Arvioidaan, että trooppisissa sademetsissä elää n. 90% maapallon
kaikista eläimistä ja kasveista.
Viimeisimpien laskelmien mukaan eliölajeja ei
olekaan 2-3 miljoonaa, kuten aikaisemmin otaksuttiin, vaan yli 50 miljoonaa.
Jokaisella lajilla on omaperäinen asemansa ympäristönsä
ekojärjestelmässä. Tutkijat ovat ihastelleet
sademetsän eliöyhteisön valtavaa
monipuolisuutta ja eri lajien välisiä sidoksia sekä
ravinnon hankinnassa että lisääntymisen
ja lajien puolustamisen yhteydessä.
Kasvusto, jonka yhtenä tehtävänä
on taltioida auringon energiaa muidenkin käyttöön ja samalla vapauttaa happea
ilmakehään, toimii sademetsän rakenteellisena runkona.
Elämä kuhisee metsän eri kerroksissa. Kaikkialla tulee esiin
elintapojen täydellinen yhteensulautuvuus.
Pysyvä kostea lämpötila, vuodenaikojen
samankaltaisuus ja ympäristöään
väkivalloin muuttavan ihmisen puuttuminen
ovat taanneet lajien säilymisen. Ravintoketjujen monipuolisuus sekä eläin-
ja kasvilajien runsaus ovat vielä meidän
aikamme tutkijoiden ihmeteltävänä.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana sademetsiäkin on
kiihtyvällä vauhdilla alettu tuhota. Metsiä
hävitetään n. 40 hehtaaria joka minuutti.
Yllätyksenä on todettu, että
sademetsien humuskerros ei olekaan kehitysopin väitteiden mukaisesti miljoonien
vuosien edellyttämänä paksu, vaan hyvin
ohut ja hapan. Se irtoaa helposti tuulen ja veden vaikutuksesta. Tilalle tulevat
liikkuvat hiekkavallit, joita on vaikea hallita ja jotka tukahduttavat orastavan
kasvuston.
Ympäri vuoden lämpimänä ja
kosteana pysyvä trooppinen sademetsä on kuin heijaste ajasta ennen
vedenpaisumusta. Ilman saasteet ja ihmisen
väkivaltainen raivaustyö ja
salametsästys ovat nyt verottamassa myös
sademetsien suunnattomia eläin- ja kasviaarteita.
Useat lajit ovat häviämässä
sukupuuttoon. Harvinaisiksi ovat käyneet mm: yli 100 000 muurahaista yhdessä
yössä mahaansa lipovat
kierteishäntämuurahaiskarhu Amazonin sademetsässä
ja kierteishäntämuurahaiskäpy
Afrikan Kamerunissa. Molemmilla on samat elintavat ja ravintovaatimukset.
Kuitenkin kysymyksessä on kaksi aivan eri eläinlajia.
Kehitysoppi selittää saman tapaisen muodon ja ravinnonhakutavan
johtuvan ympäristön ja
eloonjäämistaistelun aiheuttamaksi
rinnakkaiskehitykseksi (konvergenssi). Sattuma ja ympäristöolosuhteet eivät kuitenkaan voi
vaikuttaa suuntaavasti DNA:n ohjelmaan. Kehitysopin väitteet ovatkin vain
mielikuvitusta. Kehitysopin vastaisia todisteita antavat myös fossiilit, jotka
kertovat, että ennen vedenpaisumusta
eliöstö oli nykyistä runsaampaa ja
eloperäisempää. Uusia lajeja ei ole syntynyt.
Useita lajeja on sitä vastoin hävinnyt sukupuuttoon.
Nykyisin jäljellä olevien lajien monimuotoisuus sekä riippuvuus
toisistaan ja ympäristöstään ovat vahva näyttö
siitä, että sattumalla ja lajien
kehittymisellä toisiaan tuhoamalla ei ole ollut
osuutta Jumalan luomistyössä.
"Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: Kuka on nämä luonut?
Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot
täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne
kaikki: suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää
häneltä pois." Jes. 40:26.
KP
|