Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Näytön paikka

V. 98 - 55 eKr elänyt Titus Lucretius Carus oli epikuurolaisen materialistisen maailmankatsomuksen kannattaja. Hän uskoi, että eläimet syntyivät satunnaisesti toisiinsa liittyneistä elimistä ja raajoista. Ne, joille liikkumiseen sopivat raajat ja muut elimet sattuivat kohdalleen, jäivät jatkamaan sukua. Muut sattumalta syntyneet "hirviöt" kuolivat.1 Lähes samalla tavalla opettavat myös kehitysopin kannattajat tänä päivänä. Heidän oppinsa on perintöä C. Darwinin vahvasta uskosta eliöiden hitaaseen kehitykseen. Darwinin pulma oli siinä, että hänellä ei ollut mitään todellista näyttöä uskonsa vakuudeksi. Hän selittää kirjassaan "Lajien synty" että geologisten kerrostumien (maan pintakerrokset) todistusaineisto (fossiilit ym) oli vielä äärimmäisen niukka, josta johtuu se, että niitä kehityksen välimuotoja ei ollut löytynyt, jotka todistaisivat tämän hänen väittämänsä jatkuvan kehittymisen alemmasta lajista ylöspäin. Darwin ilmoitti, että myöhemmät kaivaukset tulevat kyllä todistamaan hänen teoriansa ja uskonsa oikeaksi. Välimuotoja tullaan löytämään sekä sukupuuttoon kuolleitten eläinten että nykyisten lajien välille. Jos välimuotoja ei löytyisi, voitaisiin hänen teoriansa kumota vääränä.2

Lähes 130 vuoden ajan tämän lausunnon jälkeen maankuorta on kaivettu ja merenpohjia kaavittu. Fossiileja on kerätty museot pullolleen. Yli 100 miljoonaa fossiilia on arkistoitu, joista on kertynyt yli 250.000 eri lajia. Näiden näytteiden pohjalta on voitu tehdä hyvä yhteenveto siitä, mitä fossiilit kertovat menneestä. Oliko Darwin oikeassa? Todistavatko fossiilit hitaasta kehityksestä? Onko fossiilien joukossa myös kaivattuja välimuotoja?

Kiertelyä ja kaartelua

Fossiilit voisivat kertoa paljon, mutta museot vaikenevat. Sanottavaa olisi runsaasti, mutta sanojia on vähän. Tilanne on pitkään ollut kiusallinen museoille, tutkijoille ja tiedottajille. Vaitiolon syynä on ollut ryhmäkuri ja pelko tutkijoiden maineen menettämisestä. Petturin palkka on aina ollut epämieluisa. Ulos, ja unholaan.

Joitakin lausuntoja museoiden tutkijoilta ja muilta alan asiantuntijoilta on kuitenkin saatu. Tutkija D. Kitts sanoo: "Evoluutio (kehitysoppi) edellyttää kehityksen välimuotoja lajien välille mutta maan pintakerrosten tutkimus ei pysty niitä esittämään." Tri Gary Parker huomauttaa, että fossiilit ovat kiusallisia kehitysoppiteorialle, mutta antavat voimakkaan tuen sille, että kaikki on saanut alkunsa luomisen kautta.3

Kansainvälisesti tunnustettu geologi, tri S. Austin listasi 10 tärkeää kohtaa, jotka koskevat maaperän ikää määrittelevää arviointitaulukkoa ja fossiilien asteittaisesta kehittymisestä antamia todisteita:

1) Kehitysopin perustana oleva maakerrosten ikää ilmaiseva geologinen taulukko ei perustu sellaisiin todellisiin geologien tekemiin löytöihin, joiden perusteella voitaisiin olla vakuuttuneita kerrosten syntymisestä kehitysopin mukaisten pitkien ajanjaksojen aikana. Löydetyt todisteet eivät myöskään puolla orgaanista asteittaista kehittymistä.

2) Geologien muotoilema maakerrosten ikää ilmaiseva aikataulu ei ole laadittu siten, että se perustuisi selvästi tunnistettuihin aikajaksoihin ja aikakausiin.

3) Geologisessa aikataulussa ilmoitettuja eri aikakausien kerrostumia ei esiinny maailmanlaajuisesti eikä taulukossa ilmoitettuja kerrostumia ole löydetty kauttaaltaan eri puolilta maankuorta.

4) Maakerrokset eivät juuri koskaan esiinny geologisen aikataulun ilmoittamassa järjestyksessä.

5) Maakerrostumaa ei pystytä varmuudella suoraan sijoittamaan "oikeaan kohtaan" geologiseen aikataulukkoon, koska millään maakerroksella ei ole selvästi tunnistettavaa kivitieteellistä koostumusta.

6) Maakerroksissa olevien eläin- tai kasvifossiilien avulla ei kerrosta voida varmuudella sijoittaa oikeaan kohtaan geoloogisessa taulukossa.

7) Kerrostumien perusteella ei voida todistaa, että kunkin kerroksen syntyyn on tarvittu miljoonia vuosia kestäneitä ajanjaksoja.

8) Geologisten kerrosten miljoonissa vuosissa ilmoitettuja jaksoja ei voida varmuudella mitata radioaktiiviseen säteilyyn perustuvilla mittausmenetelmillä.

9) Ne kuvat ja näkymät, joilla on kuvailtu eri geologisten ajanjaksojen olosuhteita ja elämää eivät perustu tieteellisesti hankittuihin tietoihin, vaan lähinnä mielikuvitukseen.

10) Ne näennäisesti tieteelliseen muotoon laaditut taulukot, jotka kuvaavat mm. ihmisen kehittymistä yksinkertaisesta ameebasta, perustuvat mielikuvitukseen - eivät fossiilien antamaan todistusaineistoon.4

kuva kuva
Hevosenkenkäkravun kivettymät ovat yleisiä eri kerrostumissa, joiden iäksi sanotaan satoja miljoonia vuosia.

Nykyisin elävä samanlainen rapu ei juuri eroa kivettyneestä esi-isästään. (kuvalähde: Origins Answer Book, 1993)


Voidakseen selvittää museoissa olevaa fossiilien todistusta ja sitä miksi kehitysoppia tukevien artikkeleiden ja tutkimusten kuvamateriaali on lähes aina mielikuvitukseen perustuva piirros tai taiteilijan tekemä kuva, tutkija Luther Sunderland otti yhteyttä kaikkiin suuriin luonnonhistorian museoihin maailmassa. Tuloksena yhteydenotoista, haastatteluista ja kirjeenvaihdosta hän kirjoitti kirjan "Darwin´s Enigma" (Darwinin arvoitus), joka on avannut lukijoiden silmät näkemään sen salamyhkäisyyden, joka on yli vuosisadan verhonnut museoiden fossiiliaineistoja.

Yhteenvetona Sunderland sanoo mm.: "Yksikään viiden suuren museon virkailijoista ei voi esittää edes yksinkertaista esimerkkiä sellaisesta organismista, joka voisi olla todiste lajin asteittaisesta kehittymisestä toiseksi lajiksi."5 (tekijän suomennos)

Evoluution uskottelusta totuudeksi on kehittynyt vuosisadan suurin huijaus.

kuva
The Christian News, 4.11.1996 julkaisi kirjeen, jonka tutkija Luther Sunderland sai British Museumin paleontologian osaston johtajalta, Colin Pattersonilta. Siinä museon virallinen edustaja tunnustaa, että fossiilien joukossa ei ole todisteita lajien asteittaisen kehityksen tueksi. Kirjeessa sanotaan mm: "On perin helppoa laatia tarinoita miten toinen muoto muuttuu toiseksi ja esittää syitä miksi luonnonvalinta suosii kutakin kehitysastetta. Mutta tällaiset tarinat eivät ole tiedettä, koska uskomuksia ei voida testata." (tekijän käännös)


kuva Tämä Princetonin Yliopiston luonnontieteellisessä museossa olevan lepakon kivettymän luusto ei eroa nykyisin elossa olevasta. Se löytyi kerroksesta, jonka sanotaan olevan n. 50 milj. vuotta sitten syntynyt. Tämä lepakko ei siis olisikaan ollut tuolloin kehityksensä myyrämäisessä vaiheissa - pienillä korvilla ja siiventyngillä maata kaivava eläin - kuten kehitysidea edellyttäisi.

Aikamme suurin huijaus
Vaikka tiedemiehet joutuvatkin tämän tunnustamaan, ei uskonnoksi muuttunutta filosofiaa enää voida poistaa. Kaikki lähdeteokset, oppikirjat ja maailmankuvaa kartoittavat suurteokset pitäisi kirjoittaa uudelleen. Museoiden näyttelyt tulisi myös uusia. Kaikki tämä olisi kaaosta nykytieteelle ja kaikille niille, jotka ovat rakentaneet maailmankuvansa ja uskontonsa sille totuutena pitämälleen näkemykselle, että kehitysoppi on tieteellinen tosiasia. Ei siis ihme, että ne miljoonat henkilöt, jotka joutuisivat muuttamaan näkemyksiään ja jopa nöyrtymään totuuden edessä, tekevät kaikkensa, että totuus pysyy piilotettuna museoiden pimentoihin.

"Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kun isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta." Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen." 2. Piet. 3:3-6.


KP

1) Evoluutio/Otava 1986,
2) Lajien Synty/C Darwin,
3) Origins answer book 1993,
4) Acts & Facts,No 137,
5) Orgins Answer Book 1993