Vaatimus kaikenlaisen tekemisen ja kokemisen vapaudesta ja yksilön
oikeuksista toteuttaa itseään ilman yhteiskunnan, kodin tai uskonnon
luomia kahleita on ollut nykyisen länsimaisen kulttuurin tavoitteita ja ihanteita.
Kaikilla tulee olla oikeuksia, mutta vain harvoilla velvollisuuksia.
Lapsia ei saisi kasvattaa uskonnollisuuteen, jotta myöhempi oma valinta
ei vaikeutuisi. Kurinpitokin kotona on kielletty. Tukkapöllyn antamisesta
voivat vanhemmat joutua vankilaan. Toisaalta nuorisojengin jäseniä ei voi
rangaista viattoman sivullisen vahingoittamisesta tai tappamisesta,
koska varmuudella ei tiedetä, kuka humalatilassa olleista potki uhria eniten.
Valtiokirkon tutkimuskeskus teetti v. 1993 selvityksen
suomalaisten uskonelämästä ja uskomuksista.
Tulokset vahvistavat sen, että myös
meillä muiden länsimaiden tapaan ollaan vauhdikkaasti siirtymässä
uuspakanallisuuden kauteen.Ikääntynyt
väestö pitää osittain kiinni
vanhemmiltaan peritystä luterilaisuudesta, jossa
Raamatulla on ohjetta antava merkitys. Nuoret, etenkin opiskelijat, ovat
lisääntyvässä määrin hylänneet Raamatun
ja ovat siirtymässä rajatietojen pariin.
Heistä kolmannes tukeutuu horoskooppien ennusteisiin.
Muutamat keskiarvolukemat antavat tämän hetken tilanteesta
selkeän kuvan: Joka neljännes uskoo
sielunvaellukseen ja jälleensyntymiseen, yli 35% uskoo ufoihin, joka viides
uskoo noituuteen ja sen tehoon, 32% uskoo henkiparannuksiin jne.
Säännöllisesti kirkossakävijöiden määrä on alle
4% kirkkoon kuuluvista.
Naapurissamme Venäjällä
pitkän ateistisen kauden aikana kehitysoppi
ja siihen perustuva kommunismin aate korvasivat uskonnot.
Kommunismin romahtaminen on tuonut esille eri ryhmien keskuudessa eläneitä erilaisia
salatieteitä ja uskomusten sekamelskan. Mm. Moskovan iltauutisten
sääennustusten jälkeen on esiintynyt
astrologi antaen oman ennustuksensa katsojien käyttöön. Jotkut länsimaiset
tarkkailijat ovat ennustaneet, että Venäjän
kansa saattaa hyväksyä johtoonsa voimakkaita salatieteiden ja maagisten
uskomusten piirissä toimivia kiihkoilijoita, joilla sanotaan olevan
ennustamisen kyky ja voimalliset henget taustallaan.
Meillä Suomessa tunnustuksellisen luterilaisuuden vastustajat ovat
vallanneet yliopistot ja tuoneet omat näkemyksensä tieteen nimessä yleisön
ihmeteltäviksi. Ns. "uudet
tutkimukset" muka osoittavat, että Vanhan
testamentin kirjoilla ei ole todellisuuspohjaa,
vaan ne on sepitetty tukemaan aikansa poliittisia tarkoitusperiä.
Yliopistossa toimiva naisteologi on saanut
yleistä huomiota sekä lehdissä että
radiossa omille mielipiteilleen. Hänen
mukaansa Kristusta ei synnyttänyt neitsyt Maria vaan tavallisessa avioliitossa
ollut vaimo. Neitseellinen syntymä on hänen mukaansa keksitty
myöhemmin sen aikaisen kirkkohallinnon
pönkittämiseksi.
Vuoden 1993 aikana eräs piispa (jälleen kerran) hyväksyi
kehitysopin tieteelliseksi totuudeksi, joka
kumoaisi Raamatun ilmoituksen Jumalan luomistyöstä, syntiinlankeemuksesta
ja vedenpaisumuksesta, jotka ovat nykykäsityksen mukaan ihmisten
mielikuvituksen tuotetta. Kun Raamatun ilmoitus ihmisen alkuperästä
hylätään, mitätöidään samalla Kristuksen
uhrikuolema ja sovitustyö.
Homosuhteen hyväksyminen avioliiton kaltaiseksi parisuhteeksi on
myös meillä nostettu hyväksyttävien
asioiden listalle. Siinä käynee samoin
kuin aborttiasiassa. Kun riittävän moni
pitää sitä oikeana ja hyväksyttävänä
tulee siitä luonnollinen olotila. Meillä
10 - 20.000 virallistetun abortin tekemistä vuosittain pidetään niin
alhaisena, että siitä ylpeillään
kansainvälisenä ehkäisyneuvonnan saavutuksena.
Nämä kaksi ajankohtaista asiaa ovat näennäisessä ristiriidassa.
Abortin taustalla on kehitysopillinen ajatus. Kehitysvaiheessa oleva sikiö käy
läpi vuosimiljoonien aikaiset kehitysaiheensa: Alkueläin - vesieläin
- matelija - nisäkäs - ihminen. Kun sikiö tuhotaan, silloin ei tapeta ihmistä vaan eläinvaiheessa oleva olio.
Vasta myöhemmin muodostuu ihminen, jolle tulee antaa sitä vastaava kohtelu.
Vaikka tiede kumoaakin tämän näkemyksen vääränä, pidetään siitä
kiinni "omantunnon rauhoittamiseksi".
Homoparit ovat kehitysopin kannalta outo ilmiö, sillä evoluution mukaan
heikot häviävät elämän taistelussa ja
vahvat lisääntyvät ja vievät kehitystä
eteenpäin. Vai ollaanko tulossa siihen vaiheeseen, missä lisääntyminen
annetaan koneiden tehtäväksi kuten
kasvatus, joka on jo annettu yhteiskunnan
ylläpitämien laitosten vastuulle?
Vavahduttavaa on vielä kuulla laulettavan Uuno Kailaan kaunista
laulua "Suomalainen rukous", jonka
ensiesitys oli Helsingissä kaupunkiin suunnatun ensimmäisen pommituksen
aattona. Laulun toinen säkeistö kuuluu:
"Tutkien sydämemme silmäs meihin luo! Ettemme harhaan kääntyis,
ettei kansamme nääntyis, silmäs meihin luo!
Alati synnyinmaalle siipies suoja suo!
KP
|