Tämä pölykello antaa oikean ajan, jos tiedossamme on, kuinka paljon keskimäärin pölyä kertyy päivässä, viikossa jne. Oikea aika-arvio varmistuu vielä, jos pölyn laskeutumisen katsotaan olevan jatkuvasti samansuuruista.

Avaruuspöly kellona

Tutkijat ovat kauan tienneet, että avaruus - tuo tyhjä tila - on täynnä jatkuvassa liikkeessä olevia pieniä hiukkasia, joita kutsutaan avaruuspölyksi. Suuret taivaankappaleet imuroivat vetovoimallaan itseensä näitä avaruuden hiukkasia. Näin mm. maan ja kuun pinnalle laskeutuu tasaiseen tahtiin tätä avaruuden pölyä, josta kehitysopin mukaan kaikki planeetat ovat saaneet alkunsa.

Vuosikymmenien ajan eri maiden tutkijat ovat lähettäneet ylempiin ilmakerroksiin ilmapalloja sekä raketteja avaruuteen saadakseen selville, kuinka paljon pölyä laskeutuu maapallon pinnalle vuosittain. Saadut mittaustulokset ovat olleet hämmentäviä. Jos kehitysopin mukaiset aikalaskelmat maan iästä (n. 4,5 miljardia vuotta) olisivat totta, peittäisi maata näiden laskelmien mukaan 50 - 200 metrin paksuinen avaruuspölykerros. Selityksenä kerroksen puuttumiselle on annettu se, että pöly on huuhtoutunut tuulen ja veden mukana merien pohjiin (joiden syvänteistä sitä ei ole löydetty).

Kuumatka pölyä peläten

1960-luvun puolivälistä alkaen NASAN tiedemiehet paneutuivat kaikella tarmollaan ennakoimaan olosuhteita kuun pinnalla. Kuu on kuollut pinnaltaan. Siellä eivät vesi ja tuuli liikuta sinne kertyvää avaruuspölyä. Kehitysuskon omaksuneet tutkijat laskivat, että kuussa kävijää odottaa tuo 50-200 metrin paksuinen avaruuspölykerros, johon avaruusalus uppoaa. Siksi kuualukseen suunniteltiin mm. suuret lautasjalat. Astronautti Neil Armstrong ilmoitti julkisesti, että avaruuspölyn määrä on yksi kuumatkan vaikeimmista ongelmista ja se, mitä hän eniten itse pelkäsi.

Ympäri maailmaa välitetyt TV-kuvat kertoivat, mitä tapahtui kun avaruusalus laskeutui kuuhun.

20. heinäkuuta 1969 Neil asetti jalkansa kuun kamaralle. Jalka tapasi kovan, kiinteän pinnan, jonka päällä oli avaruuspölyä vain muutaman sentin verran.
 

Hämmennys ja epäusko

Asiantuntijat tekivät laskelmiaan. Pölyn määrä edellytti kuulle alle 10.000 vuoden ikää. Pölykellon kuulle antama ikä ei tullut uutisena niille, jotka pitävät totena Raamatun ilmoitusta kaiken luomisesta kuuden luomispäivän aikana sekä sen antamia tietoja ihmiskunnan iästä. Samalla voitiin todeta, että ne ns. asiantuntijatiedot maapallon pinnalle kasaantuneesta avaruuspölyn määrästä, olivat myös virheellisiä. Kehitysopin kannattajien väitteet mahtavista pölymääristä oman planeettamme pinnalla perustuivat jälleen vain mielikuvitukseen, jonka pohjalla on kehityopin vaatimat tuhannet miljoonat vuodet.

Kehitysopin kannattajat ovat eri tavoin pyrkineet selvittämään tekemiään laskennallisia "virheitä". Jotkut heistä eivät halua enää puhua mistään avaruuspölykellosta. He jopa ovat pyrkineet muuttamaan saatuja avaruuspölyn laskeutumismääriä. Asia on kuitenkin niin julkinen ja tärkeä, että vilpillisyys ei tässä helposti onnistu. Tämän ensimmäisen kuukäynnin aikana saadut kuun pölykellon tulokset ovat saaneet aikaan sen, että kehitysopin suuria lukuja on alettu avoimesti arvostella myös tiedemiesten piireissä.

Uusien menetelmien ja jatkuvien avaruuslentojen myötä on päästy selville monista muistakin avaruuden tapahtumista, jotka vahvasti todistavat n. 6000 vuotta sitten tapahtuneen luomisen puolesta. Tietoja näistä avaruuden tapahtumista tihkuu kuitenkin hyvin hitaasti, koska näiden tietojen käsittelijöinä ovat usein henkilöt, jotka eivät halua antaa tukea luomisopille.

"Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, Hän, joka liikuttaa meren, niin, että sen aallot pauhaavat - Herra Sebaot on hänen nimensä." Jer. 31:35.

Lisätietoa kuupölyn kertymisestä on tullut eri tutkimusten yhteydessä.
Pölyn määrästä ei nykyarvioiden mukaan voida laskea kuun ikää. Lisää tämän hetkisistä arvioista saa mm. osoitteesta:
http://www.answersingenesis.org/docs/1372.asp