Devonikaudella kasvit valtasivat maan ja eläimet menivät perässä.
nelijalkainen eläin syntyi sammakosta, joka tahtoi lammikosta toiseen
nopeasti... Aidot nisäkkäät ilmestyivät
n. 180 miljoonaa vuotta sitten... Muuan pitkäkuonoinen pikkunisäkäs
(puupäästäistä muistuttava) siirtyi
elämään puun oksille. Tästä oli
kehityksen pakottamana seuraksena tartuntakädet. Puissa liikkuminen
oli niin vaativaa, että myös
kolmiulotteisen näköaistin oli vuoro
kehittyä. Riippuminen aiheutti lisäksi sen,
että vartalo suoristui ja alkoi tottua pystyasentoon. Kun nämä nisäkkäät
- jotka olivat varhaisia esi-isiämme - lopettivat puissa kiipeilyn ja
tulivat maanpinnalle takaisin ei niiden tarvinnut enää kehittää uusia
kykyjä vaan jo tutut sopeutumismallit
otettiin uudelleen käyttöön. Ihmisen
evoluution kannalta käyntiä puussa on
pidettävä tärkeänä juuri
edellämainituista syistä. Otteet ovat ajatuksia
apul.prof. Pentti Alhosen kirjoituksesta (US 13.2.79).Toinen tunnettu
kehitysopin levittämisestä elantonsa saava on
koulukirjojen kirjoittajanakin tunnettu dos.Anto Leikola.Hän
kirjoittaa omasta uskomuksestaan Raamatun ja tieteen suhteesta mm.:
"Onko tiede kumonnut uskonnon? Raamatun luomiskertomus sekä Aatamin ja Eevan olemassaolon
historia perustuvat vain Mooseksen kirjan
kirjoittajan mielikuvitukseen. Näiden
asioiden todenperäisyyden on tiede jo tietysti
selvittänyt."
Kuinka luotettava ja
pätevä on se tiede, joka kumoaa Raamatun luomiskertomuksen todenperäisyyden ja tuo ns. "tieteellisellä
pätevyydellä" tilalle kehitysopin,
joka kuvaa ihmisen ilmestymisen maailmaan tekstimme alun mukaisesti?
Tämä "tiede" vastaa mm.
kysymykseen kanan ja munan alkuperästä: "... Jos ryhdymme todella
kysymään munasta ja kanasta, niin
joudumme munasta kanaan ja kanasta munaan ajassa taaksepäin tuhat ja
kaksituhatta miljoonaa vuotta, kunnes tulemme aikakauteen jolloin ongelma
häviää, invarianssi ja teleonomia
lähestyvät toisiaan kunnes ne näyttävät
yhtyvän kuin kaksi rinnakkaista raidetta, jotka sulavat evoluution
perspektiivissä yhteen..." Hyvin tieteellisen
tuntuista tekstiä Anto Leikolan kirjasta
mutta todellisuudessa vain kehitysopillista höpötystä, joka on tyypillistä
sanan helinää todellisen tiedon puuttuessa.
Pitkä aika pelastaa
Kun tietoa ja näyttöä ei ole kehitysopin väitteiden tueksi, tukeudutaan suunnattoman pitkiin aikoihin. Lähtökohtana on idea, että miljoonien vuosien aikana on voinut tapahtua mitä tahansa mitä kehitysoppineiden mieleen juolahtaakin. Pitkiin aikoihin voidaan verhota myös se vaikea perintötieteen antama kehitysopin vastainen havainto, että perintöinformaatio (DNA) siirtyy muuttumattomana eliö- ja sukupolvesta toiseen. Ohjelma itsessään sisältää korjausmekanismit, jotka korjaavat sattuman aiheuttamat virheet ja jos virheitä jää (esim. syöpäkasvaimet) ne ohjelma pyrkii korjaamaan seuraavassa lisääntymisvaiheessa.
Koulun Biologia 1-2/OTAVA 1996 kertoo, että yllämainitut eläimet ovat kehityksen
todisteena _ kahden eri eläinryhmän
välimuotoja. Todellisuudessa varsieväkala on
nykyisin elävä kala, ei välimuoto. Nisäkäslisko
on mielikuvituksen tuotetta. Löytyykö
oppikirjoista enää luotettavaa tietoa?
Pitkät ajanjaksot eliökunnan historiassa on uskomus, joka oli pakko tuoda 1800-luvulla tukemaan kehitysoppia.Silloin vielä kaikkien tiedemiesten piirissä perinteisenä käsityksenä oli, että maapallo on 6.000 vuoden ikäinen. Maan lyhyt ikä oli vaikea este evoluutioajatukselle ja sen poisraivaamiseksi Buffon julkaisi kirjan "Maan aikakaudet", jossa planeettamme iäksi arvioitiin 70.000 vuotta. V. 1829 kuollut J. B. Lamarck tajusi, että kehitys vaati paljon pidempiä aikoja. Hän sanoi: "Luonnolle aika ei merkitse mitään eikä tuota koskaan vaikeuksia. Sillä on aina aikaa käytettävissään, rajoittamattomana välineenä, jonka avulla se saa toimeksi niin suurimpia kuin pienempiäkin asioita." Lamarck puhuikin jo miljoonista vuosista.Nykyiset kehitysopin opettajat ovat kiitollisia 1800-luvulle, jonka "tärkeimpiä perintöjä on geologinen aikataulu", joka jakaa kehityksen maailmankausiin, joista vanhimmat yltävät 2,5 tuhanteen miljoonaan vuoteen taaksepäin. Tähän pelkkään mielikuvitukseen ja metrimittaan perustuva miljoonia vuosia käsittävä ikätaulukko on edelleen kehitysopin kannattajien tärkein tukipilari, johon kaikki kehityshistorialliset uskomukset perustuvat.
Ekologinen räjähdys
Jotta kehitysopin idea saataisiin tuntumaan vielä tieteellisemmältä kehitettiin ajatus ekologisista lokeroista, joilla oli kehitystä ohjaava vaikutus. Tekstimme alussa mainittu apul.prof. Alhonen kirjoittaa mm.: "Uusimmat tiedot hapen suuresta merkityksestä elämän varhaisten vaiheiden avaintekijänä oikeuttavat päättelemään, että aitokuorelliset organismit ilmaantuivat "räjähdysmäisesti" kambrikauden meriin n. 570 milj. vuotta sitten. Tällöin niille tarjoutui hyvät mahdollisuudet täyttää uudet käyttämättömät ekologiset lokerot."
Neuvostoliitossa kehitysopin viimeiseen lokeroon pyrittiin saamaan yli muiden kehittynyttä neuvostokansalaista.Tämän vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten vallinneen ateistisen uskonnon perustana oli aiemmin mainitun Lamarckin kehitysoppiin sisältyvä näkemys, jonka mukaan nyt luodut ja kehitetyt parannukset saatettiin myös geneettisesti siirtää tuleville sukupolville - seuraavaan lokeroon syntyisi muita pätevämpi ihminen.Saman tapaisia ajatuksia vietiin voimallisesti ja näkyvästi eteenpäin myös kansallissosialistisen Saksan tiedemiesten ja johtajien piirissä toisen maailmansodan aikoihin.
Aika on kehitysopissa avainsana, jonka varjolla voidaan väittää mitä tahansa tapahtuneen. Ei tarvita todisteita. Kunhan on vain luotettavan tuntuinen teoria, jolla voidaan tavallista kansaa johdattaa harhaan. Kehitysopin tarvitsemat miljoonat vuodet geologisine taulukkoineen ovat lähinnä 1800-luvun kehitysoppihuuman tulosta. Aikakausia on pidennetty ja kehitystä kuvaavia käyriä ja taulukoita on väritetty monipuolisemmin mutta edelleen kaikki perustuu mielikuvitukseen _ ei tieteellisesti päteviin mittauksiin.Ei maankuori eikä siinä olevat kivettymät kerro ikäänsä mittareille. Tämän tietävät kaikki ne, jotka vakavasti asiaan ovat paneutuneet eivätkä anna kehitysopillisten uskomusten muuttaa totuutta toiseksi.
"Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. " Heb 11:3.
KP
