Aurinkokuntaamme ja sitä ympäröiviä linnunratoja tutkivat tiedemiehet
ovat joutuneet jatkuvasti muuttamaan laskelmiaan ja uskomuksiaan kaiken
olevaisen synnystä ja toiminnasta. Yksi
tärkeimmistä tutkimusten tavoitteista on
saada vahvistusta omille uskomuksille, että kaikki on syntynyt ilman Jumalaa
sattuman ja luonnonvalinnan kautta. Heidän teorioittensa mukaan
alkuräjähdyksessä aine ja energia
sinkoutuivat valtavalla nopeudella ympäriinsä.
Materiaali oli heliumin ja vedyn muodossa. Aikojen ja jäähtymisen myötä
kaikki alkuaineet syntyivät näistä kahdesta
kevyestä kaasusta itsestään. Aineet
kasaantuivat ja tiivistyivät tähdiksi ja
planeetoiksi, jotka alkoivat itsestään pyöriä
muodostaen mm. meidän aurinkokuntamme. Maapallo puristui massan
vetovoiman ansiosta hehkuvaksi palloksi ja sitten hitaasti jäähtyi nykyiseen
muotoonsa.
Kehitysopin mukaan aineessa itsessään oli kyky muodostaa
monimutkaisia yhdisteitä ja koota tietoa niin paljon,
että lopulta materiaali itse synnytti
itsestään elävän solun. Tämä aineen itsestään
rakentama solu kehitti itselleen lisääntymistavan ja sen jälkeen alkoi
kehitysopin mukainen taistelu olemassaolosta. Tämä taistelu loi valinta- ja
kehittymispaineita niin paljon, että koko eläin-
ja kasvikunnan oli pakko kehittyä sattumanvaraisten mutaatioiden kautta
nykyiseen muotoonsa. Teorian tärkeimpiä
ajatuksia on: "kaikki on mahdollista kun annetaan mahdottomalle tarpeeksi
aikaa". Siksi kaikki lasketaan miljoonissa, tuhansissa miljoonissa vuosissa.
Kehitysoppi opettaa, että elämää syntyy
itsestään kaikkialle, missä sillä on
siihen edellytykset. Tämän ajatuksen
mukaan aurinkokuntamme ja maapallomme kaltaisia kokonaisuuksia on muuallakin.
Siksi viestejä avaruudesta kuunnellaan ja viestejä lähetellään
avaruusalusten mukana.
Mitä todella tiedetään?
Nykyisten tutkimusten mukaan aurinkokuntamme on ainutlaatuinen.
Muita vastaavia ei ole löytynyt. Vain maapallolla on ilmakehä ja erilaiset
suojaavat voimakentät, jotka mahdollistavat elämän olemassaolon. Maapallon
paikka suhteessa aurinkoon ja muihin planeettoihin on tarkalleen elämän
ylläpidolle oikea. Aurinko ja kuu ovat maasta katsoen saman kokoiset. Kuun
vetovoiman aiheuttamat vuoksi- ja luodeilmiöt vaikuttavat suotuisasti
koko ekojärjestelmäämme. Maan
kalteva asento radallaan auringon ympäri saa aikaan vuodenajat.
Pyörimisliikkeen vaikutukset mm. merivirtoihin
monipuolistavat elämän olosuhteita eri
puolilla maapalloamme. Magneettikentät suojaavat haitallisilta säteilyiltä ja
mahdollistavat eläinten muuttoliikkeet jne. Planeettamme on ihanteellinen
elämän ylläpidolle. Kasvien kyky muuttaa
auringon energia rakennus- ja ravintoaineeksi ja samalla puhdistaa ilma
ja tuottaa happea mahdollistaa monipuolisen eliökunnan olemassaolon ja
omavaraisuuden.
Muualla erilaista
Ihmisen päästyä tutkimaan kuuta selvisi, että kuun kivien koostumus
on perin erilainen kuin maassa olevien. Maa ja kuu eivät siis ole voineet
syntyä samoissa alkuräjähdystä
seuranneissa olosuhteissa. Sama erilaisuus koskee myös niitä planeettoja, joista tietoa
on pystytty eri tavoin hankkimaan. Planeettojen ympäri pyörivät kuut ovat myös
todisteita kehitysopin uskomuksia vastaan. Taivaankappaleiden
pintakerroksissa voidaan nähdä rapautumisen
aiheuttamia vaikutuksia, mutta yhtäaikaisen kehittymisen piirteitä ei ole löydetty.
Maan kuoresta ei löydy todisteita vaiheittaisesta jäähtymisestä ja
pintakerroksen kehittymisestä. Kiviaines on kauttaaltaan samanlaista.
Poikkeuksen muodostavat kerrostuneet kivilajit ja maakerrokset, jotka ovat
vedenpaisumuksen aikaansaannosta. Niihin
sisältyvät mm. maapallon kivihiili- ja
öljyesiintymät sekä kivettyneet
jäännökset ennen vedenpaisumusta olleesta
eliöstöstä.
Luojan sormenjälki kivessä
Tutkijat ovat löytäneet maapallon kallioperästä säteilyn aiheuttamia
kehiä, joita voidaan tarkastella mm. mikros-koopilla. Niiden aiheuttajana on
plutonium 218, joka on muuttunut lyijyksi.
Nämä jäljet todistavat, että
kallioperä ei ole syntynyt hitaasti
jäähtymällä vaan se on alunperin ollut kiinteä ja
pysyvässä muodossa. Kallioperä on
siis luotu kiven muotoon ilman pitkiä kehitysvaiheita. Nämä jäljet ovat niin
selkeitä ja yksiselitteisiä, että niitä
kutsutaan tiedemiespiireissä Luojan sormenjäljiksi.
"Kun minä katselen sinun taivastasi,
sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä,
jotka sinä olet luonut, niin mikä on
ihminen, että sinä häntä muistat, tai
ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?"
Ps. 8: 4-5.
KP
|