Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Todistajina trilobiitit

Mitä tarkempaa tietoa elämän yksityiskohdista saadaan tutkijoiden käyttöön sitä kiivaammaksi käy väittely elämän alkuperästä ja eliöstön kehityksestä.

Vuonna 1909 tutkija Charles Doolittle Walcott teki elämänsä löydön. Hän oli etsinyt maailman vanhimpiin kuuluvien kerrostumien - Kanadan kilven - alueelta fossiiliesiintymiä. Kalliovuorien alueeseen kuuluvan Yohon kansallispuistosta löytyi lupaava, fossiilirikas alue, josta muodostuikin kambrikauden merkittävin esiintymä. Löytö sai nimekseen Burgessin fossiilit ja siitä tuli uusi todiste ns. "kambrikauden räjähdykselle".

Walcott ymmärsi hyvin, että tämäkin löytö tuki niitä käsityksiä, joiden mukaan kerrostuneet maalajit ovat suuren, ainutkertaisen vedenpaisumuksen aikaansaamia. Kerrosten sisälle oli jäänyt mm. vedenpaisumusta edeltänyt matalan veden eliöstö, joka esiintyi hyvin säilyneenä ja rikkaana fossiilien muodossa.

Kambrikauden räjähdys oli tuttu jo 1800-luvun tiedemiehille, jotka tutkivat fossiiliaineistoa. Maakerrosten alin osa sisälsi lähes kaikki nykyään elävien eläinten perusmuodot sekä runsaasti sukupuuttoon kuolleita lajeja. Kun mitään kehityksen välimuotoja ei ollut löydettyjen fossiilien joukossa, oli johtopäätös luomisen osuudesta eläin- ja kasvikunnan olemassaololle hyvin johdonmukainen. Tarkempi tutkimus on vielä paljastanut, että kerrostumissa esiintyvien lajien joukossa on mm. 20-30 sellaista niveljalkaista, joita ei voida sisällyttää mihinkään nykyisestä neljästä ryhmästä. Toisaalta on todettu, että ne kerrostumista löytyneet lajit, joiden lajitoverit elävät nykyään, ovat "kerrostumissa rakenteeltaan paljon monimuotoisempia kuin nykyiset serkkunsa"1 . Prof. Stephen J. Gould on esittänytkin, että uusien lajien nopea ilmestymisvauhti vaatisi jonkun muun mekanismin kuin luonnonvalinnan.

Darwinin pulmia

Charles Darwin ja Charles Lyell kumppaneineen joutuivat 1800-luvun puolivälissä eri tavoin selittämään, miksi kambrikauden kerrokset sisälsivät lähes kaikki tunnetut eliömuodot ja miksi näiden kerrosten alla olevassa kallioperässä ei ollut käytännössä mitään, joka olisi viitannut alempiin eläimiin tai kehityksen eri vaiheisiin.

Darwin hyväksyi sir. W. Thomsonin päättelyn, että todennäköinen maankuoren kiinteytyminen oli tapahtunut n. 200 miljoonaa vuotta aikaisemmin ja kambrikaudesta oli kulunut 60 miljoonaa vuotta.2 Hän piti omalle teorialleen vakavana pulmana sitä, että havaitut kambrikauden rusaasti fossiile ja sisältävät löydöt eivät tukeneet - kehityksen käyttöön otetuista miljoonista vuosista huolimatta - hänen kehitysnäkemyksiään. Itselleen kiusallisena fossiilieliönä Darwin piti mm trilobiitteja. Hän sanoo kirjassaan "Ei ole epäiltävissä, että kaikki kambrin ja siluurin trilobiitit ovat polveutuneet jostakin äyriäisestä, jonka on täytynyt elää paljon ennen kambrikautta ja joka luultavasti on poikennut huomattavasti kaikista tunnetuista eläimistä." Kysymykseen miksi kambrikerroksia edeltäviltä kausilta ei löydy näitä kehitysteorian edellyttämiä fossiileja, ei Darwin pystynyt vastaamaan.

Darwinin mainitsemat trilobiitit tulivat jo hänen aikanaan tärkeiksi kerrosten ikää määrääviksi johtofossiileiksi ja niiden merkitys kehitys/luomis -väittelyssä on vain kasvanut sitä mukaa, kun tietoa on saatu lisää mm. nykyaikaisilla tutkimuslaitteilla ja -menetelmillä.

Luonnonvalinnan laskettu hitaus ja lajien välisten muotojen puuttuminen on pakottanut mm. muuttamaan kambrikauden ajoitusta. Nykyään väitetään, että kambriset kerrokset eivät ole 60 milj vuotta vanhoja, kuten Darwinille uskoteltiin vaan syntyivät 590-490 milj. vuotta sitten.

Miksi väitellä trilobiiteistä?

Kehitysoppia tukeva lähtökohta löytyy koulun biologian oppikirjan opetuksesta: "Mitä vanhempia fossiilit ovat, sitä poikkeavampia ja alkeellisempia ne ovat rakenteeltaan, kun niitä verrataan nuorempiin fossiileihin tai nykyisiin eliöihin. Tämä johtuu siitä, että eliöt ovat miljoonien vuosien aikana kehittyneet alkeellisista muodoista yhä kehittyneemmiksi. Evoluution parhaita todisteita ovat sellaiset fossiilit, jotka osoittavat jonkin eliön asteittaisen kehityksen." 3

Eri tiedekirjat, jotka puoltavat materialistista kehitysfilosofiaa, kertovat trilobiiteistä mm.:

  • "Olenoides-trilobiitti on hyönteisten, hämähäkkien ja äyriäisten esi-isä, 440 milj.vuotta sitten."4

  • "Hämähäkit polveutuvat luultavasti trilobiiteista, monimuotoisesta ryhmästä, joka tunnetaan jo kambrikaudelta n. 500 milj. vuotta sitten. Trilobiiteistä ja tikaripyrstöistä, jotka ovat lähellä hämähäkkieläimiä, on nimittäin löydetty yhtäläisyyksiä."5

  • "Trilobiitit olivat hyvin alkeellisia ja muistuttivat lähinnä niveljalkaisten matomaista alkutyyppiä. Niillä oli yksi pari tuntosarvia, mutta muuten raajat olivat toistensa kaltaisia, muodoltaan sitä hankajalkatyyppiä, joka edelleenkin on ominainen äyriäiseläinten toukille. Ainoakaan raajapari ei ollut muuttunut leuoiksi, niinkuin on laita kaikilla nykyajan niveljalkaisilla olkootpa äyriäisiä, hyönteisiä tai hämähäkkejä. Oli kuitenkin pieni oire siihen suuntaan."6

Kansainvälinen Tieteen Maailma/Elämä maapallolla, 1992 määrittelee trilobiitit:

  • "Sukupuuttoon kuolleet trilobiitit olivat primitiivisiä niveljalkaisia, joita oli runsaasti kambri- ja ordovikikauden lämpimissä merissä (400-600 milj. vuotta sitten).Useimmat trilobiitit asustivat pohjassa etsien ravintonsa liejun seasta. Trilobiitit olivat soikeita, litteitä ja jaokkeisia ja niiden koko vaihteli puolesta millimetristä 70 senttimetriin. Kussakin jaokkeessa oli nivelikäs, kaksihakainen jalkapari. Jalan ulommassa haarassa olivat kidukset. Neljän lähinnä päätä olevan jalkaparin sisemmät haarat olivat kävelyjalkoja. Äyriäisten jalat ovat myös kaksihankaisia kidus- ja kävelyjalkoja."

Kuva trilobiiteistä muuttuu

Edellä olevissa esityksissä trilobiiteistä annetaan sellainen kuva, että ne nykyisiin niveljalkaisiin verrattuna olisivat olleet alkeellisia ja että kehitysopin mukaista luonnonvalinnan aikaansaamaa kehitystä olisi tapahtunut.

Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole laita. Viimeisen 30 vuoden aikana solu- ja molekyylibiologian tasolla tapahtunut tutkimus on edennyt nopeasti. Tutkimuksissa käytetyt laitteistot ja menetelmät ovat monipuolistuneet. Hyvin säilyneitä Burgesin fossiileja on voitu tutkia lähes samalla solutason tarkkuudella kuin eläviä eliöitä. Tutkimustulokset antavat entistä täydellisemmän kuvan ennen vedenpaisumusta eläneistä eläimistä ja kasveista.

Tri Steven A. Austin kertoo trilobiiteistä v. 1994 julkaistussa kirjassaan Grand Canyon - Monument to Catastrophe mm.: " Kuori on kolmijakoinen: pääosan kilpi, keskiruumis, joka on jaokkeinen ja häntäkilpi. Kolmilohkoisuus on syy nimeen trilobiitti. Kasvukautensa aikana ne luovat kuorensa useaan otteeseen. Tämä on hyvin monimutkainen tapahtumasarja. Koska jalat ja tuntosarvet koostuvat nivelistä, kuuluvat trilobiitit niveljalkaisiin. Niveltyneet jalat edellyttävät monipuolista lihaksistoa. Niillä arvioidaan olleen monimutkainen, verkostoitunut verenkierto- ja hermostojärjestelmä. Tuntoelimet olivat sekä raajoissa että tuntosarvien päässä. Lisäksi trilobiiteillä oli yllättävän monipuoliset näköaistimet.

Tutkijat ovat tullet siihen tulokseen, että joillakin trilobiiteistä (schizochroal) oli kerrostumasilmät, jotka ovat osoittautuneet käytössä havaituista näköaistimista kaikkein monipuolisimmiksi näköelimiksi. Kysymyksessä on yhdistelmäsilmä, joka koostuu useista yksittäisistä kaksoislinsseistä. Koska kukin silmistä näkee hyvin kapean alan, yhdistelmänä se on paras mahdollinen havaitsemaan liikettä. Toisin kuin hyönteisen verkkosilmä, joka hahmottaa sumean kokonaisuuden, trilobiitin kukin kaksoislinssillä varustettu osa näkee kohteen tarkkana yksittäisenä kuvana. Jokainen silmän linssiosa on pallomainen ja muodostunut kahdesta osasta siten, että se piirtää selkeän kuvan näkökentästä. Näin näköaisti kuvaa ympäristön kokonaisuutena, havaitsee tarkasti erillisen liikkeen ja piirtää terävän kuvan yksittäisestä kohteesta. Kun osasilmien näkökentät menevät vielä päällekkäin, muodostuu myös tarkka etäisyyshavainto. Silmäryhmien kokonaismuoto ja niiden sijainti mahdollistaa samanaikaisen näköhavainnon eteen, ylös, taakse ja molemmille sivuille. Lisäksi näin rakentuneet silmät antavat vääristymättömän kuvan myös veden alla. Trilobiitin monipuolisella näköaistilla on ominaisuuksia, joiden tehokkuuden tiedemiehet ovat vasta viimevuosina ymmärtäneet. Kunkin kaksoislinssin muoto on yhtäläinen kuuluisan matemaatikon Huygensin v. 1690 laskeman teräväpiirtolinssin kanssa."

Yksittäisten teräväpiirtolinssien muodostama silmämykerö. Alla läpileikkaus linssien sijainnista ja muodosta.

kuvaTrilobiitin silmämykerö koostuu useista yksittäisistä näköaistimista, joiden rakenne vastaa sekä verkkosilmää että selväpiirtosilmää, joka on tyypillinen esim. nisäkkäillä. Kunkin linssin kautta piirtyy kapealta alalta selväpiirtoinen kuva. Silmämykerön muodosta johtuen näköaistimus on laaja-alainen, syvätarkkuudeltaan erinomainen ja liikkeen herkästi havaitseva.

kuvaTrilobiitin kaksoislinssin periaate:
Yksiosainen linssi taittaa valoa toisin


Trilobiittien tutkija tri Arthur V. Chadwick kertoo tutkimustuloksissaan7 mm.:
" Trilobiitit ovat kaikin osin molekyylitasoltaan yhtä monipuolisia kuin nykyiset eläinmuodot ilman, että havaittavissa olisi mitään muutosta kehittyneempään muotoon tai informaation kasvua verrattuna nykyisin eläviin niveljalkaisiin.

Näköaisti on ollut ihmettelyn kohde kautta historian sen monimutkaisen rakenteen vuoksi. Täysin toimivan yhdistelmäsilmän olemassaolo varhaisessa kerrostumassa on ajoittain aiheuttanut vakavia alkuperään liittyviä kysymyksiä vannoutuneiden evolutionistien keskuudessa. Esimerkiksi otamme trilobiitit, jotka esiintyivät elämän varhaisvaiheessa.. Joidenkin trilobiittien silmät, joita voidaan fossiileista tutkia, ovat osittain nykyisin tunnettujen hyönteisten näköaistinten kaltaisia. Joukossa on myös trilobiittejä, joiden näköelimet olivat ainutlaatuisia, jonka kaltaisia ei tunneta muilla eläimillä."..." Silmän linssielementti koostuu kahdesta linssiosasta. Koska yksinkertainen paksu pallonmuotoinen linssi ei voi heijastaa havaittavan mukaista kuvaa, trilobiitin optinen elementti onkin rakennettu yhdistelmälinssiksi. Se koostuu kahdesta linssistä, jotka taittavat valonsäteet eri tavalla muodostaen yhdessä ns Huygensin pinnan. Jotta tämän tapainen linssi muodostaisi sarveiskalvolle terävän kuvan on linssien oltava muodoltaan täsmälleen oikeat. Kukin yhdistelmälinssi muodostaa verkkokalvolle terävän kuvan. Linssit järjestyvät samalla tavalla kuin verkkosilmät nykyisin elävillä hyönteisillä. Mutta mitään silmän kehityksen välimuotoa ei ole löydetty fossiilien joukosta. Kun tämä verkkomuodossa oleva ns. yhdistelmälinssien sarja tavataan ensi kerran, se on täysin toimintakykyinen. Silmän muotoutumiseen liittyvä säännönmukainen mekanismi on monimutkainen. Keskimäärin 2500-5000 geeniä on mukana sen muotoutumisprosessissa."

Atomifyysikko Levi-Setti raportoi: "Lopullinen tutkimustulos trilobiitin silmässä olevien näkölinssien liitännän muodosta on, että linssien osat ovat muotoiltu saman periaatteen mukaan, jonka sekä Descartes että Huygens laskennallisesti konstruoivat jo 1600-luvun puolivälissä."7

Tri Henry E. Morris kiteyttää koko asian seuraavasti:

  • "Kambrin fossiiliesiintymän laajuus ja monipuolisuus ja siinä olevien eläinten valmiit elimet ja toiminta verrattuna sitä edeltävään fossiilittomaan kauteen, antaa selvän kuvan siitä, että kaikilla eliöillä on se muoto ja ne elimet, jotka sen toiminta ja ympäristö edellyttävät. Tämä tarkoittaa erityistä suunnittelua kunkin eliön kohdalla eikä sattumanvaraista kehitystä pitkän ajan kuluessa."8

"Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan ja ne muuttuvat." Ps 102:26,27


KP

Lähdeluettelo:
1) Ihmeellinen elämä, Stephen Jay Gould, 1991
2) Lajien synty, Charles Darwin/Geologisen jäämistön vajavuudesta
3) Koulun biologia (lukio 2) Perinnöllisyys ja Evoluutio/Otava1998
4) Elämän alku ja kehitys/Oculus -WSOY,1978
5) Combi-kuva+tieto,Tammi 1972
6) Elämän ihmeet, H.G. Wells - Julian Huxley, 1948
7) www.origins.swau.edu/papers/complexity/trilo/gifs/eyel.html
8) Scientific Creationism, Henry E Morris, 1980