Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Elämän juuret

"Pienestä pesäpallon kokoisesta kivenmurikasta on tullut maailmankuulu... Marsissa on ollut elämää."

"Tavanomainen" meteoriitti nostettiin lehtien otsikoihin 12 vuotta sen jälkeen, kun se v. 1984 löydettiin Etelämantereelta. Vuonna 1994 Houstonin tutkijat väittivät, että kivi oli peräisin Marsista ja että siinä oli merkkejä elämästä.1 Loppukesästä 1996 se yllättäen otettiin lehtien otsikoihin.

Tiedemiehet tyrmäsivät kuitenkin heti olettamukset meteoriitin sisältämistä elämän merkeistä, koska ne rakenteet, joiden väitettiin olevan mikro-organismien fossiileja olivat liian pieniä (vain sadasosa tunnetuista bakteereista) ollakseen elävän solun jättämiä merkkejä. Toisaalta todettiin, että vastaavia jälkiä syntyy kiviainekseen ilman eläviä organismeja.

Kokemuksesta kuitenkin tiedettiin, että huhut ulkoavaruuden mahdollisesta elämästä saa ihmiset kiinnostumaan asiasta. Samaan aikaan kautta maailmaa vyörytetty mielikuvituselokuva ("Inde-pendence Day") ulkoavaruuden olioiden hyökkäyksestä maapallon kimppuun lisäsi asiayhteyden uutisarvoa. Asiantuntijoiden näkemykset uutisen todellisesta tarkoitusperästä jäivät useilta huomiotta. Mitä taustalta sitten löytyy?

Ensimmäinen tavoite on ollut saada kansanjoukot hyväksymään se, että USA:n hallitus myöntää lisärahoitusta NASA:n Mars-ohjelmalle, jonka tavoitteena on saada tutkimusalus Marsiin syksyllä 1999. Vain viikko meteoriitti-uutisoinnin jälkeen presidentti Clinton ehdotti USA:n budjetista päättäville, että NASA:lle lisätään valtion tukea elämän tutkimiseksi Marsissa. Suomen Kuvalehti kirjoitti: kuva"Loppukesästä löydetyt elonmerkit marsilaisesta kivenmurikasta ovat antaneet uutta potkua kilpajuoksuun naapuriplaneetalle"2. Amerikkalaisten kilpajuoksu venäläisten Mars-ohjelman kanssa muuttui kuitenkin hetkessä, kun marraskuussa 1996 Marsiin lähetetty venäläinen tutkimusalus tuhoutui heti lähtönsä jälkeen. Jo joulukuussa USA:n tutkijat ilmoittivat virallisesti, että meteoriitissa olevat "elämän merkit" on synnyttänyt yli 800-asteinen kuumuus.

Toinen tavoite on ollut ylläpitää uskoa ulkoavaruudessa olevaan elämään. Fil. lisensiaatti Jukka Piironen ilmoittaa: "Minulla on sellainen käsitys, että elämä pystyy syntymään hyvin helposti missä tahansa maailmankaikkeudessa, kunhan edellytykset ovat olemassa ja annetaan vähän aikaa."3 Tämä näkemys on kuitenkin heijaste menneistä tapahtumista, joiden yksityiskohdat pyritään "unohtamaan kuoliaaksi". On syytä tässä palauttaa mieliin muutamia tosiasioita ateistisesta uskosta elämän syntyyn ja sattumalta syntyneen elämän ilmestymisestä ulkoavaruudesta.

Unohdettua historiaa

Yli 2000 vuotta uskoteltiin ihmisille, että elämä syntyy mudasta ja esim. pilaantuneesta lihasta. Tämä näkemys on peräisin kreikkalaisilta filosofeilta, joista vieläkin vaikutusvaltaisin on Aristoteles (384-322 eKr). Hänen oppinsa maailmankaikkeuden itsestään syntymisestä on vieläkin Darwinin kehitysuskon peruspilareita.

Kuuluisa ranskalainen tiedemies Louis Pasteur (1822-95) kuitenkin todisti käytännön kokein, että elämää ei synny mudasta eikä muustakaan materiaalista. Hänen tutkimuksensa ja kaikki vakavasti otettavat tutkimukset hänen jälkeensä ovat osoittaneet, että vain elämä tuottaa elämää. Elämä ei synny itsestään materiaalista. Tässä yhteydessä tulee mukaan uutiset avaruuden sisältämästä elämästä. Pasteurin tutkimustulokset tulivat näet Darwinin kehitysoppiajatuksille kiusalliseen aikaan - 2 vuotta Darwinin lajien kehittymistä kuvaavan kirjan julkaisemisen jälkeen. Mutta Darwinin kannattajat iskivät heti takaisin. Vain viisi viikkoa sen jälkeen kun Pasteur oli todistanut elämän syntymisen elottomasta materiaalista mahdottomaksi, lehtiin ilmoitettiin, että Lounais-Ranskaan oli pudonnut meteoriitti, jossa oli merkkejä elämästä. Tällä haluttiin kumota Pasteurin tutkimustulokset, että elämää syntyy vain elämästä. Vuonna 1871 sir William Thomson vahvisti Darwinin oppia ilmoittamalla, että tiedeyhteisö hyväksyi näkemyksen, että elämä on tullut maapallolle ulkoavaruudesta.4 Kun tätä kuuluisaa meteoriittia tarkemmin tutkittiin, voitiin vain todeta, että elämän jäljet olivat mm. rautasulfiitin jättämiä kidejälkiä - eivät jälkiä elämästä. Tätä tietoa ei kuitenkaan annettu yleisesti tietoon, koska tämän tapainen julkisuus ei sopinut kehitysopin kannattajille.5

Darwinin sisukas kannattaja Ernst Haeckel kehitti mielikuvituksessaan v. 1868 erikoisen Monera-aineen, joka muokkaa elottomasta aineesta elollisen. Tämä oli tärkeää jo teoriassa, koska elämän alku oli jostain saatava myös oppikirjoihin. Toinen sisukas darwinisti, Thomas Huxley, joka toimi Englannissa, löysi merkillistä limaa meren pohjasta. Tämä oli nyt sitä alkulimaa, joka sai aikaan elottomasta aineesta elämän. Uutinen oli merkittävä tuki kehitysopin kannattajille. Vaikka tutkijat totesivat "alkuliman" (tieteelliseltä nimeltään Bathybius haeckelii) olevan vain kipsin ja alkoholin tuottama seos, jolla ei elämän synnyn kanssa ollut mitään tekemistä, ei tietoa asian todellisesta merkityksestä annettu julkisuuteen. Olisihan se ollut julkinen takaisku kehitysopin etenemiselle.
 

kuva
T. Huxleyn merenpohjasta löytämä, elämää synnyttävä alkulima oli todellisuudessa kipsin ja alkoholin seos.

Elämää kaukoputkessa

Tukea avaruudesta tulevalle elämälle antoi Percival Lowell (1855-1916), joka käytti viimeiset 20 vuottaan Marsin tutkimiseen. Hän sai lukijansa uskomaan, että Marsin pinta on täynnä kanavia, joiden muoto muuttuu ja määrä vaihtelee. Niiden täytyi olla elollisten tekemiä. Hänen tutkimuksensa ja näkemyksensä olivat kuin lähdeteoksena H.G. Wellsin kirjalle "Maailmojen Sota", joka julkaistiin 1898. Myöhemmin todettiin, että nämä Marsin juovat johtuivat Lowellin käyttämän kaukoputken linsseistä. Tätäkään tietoa ei annettu uutisena yleisön tietoon vaan painettiin unholaan. Wellsin kirjasta muokattiin sittemmin radiokuunnelma, joka lähetettiin New Yorkin radioasemalta v. 1938. Kuunnelma sai amerikkalaiset paniikin valtaan. Ihmiset näet uskoivat, että nyt ulko-avaruuden joukot olivat hyökänneet maapallon kimppuun. Olihan uskoa ulkoavaruuden elämään uutisoitu ihmisten mieliin jo lähes sata vuotta.

kuvaVielä 1950-lopulla Neuvostoliitossa uskottiin, että Marsissa asui ihmisten kaltaisia pieniä olioita, joiden haaksirikkoutunut alus kiersi Marsia sen lähietäisyydellä.

Tämän uskomuksen takana oli tunnettu ja tunnustettu tähtitieteilijä Josif Shklovski. Toinen neuvostoliittolainen tiedemies, A. Kazantsev, esitti 1950-luvun lopulla, että näitä asukkaita Marsissa on edelleen ja Siperiaan v.1908 pudonnut jättiläismäinen möhkäle ei olisikaan ollut meteoriitti vaan järjellisiä olentoja maahan tuoneen ydinvoimalla kulkevan avaruusaluksen räjähdys.

Elämän alkuaineet

V. 1923 neuvostoliittolainen tiedemies A. I. Oparin ilmoitti, että maapallolla ennen elämän sattumalta syntyä oli erilaiset olosuhteet kuin nykyisin. Hän julkaisi kirjan, joka käännettiin englanniksi v. 1936 (Elämän alkuperä), jossa hän todisti, että elämälle välttämätöntä happea (nyt 24%) ei alkumaapallon "ilmakehässä" ollut, sillä se olisi tuhonnut elämälle tärkeät alkuaineet. Tämä mielikuvitukseen perustuva olettamus sai v. 1953 nuoren tutkijan Stanley Millerin tekemään koeputkijärjestelmässä kokeen, jossa pyrittiin saamaan aikaan ne olosuhteet, jotka Oparin oletti maapallolla olleen miljardeja vuosia sitten. Tuloksena tästä kokeesta Miller sai aikaan joitakin aminohappoja, joita sanottiin esiintyvän elävissä soluissa. Tämä tieto vyörytettiin kaikkiin oppikirjoihin ja tieteiskirjoihin. Kertomatta aina kuitenkin jäi, että nämä syntyneet raseemiset seokset eivät missään olosuhteissa olisi voineet olla elävän solun rakennusaineina. Toinen tieto, joka jäi kertomatta oli, että nämä syntyneet hapot olisivat heti "rauenneet" oletetuissa olosuhteissa. Tutkijat tiesivät heti, että kokeen tulos oli nolla. Hyvin on salattu myös ne tieteelliset tutkimustulokset, jotka osoittavat, että ns. alkumaapallolla ei ollut hapetonta ilmakehää. Kuitenkin yleisölle annetaan tietoa, että elämän rakennusaineet ovat syntyneet sattumalta luonnossa.

kuva Tällaisella laitteella S. Miller jäljitti kuvitteellisia alkumaapallon olosuhteita. Keittämällä "alkulientä" ja johtamalla siihen sähköpurkauksia hän sai aikaan saostumia, joiden sanottiin soveltuvan alkusolun rakennusaineiksi.
 

Tällä halutaan tukea kehitysopin etenemistä eri tieteiden ja oppilaitosten alueille. Millerin koetta mainostetaan jatkuvasti eri tiedelehdissä ja se on lähes kaikissa biologian oppikirjoissa esimerkkinä elämän rakennusaineiden synnystä alkumaapallon olosuhteissa.

Maailmankuulut tiedemiehet sir Francis Crick, joka esitteli ensimmäisenä DNA:n (solussa olevan monimutkikkaan rakenneohjelman ja sen rakenteen) sekä avaruustutkija, sir Fred Hoyle tulivat tutkimustensa tuloksena siihen päätelmään, että elämä ei ole voinut syntyä sattuman kautta maapallolla. Solu kaikkine toimintoineen oli liian monimutkainen rakentuakseen sattumalta. Siksi molemmat ovat lähteneet ajatuksesta, että elämä on tuotu planeetallemme avaruudesta. Jumalan olemassaoloa ei kumpikaan halua hyväksyä. He ovat mielestään viisaudessaan Jumalaa ylempänä.

Viimeisimpiä huhuja avaruuden ja Mars-planeetan elämästä on vuodelta 1993, jolloin uutisten mukaan avaruuden oliot tuhosivat NASA:n Observer-luotaimen vähän ennen kuin se olisi kohdannut ko. planeetan. Syy tuhoamiseen oli se, että luotaimen kamerat yrittivät kuvata Marsia liian läheltä.6

Mihin ihmiset näiden, yli vuosisadan ajan jatkuneiden uskottelujen ja uutisten jälkeen haluavat uskoa? Teollisissa maissa 25.000 haastateltavaa kertoi uskostaan kehitysoppiin. Yhdysvalloissa, jossa kehitysopin vastaista kirjallisuutta on vapaasti saatavana, vain 48% uskoi kehitysoppiin. Muualla yli 70% oli sitä mieltä, että ihminen on kehityksen tulos.7 Se, että kehitysoppi on vain ateistinen uskonto, ei esiinny oppikirjoissa eikä uutisissa.

Totuus

Ihmiset kysyvät: "Mikä on totuus?" Uutisten tekijät sanovat:" Totuutta ei ole olemassa. On vain uskomuksia. Jokainen valitkoon itselleen sopivimman." Mutta Raamattu ei kysy mikä on totuus. Raamattu ilmoittaa ilman vaihtoehtoja kuka on totuus.

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" Joh.14:6.

Kaiken alusta Raamattu ilmoittaa: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt." Joh. 1: 1-5.


KP

1) Tieteen Kuvalehti 13/96, 2) SK 44/96,
3)HS/11.8.96
4) BSN 7/96,
5)In the Minds of Men/s183,
6 )HS/11.8.96
7) New Scientist/HS 20.5.95