikä niitä oteta huomioon.
Miljoonat vuodet mittarilla
Kun radioaktiivisten aineiden hajoamiseen perustuvia aikamittareita
otettiin käyttöön, tuli niiden antamien
tulosten tukea aikaisemmin kehäpäätelmin
aikaansaatuja pitkiä aikoja. Säteilyä ja
sen ominaisuuksia on tutkittu vasta n. 100 vuotta. Väitteille, että radioaktiivinen
hajoaminen olisi pysynyt vakiona tuhansien miljoonien vuosien ajan, ei voine nykyisen kokemuksen perusteella
olla pätevää katetta.
Ne tutkijat, jotka eivät hyväksy kehäpäättelyyn perustuvia
aikalaskemia, ovat pyrkineet kehittämään
menetelmiä, joilla voitaisiin mitata luotettavasti
syntyhetki mm. maanpintaa peittäville kerrostuneille kivilajeille.
Maailman ehkä arvostetuin ns. säteilykehien tutkija, Robert V. Gentry,
otti tehtäväkseen kehittää sellainen
luotettava mittausmenetelmä, jonka avulla voitaisiin määritellä kivettymien
syntyhetki. Hän halusi löytää jonkin
mitattavissa ja havaittavissa olevan tapahtuman, joka aikoinaan vaikutti
mitat-tavaan kohteeseen maakerroksen syntyhetkellä. Tämän tapahtuman avulla
voitaisiin säätää aikaa mittaava
"säteilykello" 00-alkutilaan.
Gentry otti tutkimuskohteekseen Colorado-joen valtavan laakson
(Grand Canyon), jonka leveys on paikoitellen yli 4 km ja kerrosten yhteispaksuus
jopa 1800 m. Monissa kerroksissa esiintyy kivettyneessä muodossa olevaa
kasvillisuutta, joka hautautui aikoinaan tulvan kuljettamien maamassojen väliin.
Joutuessaan veden varaan puu vettyi. Veden mukana puuainekseen
kulkeutui mikroskooppisen pieniä mineraalisiruja. Niiden joukossa oli myös
uraania, joka on radioaktiivinen aine. Mineraalit saostuivat puun huokosiin.
Maakerrosten puristuksiin jääneet puut muuttuivat paineen ja lämmön
vaikutuksesta. Niistä tuli mm. kivihiiltä.
|
Uraani oli tässä muutosprosessissa mukana, vankina puun sisällä. Se ei
kuitenkaan lakannut säteilemästä. Säteilyn
vaikutuksesta uraanisirun ympärille syntyi kehä, jonka saattoi havaita
mikroskoopilla muuta pintaa vaaleampana.
Näiden säteilykehien erikoistutkijana
Robert Gentry on saanut erityistä mainetta ja tunnustusta eri maiden tiedemiesten
keskuudessa.
Gentry ryhtyi määrittelemään
sitä, kuinka kauan säteilyä on
tapahtunut puuaineksen ollessa kivettyneessä
muodossa. Samalla hän laski hetken, jolloin "säteilykellossa" on 00-hetki.
Tutkimusten edetessä hän havaitsi, että
samalla säteilylähteellä oli kaksi, toisistaan
poikkeavaa säteilykehää. Toinen on
syntynyt alkuvaiheessa, kun puuaines oli
vielä osittain pehmeä. Tämä kehä litistyi
puuaineksen puristuessa kasaan ja muuttuessa kovaksi. Toinen kehä
muodostui kovaan hiiliainekseen. Näin
tutkijoilla
on nyt mahdollisuus mitata molempien kehien muotoutumiseen vaadittu aika.
Kaikille kerroksille sama ikä
Gentryn tutkimuksilla voitiin todeta, että kanjonin eri syvyyksistä
otetut näytteet antoivat yhtäpitäviä
aikalukemia. Mittausten mukaan kaikki kerrokset ovat samojen valtavien
vesimassojen ja tulivuorten purkausten aikaansaamia. Väitteet, että Grand Canyon
on syntynyt vedenpaisumuksen jälkivaiheessa, sai myös vahvistuksen.
Robert Gentry laajensi säteilykehätutkimuksensa "vanhan" graniitin
alueelle. Kehitysopin mukaan graniitti kuuluu niihin kivilajeihin, jotka
syntyivät miljoonia vuosia ennen elämän
sattumalta ilmestymistä. Gentry löysi
graniitista plutoniumin aikaansaamia säteilykehiä. Ne osoittavat, että plutonium
on joutunut graniitin sisälle kiviaineksen ollessa sulassa, pehmeässä
muodossa. Koska plutonium on uraanin "sivutuote", tulisi molempia olla löydössä
mukana. Graniitin säteilyrenkaissa ei
näin ole. Tämä on todiste siitä, että
kivilaji on syntynyt hyvin nopeasti - ei miljoonien vuosien aikana, kuten
kehitysoppineet uskottelevat. Kaikki Gentryn tutkimukset osoittavat, että
Raamatun luomiskertomus ja vedenpaisumus on myös tieteen käyttämillä
mittareilla osoitettavissa.
"Ennen kuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin,
iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala".
Ps. 90:2.
KP
|