Koulussa puhuttiin luonnossa vallitsevista lainalaisuuksista. Myöhemmin selvisi, että tietyt lait koskivat koko tunnettua maailmankaikkeutta, aivan kuin tietyt voimat, joiden vaikutuksesta kaikki toimii. Nykyään painovoimaa, keskipakovoimaa ja atomeissa vaikuttavia erilaisia säteilyvoimia jne. käytetään mm. jokapäiväisen energian tuottamiseen.

Harvemmin törmäämme termodynamiikan lakeihin, jotka ovat kuitenkin mm. tiedettä tekeville tuiki tärkeitä.

1. lain väittämä on, että energiaa ei voida luoda eikä hävittää. Sen muotoa voidaan muuttaa, mutta koko maailmankaikkeutta ajatellen sen määrä pysyy vakiona. Tämä väittämä on tieteellisesti toteennäytetty.

2. lain väittämä on, että materia itsestään pyrkii kohti epäjärjestystä. Toisin sanoen sattumanvaraisuus ja entropia (käyttökelvoton energia) kasvaa. Talonpoikaisjärjelle tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lämpöenergia on käytössä vain, jos se voi siirtyä kylmempään, tai veden potentiaalinen energia on hyödytön, ellei ole tasoa, jolle se voi virrata ja vapauttaa energiaa (koskivoimalaitokset). Hiilen energia muutetaan lämmöksi ja sähköksi. Osa karkaa taivaalle. Entropia on tämän jälkeen jälleen kasvanut.

Tämä laki tarkoittaa myös sitä, että jos halutaan korkeamman tasoista järjestystä, esim. työtä tekevä kone, on sen aikaansaamiseksi käytettävä energiaa, rakentamiseen tarvittavaa tietoa ja rakennusaineita. Energia ja materia eivät järjestäydy itsestään omaa tilaansa korkeampaan järjestystasoon. Luonnossa tämä energiaa muuttava ja taltioiva "kone" on mm. kasvien fotosynteesi, jossa auringon energiasta osa muutetaan veden ja ilman hiilidioksidin kanssa erilaisiksi sokereiksi ja edelleen ns. biomassaksi. Tämä on tärkein eliöstön energialähde.

Eläin- ja kasvikunnassa rappeutuminen ilmenee mm. siinä, että lajit heikkenevät ja vähitellen kuolevat sukupuuttoon. Luonnossa eroosio tekee työtään ja rapauttaa kovankin kallion vähitellen hiekaksi.

Merkittävä tieteen merkkipaalu saavutettiin kun tieteellisellä pätevyydellä pystyttiin todistamaan, että elämä ei synny itsestään elottomasta aineesta. Tieteellisenä totuutena pidetään väittämää, että vain elävä organismi voi tuottaa elämää.

Raamatun luomiskertomuksessa meille ilmoitetaan, että kaiken luojana Jumala saattoi luomakuntansa kaikkineen korkeampaan mahdolliseen järjestykseen. Hän oli tulokseen tyytyväinen. Syntiinlankeemus toi mukanaan katoavaisuuden ja kaiken rappeutumisen - kuten termodynamiikan 2. laki osoittaa. Psalmin kirjoittaja kertoo asian näin: "Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialaasi. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate: sinä muutat ne, ikään kuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu." Ps. 102: 26-28.

Sokea usko järjettömyyteen pakottaa kehitysopin kannattajat myös luonnon lakien kieltämiseen.

Kehitysopin taustalla on kuviteltu maailmankaikkeuden synty. Alkuräjähdyksessä "ei mitään" räjähti hirvittävässä kuumuudessa ja sinkoutui ympäriinsä lähinnä energiana ja myöhemmin jäähtyessään heliumin (27%) ja vedyn (70%) muodon saavuttaen. Kaikki tunnetut ja vielä tuntemattomat alkuaineet sitten vain syntyivät vastoin luonnonlakeja näistä tyhjässä leijuvista atomeista.

Kehitysoppineet väittävät, että kun antaa tarpeeksi aikaa, tapahtuu järjestäytyminen aina korkeampaan kehitysvaiheeseen.

2. termodynamiikan lain mukaan taas ajan kasvaessa epäjärjestys eli kaaos lisääntyy.

Kehitysoppineet väittävät, että alkumeressä (joka oli syntynyt aikojen kuluessa tyhjässä leijuvista vety- ja heliumatomeista ja joka muistutti kanakeittoa) syntyi monimutkaisia kemiallisia reaktioita, jotka muodostivat solun rakenneaineet.

Tieteellinen tutkimus todistaa: elävälle solulle sopivia rakennusaineita ei voi syntyä ilman elävän solun myötävaikutusta.

Kehitysoppi edellyttää, että elämä tuli sattumalta tähän sattumalta muodostuneeseen elottomaan molekyylikasautumaan ja sai järjestyksen aikaan sekä kasan sykkimään ja lisääntymään. Näin syntyivät ensimmäiset elävät solut.

Vastaavasti voisimme väittää, että kun lentokoneesta pudotetaan kiviä, laastia, lasia, sähköjohtoja ja muuta tavaraa maahan riittävän monta kertaa syntyy sattuman tuloksena Kölnin tuomiokirkko tai eduskuntatalo. Nämä rakennelmat ovat kuitenkin yksinkertaisia verrattuna elävän, lisääntyvän solun monimutkaisuuteen.

Tunnettu tähtitieteilijä Fred Hoyle tutki aikansa mahdollisuuksia elämän syntyyn sattumalta. Hän huomasi, että se ei mitenkään ole mahdollista. Mutta kun hän ei halunnut antaa Jumalalle osuutta ko. työstä, hän ilmoitti, että alkuelämä on tuotu maailmaan vieraiden maailmojen asukkaiden pakkaamina.