V. 98 - 55 eKr elänyt Titus Lucretius Carus oli epikuurolaisen
materialistisen maailmankatsomuksen kannattaja. Hän uskoi, että eläimet syntyivät
satunnaisesti toisiinsa liittyneistä elimistä
ja raajoista. Ne, joille liikkumiseen sopivat raajat ja muut elimet sattuivat
kohdalleen, jäivät jatkamaan sukua. Muut sattumalta syntyneet "hirviöt"
kuolivat.1 Lähes samalla tavalla opettavat
myös kehitysopin kannattajat tänä
päivänä. Heidän oppinsa on perintöä C.
Darwinin vahvasta uskosta eliöiden hitaaseen kehitykseen. Darwinin pulma oli
siinä, että hänellä ei ollut mitään
todellista näyttöä uskonsa vakuudeksi. Hän
selittää kirjassaan "Lajien synty" että
geologisten kerrostumien (maan pintakerrokset) todistusaineisto (fossiilit
ym) oli vielä äärimmäisen niukka, josta
johtuu se, että niitä kehityksen
välimuotoja ei ollut löytynyt, jotka
todistaisivat tämän hänen väittämänsä jatkuvan
kehittymisen alemmasta lajista ylöspäin. Darwin ilmoitti, että myöhemmät
kaivaukset tulevat kyllä todistamaan
hänen teoriansa ja uskonsa oikeaksi.
Välimuotoja tullaan löytämään sekä
sukupuuttoon kuolleitten eläinten että
nykyisten lajien välille. Jos välimuotoja ei
löytyisi, voitaisiin hänen teoriansa
kumota vääränä.2
Lähes 130 vuoden ajan tämän lausunnon jälkeen maankuorta on kaivettu
ja merenpohjia kaavittu. Fossiileja on kerätty museot pullolleen. Yli 100
miljoonaa fossiilia on arkistoitu, joista on kertynyt yli 250.000 eri lajia.
Näiden näytteiden pohjalta on voitu tehdä
hyvä
yhteenveto siitä, mitä fossiilit
kertovat menneestä. Oliko Darwin oikeassa? Todistavatko fossiilit hitaasta
kehityksestä? Onko fossiilien joukossa
myös kaivattuja välimuotoja?
Kiertelyä ja kaartelua
Fossiilit voisivat kertoa paljon, mutta museot vaikenevat. Sanottavaa
olisi runsaasti, mutta sanojia on vähän.
Tilanne on pitkään ollut kiusallinen
museoille, tutkijoille ja tiedottajille.
Vaitiolon syynä on ollut ryhmäkuri ja pelko
tutkijoiden maineen menettämisestä.
Petturin palkka on aina ollut epämieluisa. Ulos, ja unholaan.
Joitakin lausuntoja museoiden tutkijoilta ja muilta alan asiantuntijoilta
on kuitenkin saatu. Tutkija D. Kitts sanoo:
"Evoluutio (kehitysoppi) edellyttää
kehityksen välimuotoja lajien välille
mutta maan pintakerrosten tutkimus ei pysty niitä
esittämään." Tri Gary Parker
huomauttaa, että fossiilit ovat kiusallisia kehitysoppiteorialle, mutta antavat
voimakkaan tuen sille, että kaikki on saanut alkunsa luomisen
kautta.3
Kansainvälisesti tunnustettu geologi, tri S. Austin listasi 10 tärkeää
kohtaa, jotka koskevat maaperän ikää
määrittelevää arviointitaulukkoa ja
fossiilien asteittaisesta kehittymisestä antamia
todisteita:
1) Kehitysopin perustana oleva maakerrosten ikää ilmaiseva
geologinen taulukko ei perustu sellaisiin todellisiin geologien tekemiin löytöihin,
joiden perusteella voitaisiin olla vakuuttuneita kerrosten syntymisestä kehitysopin mukaisten pitkien
ajanjaksojen aikana. Löydetyt todisteet eivät
myöskään puolla orgaanista asteittaista
kehittymistä.
2) Geologien muotoilema maakerrosten ikää ilmaiseva aikataulu
ei ole laadittu siten, että se perustuisi selvästi tunnistettuihin aikajaksoihin
ja aikakausiin.
3) Geologisessa aikataulussa ilmoitettuja eri aikakausien kerrostumia
ei esiinny maailmanlaajuisesti eikä taulukossa ilmoitettuja kerrostumia ole
löydetty kauttaaltaan eri puolilta maankuorta.
4) Maakerrokset eivät juuri koskaan esiinny geologisen aikataulun
ilmoittamassa järjestyksessä.
5) Maakerrostumaa ei pystytä varmuudella suoraan sijoittamaan
"oikeaan kohtaan" geologiseen aikataulukkoon, koska millään maakerroksella
ei ole selvästi tunnistettavaa kivitieteellistä koostumusta.
6) Maakerroksissa olevien eläin- tai kasvifossiilien avulla ei kerrosta
voida varmuudella sijoittaa oikeaan kohtaan geoloogisessa taulukossa.
7) Kerrostumien perusteella ei voida todistaa, että kunkin kerroksen
syntyyn on tarvittu miljoonia vuosia kestäneitä ajanjaksoja.
8) Geologisten kerrosten miljoonissa vuosissa ilmoitettuja jaksoja
ei voida varmuudella mitata radioaktiiviseen säteilyyn perustuvilla
mittausmenetelmillä.
9) Ne kuvat ja näkymät, joilla on kuvailtu eri geologisten
ajanjaksojen olosuhteita ja elämää eivät perustu
tieteellisesti hankittuihin tietoihin, vaan lähinnä mielikuvitukseen.
10) Ne näennäisesti tieteelliseen muotoon laaditut taulukot, jotka
kuvaavat mm. ihmisen kehittymistä yksinkertaisesta ameebasta, perustuvat
mielikuvitukseen - eivät fossiilien antamaan
todistusaineistoon.4
|