Jotta voisimme suhtautua ympäristöömme asianmukaisesti tulee
meidän tietää ne lait, toimintatavat ja
käyttäytymismallit, jotka hallitsevat tai
vaikuttavat siellä.
Koulussa puhuttiin luonnossa vallitsevista lainalaisuuksista.
Myöhemmin selvisi, että tietyt lait koskivat koko
tunnettua maailmankaikkeutta, aivan kuin tietyt voimat, joiden vaikutuksesta
kaikki toimii. Nykyään painovoimaa,
keskipakovoimaa ja atomeissa vaikuttavia erilaisia säteilyvoimia jne. käytetään mm.
jokapäiväisen energian tuottamiseen.
Harvemmin törmäämme termodynamiikan lakeihin, jotka ovat
kuitenkin mm. tiedettä tekeville tuiki tärkeitä.
1. lain väittämä on, että energiaa
ei voida luoda eikä hävittää. Sen
muotoa voidaan muuttaa, mutta koko maailmankaikkeutta ajatellen sen määrä
pysyy vakiona. Tämä väittämä on
tieteellisesti toteennäytetty.
2. lain väittämä on, että materia
itsestään pyrkii kohti epäjärjestystä.
Toisin sanoen sattumanvaraisuus ja entropia (käyttökelvoton energia) kasvaa.
Talonpoikaisjärjelle tämä tarkoittaa sitä,
että esimerkiksi lämpöenergia on
käytössä vain, jos se voi siirtyä kylmempään,
tai veden potentiaalinen energia on hyödytön, ellei ole tasoa, jolle se voi virrata
ja vapauttaa energiaa (koskivoimalaitokset). Hiilen energia muutetaan
lämmöksi ja sähköksi. Osa karkaa
taivaalle. Entropia on tämän jälkeen
jälleen kasvanut.
Tämä laki tarkoittaa myös sitä,
että jos halutaan korkeamman tasoista
järjestystä, esim. työtä tekevä kone, on
sen aikaansaamiseksi käytettävä
energiaa, rakentamiseen tarvittavaa tietoa ja rakennusaineita. Energia ja materia
eivät järjestäydy itsestään omaa
tilaansa korkeampaan järjestystasoon.
Luonnossa tämä energiaa muuttava ja
taltioiva "kone" on mm. kasvien
fotosynteesi, jossa auringon energiasta osa
muutetaan veden ja ilman hiilidioksidin kanssa erilaisiksi sokereiksi ja edelleen ns.
biomassaksi. Tämä on tärkein eliöstön
energialähde.
Eläin- ja kasvikunnassa rappeutuminen ilmenee mm. siinä, että lajit
heikkenevät ja vähitellen kuolevat
sukupuuttoon. Luonnossa eroosio tekee
työtään ja rapauttaa kovankin kallion
vähitellen hiekaksi.
Merkittävä tieteen merkkipaalu saavutettiin kun tieteellisellä
pätevyydellä pystyttiin todistamaan, että elämä ei
synny itsestään elottomasta aineesta.
Tieteellisenä totuutena pidetään
väittämää, että vain elävä organismi voi tuottaa
elämää.
Raamatun luomiskertomuksessa meille ilmoitetaan, että kaiken
luojana Jumala saattoi luomakuntansa kaikkineen korkeampaan mahdolliseen
järjestykseen. Hän oli tulokseen tyytyväinen.
Syntiinlankeemus toi mukanaan katoavaisuuden ja kaiken rappeutumisen
- kuten termodynamiikan 2. laki osoittaa. Psalmin kirjoittaja kertoo asian
näin: "Muinoin sinä perustit maan, ja
taivaat ovat sinun käsialaasi. Ne katoavat,
mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate: sinä muutat ne, ikään kuin
vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä
sinun vuotesi lopu." Ps. 102: 26-28.
Sokea usko järjettömyyteen pakottaa kehitysopin kannattajat myös
luonnon lakien kieltämiseen.
Kehitysopin taustalla on kuviteltu maailmankaikkeuden synty.
Alkuräjähdyksessä "ei mitään" räjähti
hirvittävässä kuumuudessa ja sinkoutui
ympäriinsä lähinnä energiana ja
myöhemmin jäähtyessään heliumin (27%)
ja vedyn (70%) muodon saavuttaen. Kaikki tunnetut ja vielä tuntemattomat
alkuaineet sitten vain syntyivät vastoin luonnonlakeja näistä tyhjässä
leijuvista atomeista.
Kehitysoppineet väittävät, että
kun antaa tarpeeksi aikaa, tapahtuu
järjestäytyminen aina korkeampaan
kehitysvaiheeseen.
2. termodynamiikan lain mukaan taas ajan kasvaessa epäjärjestys eli
kaaos lisääntyy.
Kehitysoppineet väittävät, että
alkumeressä (joka oli syntynyt aikojen kuluessa tyhjässä leijuvista vety- ja
heliumatomeista ja joka muistutti kanakeittoa) syntyi monimutkaisia
kemiallisia reaktioita, jotka muodostivat solun rakenneaineet.
Tieteellinen tutkimus todistaa: elävälle solulle sopivia rakennusaineita
ei voi syntyä ilman elävän solun
myötävaikutusta.
Kehitysoppi edellyttää, että
elämä tuli sattumalta tähän sattumalta
muodostuneeseen elottomaan molekyylikasautumaan ja sai järjestyksen aikaan
sekä kasan sykkimään ja lisääntymään.
Näin syntyivät ensimmäiset elävät solut.
Vastaavasti voisimme väittää,
että kun lentokoneesta pudotetaan kiviä, laastia, lasia, sähköjohtoja ja muuta
tavaraa maahan riittävän monta kertaa syntyy sattuman tuloksena Kölnin
tuomiokirkko tai eduskuntatalo. Nämä rakennelmat ovat kuitenkin
yksinkertaisia verrattuna elävän, lisääntyvän
solun monimutkaisuuteen.
Tunnettu tähtitieteilijä Fred Hoyle tutki aikansa mahdollisuuksia
elämän syntyyn sattumalta. Hän huomasi,
että se ei mitenkään ole mahdollista.
Mutta kun hän ei halunnut antaa Jumalalle osuutta ko. työstä, hän ilmoitti, että
alkuelämä on tuotu maailmaan vieraiden maailmojen asukkaiden pakkaamina.
KP
|