Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Mielikuvitusta vai tiedettä?

kuva Devonikaudella kasvit valtasivat maan ja eläimet menivät perässä. nelijalkainen eläin syntyi sammakosta, joka tahtoi lammikosta toiseen nopeasti... Aidot nisäkkäät ilmestyivät n. 180 miljoonaa vuotta sitten... Muuan pitkäkuonoinen pikkunisäkäs (puupäästäistä muistuttava) siirtyi elämään puun oksille. Tästä oli kehityksen pakottamana seuraksena tartuntakädet. Puissa liikkuminen oli niin vaativaa, että myös kolmiulotteisen näköaistin oli vuoro kehittyä. Riippuminen aiheutti lisäksi sen, että vartalo suoristui ja alkoi tottua pystyasentoon. Kun nämä nisäkkäät - jotka olivat varhaisia esi-isiämme - lopettivat puissa kiipeilyn ja tulivat maanpinnalle takaisin ei niiden tarvinnut enää kehittää uusia kykyjä vaan jo tutut sopeutumismallit otettiin uudelleen käyttöön. Ihmisen evoluution kannalta käyntiä puussa on pidettävä tärkeänä juuri edellämainituista syistä. Otteet ovat ajatuksia apul.prof. Pentti Alhosen kirjoituksesta (US 13.2.79).Toinen tunnettu kehitysopin levittämisestä elantonsa saava on koulukirjojen kirjoittajanakin tunnettu dos.Anto Leikola.Hän kirjoittaa omasta uskomuksestaan Raamatun ja tieteen suhteesta mm.: "Onko tiede kumonnut uskonnon? Raamatun luomiskertomus sekä Aatamin ja Eevan olemassaolon historia perustuvat vain Mooseksen kirjan kirjoittajan mielikuvitukseen. Näiden asioiden todenperäisyyden on tiede jo tietysti selvittänyt." Kuinka luotettava ja pätevä on se tiede, joka kumoaa Raamatun luomiskertomuksen todenperäisyyden ja tuo ns. "tieteellisellä pätevyydellä" tilalle kehitysopin, joka kuvaa ihmisen ilmestymisen maailmaan tekstimme alun mukaisesti? Tämä "tiede" vastaa mm. kysymykseen kanan ja munan alkuperästä: "... Jos ryhdymme todella kysymään munasta ja kanasta, niin joudumme munasta kanaan ja kanasta munaan ajassa taaksepäin tuhat ja kaksituhatta miljoonaa vuotta, kunnes tulemme aikakauteen jolloin ongelma häviää, invarianssi ja teleonomia lähestyvät toisiaan kunnes ne näyttävät yhtyvän kuin kaksi rinnakkaista raidetta, jotka sulavat evoluution perspektiivissä yhteen..." Hyvin tieteellisen tuntuista tekstiä Anto Leikolan kirjasta mutta todellisuudessa vain kehitysopillista höpötystä, joka on tyypillistä sanan helinää todellisen tiedon puuttuessa.

Pitkä aika pelastaa

Kun tietoa ja näyttöä ei ole kehitysopin väitteiden tueksi, tukeudutaan suunnattoman pitkiin aikoihin. Lähtökohtana on idea, että miljoonien vuosien aikana on voinut tapahtua mitä tahansa mitä kehitysoppineiden mieleen juolahtaakin. Pitkiin aikoihin voidaan verhota myös se vaikea perintötieteen antama kehitysopin vastainen havainto, että perintöinformaatio (DNA) siirtyy muuttumattomana eliö- ja sukupolvesta toiseen. Ohjelma itsessään sisältää korjausmekanismit, jotka korjaavat sattuman aiheuttamat virheet ja jos virheitä jää (esim. syöpäkasvaimet) ne ohjelma pyrkii korjaamaan seuraavassa lisääntymisvaiheessa.

kuva Koulun Biologia 1-2/OTAVA 1996 kertoo, että yllämainitut eläimet ovat kehityksen todisteena _ kahden eri eläinryhmän välimuotoja. Todellisuudessa varsieväkala on nykyisin elävä kala, ei välimuoto. Nisäkäslisko on mielikuvituksen tuotetta. Löytyykö oppikirjoista enää luotettavaa tietoa?

Pitkät ajanjaksot eliökunnan historiassa on uskomus, joka oli pakko tuoda 1800-luvulla tukemaan kehitysoppia.Silloin vielä kaikkien tiedemiesten piirissä perinteisenä käsityksenä oli, että maapallo on 6.000 vuoden ikäinen. Maan lyhyt ikä oli vaikea este evoluutioajatukselle ja sen poisraivaamiseksi Buffon julkaisi kirjan "Maan aikakaudet", jossa planeettamme iäksi arvioitiin 70.000 vuotta. V. 1829 kuollut J. B. Lamarck tajusi, että kehitys vaati paljon pidempiä aikoja. Hän sanoi: "Luonnolle aika ei merkitse mitään eikä tuota koskaan vaikeuksia. Sillä on aina aikaa käytettävissään, rajoittamattomana välineenä, jonka avulla se saa toimeksi niin suurimpia kuin pienempiäkin asioita." Lamarck puhuikin jo miljoonista vuosista.Nykyiset kehitysopin opettajat ovat kiitollisia 1800-luvulle, jonka "tärkeimpiä perintöjä on geologinen aikataulu", joka jakaa kehityksen maailmankausiin, joista vanhimmat yltävät 2,5 tuhanteen miljoonaan vuoteen taaksepäin. Tähän pelkkään mielikuvitukseen ja metrimittaan perustuva miljoonia vuosia käsittävä ikätaulukko on edelleen kehitysopin kannattajien tärkein tukipilari, johon kaikki kehityshistorialliset uskomukset perustuvat.

Ekologinen räjähdys

Jotta kehitysopin idea saataisiin tuntumaan vielä tieteellisemmältä kehitettiin ajatus ekologisista lokeroista, joilla oli kehitystä ohjaava vaikutus. Tekstimme alussa mainittu apul.prof. Alhonen kirjoittaa mm.: "Uusimmat tiedot hapen suuresta merkityksestä elämän varhaisten vaiheiden avaintekijänä oikeuttavat päättelemään, että aitokuorelliset organismit ilmaantuivat "räjähdysmäisesti" kambrikauden meriin n. 570 milj. vuotta sitten. Tällöin niille tarjoutui hyvät mahdollisuudet täyttää uudet käyttämättömät ekologiset lokerot."

Neuvostoliitossa kehitysopin viimeiseen lokeroon pyrittiin saamaan yli muiden kehittynyttä neuvostokansalaista.Tämän vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten vallinneen ateistisen uskonnon perustana oli aiemmin mainitun Lamarckin kehitysoppiin sisältyvä näkemys, jonka mukaan nyt luodut ja kehitetyt parannukset saatettiin myös geneettisesti siirtää tuleville sukupolville - seuraavaan lokeroon syntyisi muita pätevämpi ihminen.Saman tapaisia ajatuksia vietiin voimallisesti ja näkyvästi eteenpäin myös kansallissosialistisen Saksan tiedemiesten ja johtajien piirissä toisen maailmansodan aikoihin.

Aika on kehitysopissa avainsana, jonka varjolla voidaan väittää mitä tahansa tapahtuneen. Ei tarvita todisteita. Kunhan on vain luotettavan tuntuinen teoria, jolla voidaan tavallista kansaa johdattaa harhaan. Kehitysopin tarvitsemat miljoonat vuodet geologisine taulukkoineen ovat lähinnä 1800-luvun kehitysoppihuuman tulosta. Aikakausia on pidennetty ja kehitystä kuvaavia käyriä ja taulukoita on väritetty monipuolisemmin mutta edelleen kaikki perustuu mielikuvitukseen _ ei tieteellisesti päteviin mittauksiin.Ei maankuori eikä siinä olevat kivettymät kerro ikäänsä mittareille. Tämän tietävät kaikki ne, jotka vakavasti asiaan ovat paneutuneet eivätkä anna kehitysopillisten uskomusten muuttaa totuutta toiseksi.

"Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. " Heb 11:3.


KP