Alkuräjähdystä, kaiken syntyä ja elämän kehitystä ei tieteellisin menetelmin voida todistaa. Luonnonlakien vastaiset olettamukset hyväksytään, koska ne tukevat kehitysopin näkemyksiä.
|
Räjähdyskö synnytti ajan, aineen ja elämän? |
|
Alkuräjähdystä, kaiken syntyä ja elämän kehitystä ei tieteellisin menetelmin voida todistaa. Luonnonlakien vastaiset olettamukset hyväksytään, koska ne tukevat kehitysopin näkemyksiä. |
|
|
Materialistisen filosofian mukaan koko tunnettu maailmankaikkeus on syntynyt valtavan räjähdyksen seurauksena. Tätä tapahtumaa kutsutaan alkuräjähdykseksi eli Big Bang-teoriaksi ja sen toi julkisuuteen belgialainen George Lamaítre v. 1927. Tämän uskomuksen mukaan kaikki olemassa oleva materia ja energia oli alussa tiivistynyt yhteen pisteeseen. Avaruusteoreetikot puhuvat avaruudessa olevista mustista aukoista, jotka ovat massan tiivistymiä. Aukkojen vetovoima on niin suuri, että valoaallotkaan eivät pääse irti niiden voimakentästä. Alkuräjähdysteorian lähtökohta on juuri tällainen valtava musta-aukko, jossa kaikki maailmankaikkeuden rakentumiseen tarvittu materia oli yhdessä pisteessä. Mustan aukon luonne on vastakohta räjähdykselle eli laajenemiselle. Kuitenkin kehitysopin mukaan kaikkien aikojen suurimman mustan aukon sisältämä energia räjähti. Tieteelliseen totuuteen pyrkivien tutkijoiden näkemys on selkeä: "Energian säilymistä - erästä fysiikan ylistetyimmistä periaatteista - rikotaan big bang-mallissa"1 Aineen synty energiasta edellyttää myös vastakkaisen eli antimaterian syntyä. Näiden vastakkaisten materiaalien yhtyessä jää jäljelle vain säteilyä. Alkuräjähdysteorian mukaan koko tunnetun maailmankaikkeuden materia syntyi tällä tavoin. Tapahtuman vaatimaa antimateriaa ei ole koskaan löydetty. Uskotaan, että alkupiste ei sisältänyt atomeja, vain säteilyä ja supertiiviitä atomeja edeltäviä hiukkasia. Big Bang-räjähdyksen seurauksena tämä aine linkoutui suurella nopeudella joka suuntaan. Kun räjähdysaalto kylmeni, oletusten mukaan, alkoi muodostua yksinkertaisia atomeja kuten vetyä. Koko laajenevan maailmankaikkeuden oletetaankin alussa olleen pääasiassa vetykaasua. Tähtitieteiljä Martin Rees kertoo tutkimusten osoittavan, että aineen pienempien osien väliset voimat sekä niiden vuorovaikutuksiin liittyvät säteilyt ovat äärettömän tarkasti rajattuja. Joidenkin voimien on oltava suhteessa toisiinsa jopa kahdeksan desimaalin tarkkuudella paikallaan jotta ne toimisivat teoriassa oletetulla tavalla. Niissä ei ole promilleakaan lipsumisen varaa. Näitä luonnon vakioita on kuusi. Ja niiden vuorovaikutussuhteista riippuu kaikki maailmassa esiintyvän materian olemassaolo - siis kaiken aineen, pienimmästä atomista aina galakseihin saakka. Rees kysyy kirjassaan Avaruuden Avainluvut, (WSOY 2001) miksi kaikki näyttää siltä, että luonto antaa aineen synnylle ja elämälle hyvin vähän pelivaraa. Näin suppea toiminta-alue ei anna mahdollisuutta sille, että atomeja ja alkuaineita voisi syntyä suuria määriä sattumanvaraisten reaktioiden seurauksena. Luonnonlakien vastaista tiivistymistä Oletusten mukaan, alkuräjähdyksessä syntynyt vety- ja heliumkaasu alkoivat paikallisesti kasaantua ja tiivistymistä muodostui tähtiä. Näin uskotaan tapahtuneen huolimatta siitä, että kun kaasua tiivistetään sen lämpötila nousee ja lämpötilan nousu taas aiheuttaa kaasun laajentumista - kaasu ei vapaassa tilassa tiivisty. Avaruustutkija B. Patruskyn mielestä big bang-teorian mukainen tapahtumaketju ei voi synnyttää kasautumia vaan fysiikan lakien mukaan yhdenmukaisen ja tasaisesti jakautuneen atomien tilan.4 Tämän kaavan mukaan oletetaan kutenkin kaikkialla maailmankaikkeudessa olevien miljardien miljardien tähtien ja galaksien syntyneen. Muiden aineiden muodostamiseen tarvittavat välttämättömät alkuaineet, kuten typpi, happi, hiili, pii, metallit jne, olisivat jotenkin syntyneet tähtien sisällä. Tähtien myöhemmin räjähtäessä niissä syntyneet aineet sinkoutuivat avaruuteen. Siellä nämä räjähdyssirut keskinäisen painovoiman vaikutuksesta jälleen eri paikoissa kasautuivat sattumanvaraisesti yhteen muodostaen materiaalia uusia taivaankappaleita varten. Monen räjähdyksen ja kasautumisen seurauksena olisi muodostunut myös aurinkomme ja aurinkokuntaan kuuluvat planeetat kuineen. Kehitysopin teoria edellyttääkin sattumanvaraisia kaaosmaisia räjähdyksiä kehityksen eteenpäinviemiseksi.
| ||
Kuva teoksesta Tieteen Maailma: "Alkuperä ja kehitys"
ja sen kuvateksti kertoo: "Aurinkokunta sai luultavasti alkunsa
tähtisumuna. Jostain syystä sumu kutistui ja Aurinko
sekä planeetat muodostuivat. Ei tiedetä, kuinka se
kävi. Mahdollisesti sumusta muodostui kokkareita, minkä
jälkeen kokkareet liittyivät planeetoiksi tai planeetat
muodostuivat pölykerroksista". | ||
|
Big bang-teorian vastaiset mielipiteet pääsevät harvoin julkisuuteen vaikka suuri joukko tutkijoista haluaisi tosiasioiden tulevan julki. Tutkija L. John sanoo: "Kirjat ovat täynnä järkevän tuntuisia satuja, mutta valitettava totuus on, ettemme tiedä miten galaksit ovat syntyneet"2 . Stars, Galaxies, Cosmos-julkaisussa kirjoitetaan: "Useimmat tähtitieteilijät ja kosmologit myöntävät avoimesti, ettei galaksien muodostumisesta ole olemassa tyydyttävää teoriaa - maailmankaikkeuden keskeinen piirre on vailla selitystä"3 |
||
|
Järjestys ei synny räjäyttäen Monet tiedemiehet, kuten nobelisti Hannes Alfven ja tunnettu tähtitieteilijä Fred Hoyle (1915-2001), ovat laskelmissaan tulleet siihen tulokseen, että alkuräjähdyksen seurauksena ei voisi syntyä mitään - päinvastoin sekava laajentuminen jatkuisi ilman, että mitään syntyisi. Vaikka Hoyle itse toi käsitteen "Big Bang" yleiseen tietoon, ei hän katsonut alkuräjähdyksen olevan tieteellisesti mahdollista. Hänen mukaansa ei ole järkevää tähtitieteellistä mallia, jossa tasaisella tai epätasaisella nopeudella liikkuvat räjähdyksen sirpaleet voisivat tiivistyä.5 "Laajeneva aine ei voi törmätä mihinkään ja riittävän laajenemisen jälkeen kaikki toiminta on ohi" 6 . Maailmankaikkeus ei ole sekava vaan käsittämättömän selkeä ja erittäin tarkan toimintajärjestyksen mukaan liikkuva. Sattumanvaraisuutta ei voida missään tasossa havaita. Jatkuvasti tulee ilmi havaintoja, jotka eivät sovellu alkuräjähdysteoriaan. Kuuluisa fyysikko Eric Lerner toteaakin7 , että alkuräjähdys on vain mielenkiintoinen taru, jota ylläpidetään tietyssä tarkoituksessa. Maailmankaikkeus on aivan liian suuri ja monimutkainen, tarkasti toimiva järjestelmä. Siksi se ei missään muodossa ole voinut syntyä alkuräjähdysteorian tapaisella tavalla ja 20 miljardin vuoden aikana. Punasiirtymän eri tulkintoja Alkuräjähdyseoria sisältää tapahtumia menneisyydessä, joita ei koskaan voida testata, monistaa tieteen menetelmin eikä mitata tieteellisin mittarein. Se kuitenkin tiedetään, että tämä ajatusmalli maailmankaikkeuden synnystä ei täytä tieteelle asetettuja vaatimuksia. Päätodiste, jolla tuetaan alkuräjähdysteoriaa on ns. punasiirtymä, jota tähdet heijastavat. Monien galaksien valo spektrimittauksissa antaa tulokseksi siirtymää spektrin punaiselle alueelle. Jotkut tiedemiehet uskovat, että tämä siirtymä, jota havaitaan eri galaksien alueella, johtuu ns. Doppler-ilmiöstä ja on todiste siitä, että galaksit kaikkoavat poispäin alkuräjähdyksen keskipisteestä. Vaikka galaksit loittonisivatkin, ei tämän tarvitse olla todiste evoluutiosta tai alkuräjähdyksestä. Se voi olla yhtä hyvin todiste luomisesta. Punasiirtymän eräs selitys onkin, että galaksit kiertävät kehää, jolloin niiden liike aiheuttaa punasiirtymän. Vaihtoehtoinen selitys liittyy painovoimaan, joka on erilainen eri massoilla ja aiheuttaa erilaisia punasiirtymiä. Painovoiman vaikutuksen punasiirtymään ennusti jo Einsten. Pulman punasiirtymäteorialle aiheuttavat ne taivaankappaleet, joiden punasiirtymä on muista poikkeava vaikka liikeyhteys on sama. Siirtymä voi johtua myös valon nopeuden hidastumisesta eli väsyneestä valoaallosta. Myös Halton Arpin & Co:n tekemät merkittävät, kansainvälisesti tunnustetut löydöt osoittavat, että kaikki punasiirtymät eivät ole kosmologista alkuperää.8 Alkuräjähdysteorian suuri pulma on myös galakseja koossapitävän massan puuttuminen. Tätä vaadittavaa valtavaa materiaalia eli mustaa ainetta ei maailmankaikkeudesta ole riittävästi löytynyt. N. 80% massasta puuttuu. Luonnonlait ja kehitys Termodynamiikan I lain mukaan energian ja aineen muoto voi vaihdella mutta maailmankaikkeuden kokonaisenergia pysyy vakiona. Sitä ei voi vähentää eikä lisätä. Tutkija Emmett Williams toteaa luonnon lakeja käsittelevässä kirjassaan 9, että termodynamiikan II laki on osoittautunut erääksi tieteen kannalta varmimmaksi, paikkansa pitävimmäksi ja tutkituimmaksi teoriaksi. Vuosikymmeniä kestäneiden tutkimusten aikana ei ole kertaakaan todettu tämän lain vastaista tapahtumaa. Tämän luonnonlain mukaan järjestyksen on täytynyt olla alussa suurempi kuin se on nyt. Ajan pidentyessä voimassaoleva järjestys murenee eli epäjärjestys lisääntyy. Alkuräjähdysteoria väittää, että järjestys ja informaatio lisääntyvät ajan pidentyessä. Tämä olisi kuitenkin luonnonlakien vastainen tapahtuma. Koskaan ei ole voitu todeta, että räjähdyksen tapainen reaktio synnyttäisi järjestystä, lisäisi informaatiota, loisi uusia alkuaineita, muodostaisi kellontarkasti toimivia kokonaisuuksia, synnyttäisi elämää ja aikaansaisi sattumanvaraisen kehityksen kautta monimuotoisen ja hienovaraisesti järjestäytyneen ekojärjestelmän. Alkuräjähdysteoria, usko sen jälkeiseen materian, maailmankaikkeuden ja elämän kehittymiseen, on kaikissa kohdissa tunnettujen luonnonlakien vastainen.
| |||
  | |||
|
Monimutkaisen rakenteen aikaansaaminen vaatii ulkopuolista energiaa ja tietoa. Oletukset, että auringon energia olisi saanut aikaan uutta lisääntyvää järjestystä maapallolla ja myös elämän, on jo kauan osoitettu päinvastaiseksi. Tarvitaan ohjelma ja "kone", jotta energiaa voidaan ottaa talteen ja jotta niiden avulla voitaisiin saada aikaan uusia rakenteita. Näin toimii esim. kasvien lehtivihreä , joka ohjelmansa mukaan rakentaa ilman hiilidioksidista ja auringon energiasta biomassaa. Tätä energian talteenottokykyä edellyttävää ohjelmaa ei ole auringon energia voinut saada aikaan. Aineessa olevan informaation ei ole koskaan todettu kasvavan ilman ulkopuolista vaikuttajaa - informaatio ei voi lisääntyä itsestään. Kuitenkin usko jatkuvaan kehitykseen edellyttää juuri tällaista tapahtumaketjua. Monen tieteenalan tuntija tri A. E. Wilder Smith toteaa: "Evoluutiomallissa ei oleteta, että aineen ja energian lisäksi tarvittaisiin jotain muuta elämän aikaansaamiseksi. Tämä näkemys on kuitenkin tieteenvastainen. Tiedetään varsin hyvin, että jos aine jätetään olemaan vapaasti, se ei järjestäydy itsekseen - huolimatta kaikista niistä voimavaroista, joita on viimevuosikymmenien aikana uhrattu tämän väitteen toteennäyttämiseksi."10 Miksi tiedemiesten tulisi hyväksyä omaksi uskokseen maailmankaikkeuden ja elämän syntyteoria, joka on tieteessä saatujen tulosten ja luonnonlakien vastainen? Kuka saa hyödyn siitä, että alkuräjähdysteoriaa julistetaan kouluissa ja tietokirjoissa tieteellisenä totuutena vaikka todisteet kertovat tapahtuman mahdottomuudesta? "Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani? Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra". Jes.66: 1-2
KP Viitemerkinnät:
1) Narlikar & Padmanabhan, Creatioin-field
cosmology, 32 Physical Rev. D 128/1985,
|
|||
