Katselijoille kerrottiin miten tämä ihmisen alkumuoto oli elänyt ja mitä tehnyt ja tuntenut. Ja kaikki hyväksyivät nämä tarinat. Miksi? Koska kysymyksessä on uskonto, jonka piirissä olevat tarvitsevat omat rituaalinsa ja uskolleen vahvistusta.

"Jos aiot opiskella biologiaa on sinun ensin hyväksyttävä kehitysoppi uskontona", sanovat monet opiskelijat yliopistossa. Miksi? Koska biologien on hyväksyttävä totuutena paljon sellaista minkä tietävät valheeksi. On myös pakko julkisesti puolustaa ja opettaa tietoa, jonka rehelliset tutkijat tietävät vääräksi. Tämä on kansainvälisesti hyväksytty käytäntö. Miksi?

Jo Darwinin aikana (1850-luvulla) tiedettiin, ettei maaperästä löydy todisteita kehitysopille. Kehityseoria kuitenkin otettiin yleisesti käyttöön ajatuksella, että tarpeeksi tutkimalla ja kaivamalla todisteet kehitysopin puolesta löytyvät. Aineisto, joka on 150 vuoden aikana löytynyt, ei ole tuonut todisteita kehitysopin tueksi. Tämä on ollut niin suuri pulma ja kehitysuskoa nujertava totuus, että se on täytynyt keinolla millä hyvänsä pitää salassa. Siksi kaikki se, mitä voidaan tulkita tai muuttaa jotenkin kehitysopin hyväksi tuodaan suurieleisesti esille. Kaikki se, mikä kumoaa kehitysopin, siirretään taka-alalle ja unohdetaan aktiivisesti. Aikaa myöten tästä on tullut kehitysopin kannattajille niin suuri taakka, että heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa valheen ja vilpillisyyden tietä. Hyvänä esimerkkinä tästä vilpillisyydestä on kuuluisa vuonna 1953 tehty Millerin koe.

Solun rakennusaineet

V. 1994 julkaistun kansainvälisen kirjasarjan "Tieteen maailma" numero "Elämän perusteet" kertoo Millerin kokeesta näin:

"Parhaat todisteet elämän alkuperästä perustuvat kokeisiin, joissa on jäljitelty elämän synnyn aikaisia olosuhteita maapallolla. Alan pioneeri oli Chicagon yliopiston Stanley Miller, joka oli kokeensa tehdessään vasta 21-vuotias. Hän oli kuunnellut luentoja muinaisen ilmakehän koostumuksesta ja äkkäsi, että niitä olisi helppo jäljitellä. Miller kierrätti yksinkertaisessa putkistossa vesihöyryä yhdessä metaanin, ammoniakin ja typen kanssa. Seos sai tasaisin väliajoin osakseen salamoita jäljitteleviä tuhansien volttien sähköpurkauksia. Reilun kahden viikon kuluttua Miller tutki, mitä aineita oli syntynyt ja löysi esimerkiksi useita eri aminohappoja. Sensaatio oli valmis."

Tieto tuodaan koulun kautta

Lukion biologiassa/kurssi 3 (WSOY 1993) samasta kokeesta kerrotaan kuvin: "Maapallon alkuaikojen oletettuja oloja on jäljitelty laboratoriokokeissa. Niissä on muodostunut elävien solujen tärkeimpien yhdisteiden kaikkia rakenneosia. Yksinkertaisista lähtöaineista on saatu syntymään mm. hiilihydraatteja, rasvahappoja, aminohappoja ja lyhyitä aminohappoketjuja sekä DNA:n ja RNA:n rakenneosia."

Lukija, joka luottaa tiedeteosten ja oppikirjojen antamiin tietoihin uskoo, että luonnossa syntyi itsestään niin paljon elävän solun rakennusaineita alkumereen, että elävä solu saattoi syntyä.
 

Elävän solun vaatimukset

Tieteellinen totuus on aivan toinen. Vain elävä solu luonnossa voi muodostaa ne rakennusaineet, jotka kelpaavat uusien solujen syntyyn. Miller ja myöhemmin muut tutkijat ovat tuottaneet vain raseemisia seoksia, jotka elämän synnyn kannalta ovat täysin hyödyttömiä. Kokeessa saadut aineet eivät siis milloinkaan olisi voineet rakentaa elävää solua. Päin vastoin. Ne eivät myöskään olisi voineet syntyä meressä. Kokeessa saadut molekyylit ovat rakenteeltaan palautuvia, veteen liukenevia. Meri olisi siis huonoin mahdollinen paikka niiden synnylle.

Elävä solu hyväksyy rakennusaineikseen 20 erilaista aminohappoa, joiden kaikkien on oltava 100% optisesti puhtaita ja ns. vasenkätisiä. Kansainvälisesti tunnustettu professori Wilder- Smith vertaa aminohappoja hansikkaisiin. Molempien käsien hansikkaat ovat samasta aineesta tehty ja saman näköisiä, mutta vasemman käden hansikas ei sovi oikeaan käteen. Samoin aminohapoissa osa on molekyylirakenteeltaan toistensa peilikuvia. Millerin kokeessa syntyi molempia sekaisin. Tiedemiehet ovat yli 80 vuoden ajan yrittäneet tuottaa elävään soluun soveltuvia, optisesti puhtaita aminohappoja sattumanvaraisilla epäorgaanisilla menetelmillä. He eivät ole onnistuneet.
 

Wilder Smith kirjoittaa: "Kun väitetään, että Miller on todistanut ensimmäisen vaiheen spontaanissa elämän synnyssä, johdetaan asioista tietämätöntä suurta yleisöä tietoisesti harhaan. Tosiasioita salataan materialistisen elämänfilosofian uskottavuuden lisäämiseksi. Tällä tavoin manipu-loidaan luonnontieteen tuloksia suosiossa olevan materialistisen filosofian eduksi." Näin tuetaan valheen ja vilpin kautta kehitysoppia, joka ei kestä totuutta, vaan rakentuu järjettömään uskoon sattumien kautta syntyneeseen elämään ja vihaan Jumalan olemassaoloa vastaan. Miten Luoja suhtauttuu niihin, jotka peittävät totuuden?

"Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi". Joh. 12:40.