Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Heijasteita ajasta ennen vedenpaisumusta

Arvioidaan, että trooppisissa sademetsissä elää n. 90% maapallon kaikista eläimistä ja kasveista. Viimeisimpien laskelmien mukaan eliölajeja ei olekaan 2-3 miljoonaa, kuten aikaisemmin otaksuttiin, vaan yli 50 miljoonaa.

Jokaisella lajilla on omaperäinen asemansa ympäristönsä ekojärjestelmässä. Tutkijat ovat ihastelleet sademetsän eliöyhteisön valtavaa monipuolisuutta ja eri lajien välisiä sidoksia sekä ravinnon hankinnassa että lisääntymisen ja lajien puolustamisen yhteydessä.

Kasvusto, jonka yhtenä tehtävänä on taltioida auringon energiaa muidenkin käyttöön ja samalla vapauttaa happea ilmakehään, toimii sademetsän rakenteellisena runkona.

kuvaElämä kuhisee metsän eri kerroksissa. Kaikkialla tulee esiin elintapojen täydellinen yhteensulautuvuus. Pysyvä kostea lämpötila, vuodenaikojen samankaltaisuus ja ympäristöään väkivalloin muuttavan ihmisen puuttuminen ovat taanneet lajien säilymisen. Ravintoketjujen monipuolisuus sekä eläin- ja kasvilajien runsaus ovat vielä meidän aikamme tutkijoiden ihmeteltävänä.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana sademetsiäkin on kiihtyvällä vauhdilla alettu tuhota. Metsiä hävitetään n. 40 hehtaaria joka minuutti. Yllätyksenä on todettu, että sademetsien humuskerros ei olekaan kehitysopin väitteiden mukaisesti miljoonien vuosien edellyttämänä paksu, vaan hyvin ohut ja hapan. Se irtoaa helposti tuulen ja veden vaikutuksesta. Tilalle tulevat liikkuvat hiekkavallit, joita on vaikea hallita ja jotka tukahduttavat orastavan kasvuston.

Ympäri vuoden lämpimänä ja kosteana pysyvä trooppinen sademetsä on kuin heijaste ajasta ennen vedenpaisumusta. Ilman saasteet ja ihmisen väkivaltainen raivaustyö ja salametsästys ovat nyt verottamassa myös sademetsien suunnattomia eläin- ja kasviaarteita. Useat lajit ovat häviämässä sukupuuttoon. Harvinaisiksi ovat käyneet mm: yli 100 000 muurahaista yhdessä yössä mahaansa lipovat kierteishäntämuurahaiskarhu Amazonin sademetsässä ja kierteishäntämuurahaiskäpy Afrikan Kamerunissa. Molemmilla on samat elintavat ja ravintovaatimukset. Kuitenkin kysymyksessä on kaksi aivan eri eläinlajia.

kuvaKehitysoppi selittää saman tapaisen muodon ja ravinnonhakutavan johtuvan ympäristön ja eloonjäämistaistelun aiheuttamaksi rinnakkaiskehitykseksi (konvergenssi). Sattuma ja ympäristöolosuhteet eivät kuitenkaan voi vaikuttaa suuntaavasti DNA:n ohjelmaan. Kehitysopin väitteet ovatkin vain mielikuvitusta. Kehitysopin vastaisia todisteita antavat myös fossiilit, jotka kertovat, että ennen vedenpaisumusta eliöstö oli nykyistä runsaampaa ja eloperäisempää. Uusia lajeja ei ole syntynyt. Useita lajeja on sitä vastoin hävinnyt sukupuuttoon.

Nykyisin jäljellä olevien lajien monimuotoisuus sekä riippuvuus toisistaan ja ympäristöstään ovat vahva näyttö siitä, että sattumalla ja lajien kehittymisellä toisiaan tuhoamalla ei ole ollut osuutta Jumalan luomistyössä.

"Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: Kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki: suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois." Jes. 40:26.


KP