Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Luulosta kuuloon
Aistit III

kuva Saksalainen biologi, prof. A. Weismann esitti jo vuonna 1890, että elämän aikana hankitut tiedot ja taidot eivät periydy seuraavalle sukupolvelle. Tämä paljon väittelyä ja eripuraisuutta kehitysoppineiden piirissä aiheuttanut näkemys sai lopullisesti vahvistuksen 1950-luvun jälkeen, kun kromosomien rakenne saatiin selvitetyksi. Francis Crick todisti tieteellisesti, että DNA luovuttaa informaatiota, mutta ei milloinkaan vastaanota sitä. DNA:n rakenteen selvittämisen jälkeen tutkijat ovat pystyneet määrittelemään elävän solun rakenteen ja sen uskomattoman määrän tietoa, joka jokaiseen soluun sisältyy.

Ihmisen perimä, rakennuskaava eli DNA, koostuu n. kolmesta miljardista emäsparista. Jos sama tieto painettaisiin tekstin muotoon, tulisi siitä n. 200 Helsingin puhelinluettelon kokoista hakuteosta. On laskettu, että ihmiskeho sisältää n. 100 triljoonaa solua. (100 x 1018 = luku, jonka perässä on 20 nollaa). Punasoluja lukuunottamatta jokaiseen soluun on kopioitunut koko perimä — siis mainittujen hakuteosten verran tietoa.1 Tuhannet tiedemiehet ja tutkijat tekevät jatkuvasti työtä ihmisen perimän selvittämiseksi. On arvioitu, että tämä työ, "ihmisen perimän kansainvälinen kartoitus" (HUGO-projekti), vie lähes 30 vuotta ja on valmis joskus vuonna 2005.

On todettu, että DNA sisältää mm. siinä olevan tiedon kopioinnin korjaus ohjelmat. Näitä käyttäen ohjelma itse varmistaa sen, että virheellinen tai puutteellinen tieto ei mene eteenpäin. Se varmistaa myös sen, että pitkällekin edennyt solunjakautuminen keskeytyy, jos virhe on päässyt monistumaan. Jokaisessa elävässä eliössä on oma DNA-ohjelmansa. Vaikka perimä eli DNA:n emäsjärjestys on kaikilla lajeilla toisistaan poikkeava, on kaikilla eliöillä DNA:n kemiallinen rakenne sama. Tämä on vahva todiste siitä, että kaikilla on sama ohjelmien suunnittelija.

Usko ja tieto

Huimasti edennyt tekniikka ja hankitun tiedon käsittelytaito ovat avanneet ihmiselle oven sekä suureen avaruuteen että atomien perusrakenteisiin. Kaikkialta tulee vastaan täsmällisyys, järjestys ja suunnitelmallisuus, joiden takana voi olla vain suunnaton äly. Järkyttävää on kuitenkin havaita, että tuhansia vuosia vanha ateistinen uskonto kahlitsee edelleen suurta osaa tutkijakunnasta. Tästä otamme esimerkiksi kuuloaistiin liittyvät uskomukset, joita jatkuvasti tuodaan tieteellisenä totuutena esille sekä oppikirjoissa että tiedejulkaisuissa.

Hyppäämme ohi selostukset siitä, kuinka kaikki olevainen sai vahingossa alkunsa ja kuinka sattumalta syntynyt eliö kehittyi satojen miljoonien vuosien aikana elossapysymistaistelujen kautta matelijaksi. Ihmisen, kuten kaikkien muidenkin nisäkkäiden kuulo sai tämän uskonnon mukaan alkunsa matelijan leukaluista. Lähtökohtana oli havainto, että kaikilla matelijoilla on alaleuassa 7 luuta.
 

kuva

Tieteen Maailma n:o 7 (1992) kertoo yllä olevin kuvin matelijan muuttumisesta nisäkkääksi(1 - 2 -3). Kuvatekstissä sanotaan mm.: "Kolme matelijan leuan luista on nisäkkäillä muuttunut välikorvan luiksi - vasaraksi (b), alasimeksi (a) ja jalustimeksi, joiden ansioista kuulo on kehittynyt." Kallot esitetään piirroksissa saman kokoisina. Kertomatta jätetään, että todellisuudessa matelijavaiheen kallon koko on n. 18 kertaa suurempi kuin siitä uskottelun mukaan kehittyneen nisäkkään kallo. Voisiko lampaan kokoisesta matelijasta kehittyä rotan kokoinen nisäkäs?


Meillä imettäväisillä alaleuka on aina koostunut yhdestä luusta. Matelijoilla on yksinkertainen luu sisemmässä korvassa kun taas imettäväisillä on kolme luuta. Koska kehitysopin uskomusten mukaan imettäväiset ovat kehittyneet matelijoista on myös leukaluiden kohdalla täytynyt tapahtua vastaava muutos. Mutta miten? Tämän pulman kehitysopin kannattajat ratkaisevat jo tutuksi tulleella tavalla. He keksivät hyväntuntuisen tarinan liskon muuttumisesta nisäkkääksi ja höystävät sen osaavan piirtäjän väripiirroksilla. Heidän väitteensä mukaan tämä kehitys on vielä tapahtunut itsenäisesti ainakin neljä kertaa nisäkäsliskojen valtakauden aikana2.

Tarinoissa ja piirroksissa tuodaan esille se, kuinka kolme matelijan leukaluuta molemmilla puolilla päätä siirtyi aikojen kuluessa yli leukaluiden nivelten kohti korvia, jonne ne saapuivat siinä vaiheessa, kun eläin oli kehittynyt imettäväiseksi. Yksi luista kuitenkin jäi sille kehitysjaksolle, joka edustaa vielä matelija-astetta. Sattumasta tämä oli järkevää, sillä ilman alaleukaa olisi ollut hankala pureksia ruokaa. Se miten nämä kuusi alaleuan luuta siirtyivät yli nivelkohtien ja miten eliö tuli toimeen ilman kuuloa näinä miljoonina vuosina, ei tarinasta selviä. Fossiililöydöt eivät tue näitä kehitystarinoita, vaikka näin eri kirjoissa väitetään.3

Hyvän kuvan evoluutiouskon vakavuudesta antaa Francis Crickin lausunto: "Pohjimmiltaan evoluutio on tapahtuma, jonka kulku on väistämättä ennustamaton. Vain kun tietty ominaisuus tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä tuottamaan suunnatonta etua (kuten kyky nähdä), voimme luottaa siihen, että se tavalla tai toisella ennen pitkää myös ilmaantuu… On kuitenkin miltei mahdotonta ryhtyä tarkalleen arvioimaan miten kauan eläimen aivoilta kuluu aikaa tietyn mutkikkaan toiminnan kehittämiseen"4. Tämä evoluutiouskonnon haara lähtee siitä, että voimakas halu ja aivojen aikaansaama paine voivat edesauttaa uusien "hyödyllisten" elinten syntyä. Tämän uskon mukaan mm. linnuille kehittyivät siivet, koska ne halusivat lentää.

Kun eri maiden eläinmuseoiden johtavilta tutkijoilta on kysytty todisteita eri lajien väitetyistä kehitysvaiheista ja asteittaisen kehityksen vaatimista välimuodoista, ei näitä todisteita ole löytynyt. Mm. tri Donald Fisher on joutunut myöntämään, että kaikki välimuodot lajien väliltä puuttuvat. Kehitysopin kannattajat antavat kuitenkin julkisesti sen kuvan, että puuttuvat välimuodot ovat olleet olemassa. Niitä ei vain ole mukana fossiililöydöissä. Välimuodot ovat olleet vahvan kehitysuskon luomia uskomuksia ja mielikuvituksen tuotteita.

Uskomuksista tosiasioihin

Voisiko kuuloaisti kehittyä kehitysopin ilmoittamien kehitysvaiheiden kautta? Jo oman kuuloaistimme rakenne antaa tähän hyvän vastauksen.

kuvaKorvalehti (a) ja korvakäytävä (b) muodostavat ulkokorvan, joka päättyy tärykalvoon (c). Tämän jälkeen tulee tyhjä tila (d), joka on suojattuna kalloluun sisällä. Olisiko tämän muotoinen ontelo voinut muodostua sattumalta molemmille puolille päätä kallon luurakenteen sisään?

Ulkokorvan (f) jatkeena on välikorvan alue (g), josta korvatorvi ( k) vie aina nieluun asti. kuvaTämä käytävä takaa sen, että ilmanpaine molemmilla puolilla tärykalvoa pysyy samana. Kallon sisään avartuvan onkalon täyttää sisäkorva (h), johon liittyy myös tasapaino- ja kiihtyvyysaisti (m). Sisäkorvassa on kahta erilaista nestettä. Sisäkorvan kalvosokkelo on täynnä erityistä solunestettä ja tämän nesteen sisällä sijaitsevat eri toimintoihin erikoistuneet aistinsolukot. Itse sisäkorva on eristetty kalloluusta nesteellä, jonka koostumus muistuttaa aivoselkäydinnestettä5.

Kehitysopin mukaan ulkokorvan ja sisäkorvan rakenteet kehittyivät omia aikojaan, sattumalta samanlaisiksi molemmille puolille kalloa. Miljoonien vuosien aikana sattumalle tuli kuitenkin erikoinen pulma.

Miten ilmapatsaan värähtely ulkokorvissa voidaan muuttaa värähtelyksi sisäkorvien sisältämään nesteeseen? Pulma oli merkittävä.

kuvaHyvin tiedämme, että kala ei voisi kuulla linnun laulua veden sisään, vaikka sillä olisi hyvät kuuloelimet. Ilmapatsaan värähtely ei näet saa nestettä värähtelemään kuuloaistin edellyttämässä määrin. Neste, joka ei mainittavasti puristu kokoon, johtaa ääntä erittäin hyvin. Siksi sisäkorvien ontelot ovatkin täynnä nestettä. Sisäkorvien kaarikäytävät ovat rakenteellisesti juuri oikean muotoiset ja kokoiset, jotta niihin johdetut erikorkuiset ääniaallot saavat tuntoaistinsolut värähtelemään.

kuvaKuuloaistinsolut sijaitsevat simpukkatiehyessä (H), jossa matalat äänet etenevät kauimmaksi eli lähelle simpukan kärkeä. Korkeat ääniaallot vaikuttavat tiehyen alkuosaan. Kukin äänenkorkeus (ääniaallon pituus) ärsyttää tietyssä kohtaa eteiskäytävää (Cortin elin) sijaitsevia aistinsoluja, joiden säikeitä molemmissa korvissa on n. 30.000. Nämä säikeet liittyvät kuulohermoon, joka välittää aistintiedot aivoihin. Aivot erittelevät molemmista korvista tulevan tiedon ja näin syntyy stereokuuloaistimus. Ihmisen korvassa olevat kuulohermot aistivat noin 2000 äänen eri taajuutta.

Kuuloluut ovat koko kuulotapah-tuman kannalta avainasemassa. Ilman niitä ei ulkokorvalla eikä äärettömän monimutkikkaalla sisäkorvan koneistolla ole mitään virkaa. Kuuloluiden erikoinen rakenne, muoto ja kiinnitys ottavat vastaan tärykalvon pintaan tulevan ilman värähtelyn, tarkkailevat värähtelyn voimakkuutta ja välittävät värähtelytiedon vahvistettuna sisäkorvan simpukan nesteeseen.

Kun ääniaalto (A) tulee korvakäytävään, saa se tärykalvon (B) värähtelemään.Vasaraluu (C ) on tärykalvossa kiinni. Alasinluu (D) niveltyy toisesta päästään vasaraluuhun ja toisesta päästä jalustinluuhun (E), joka on kiinni väli- ja sisäkorvan välisessä kalvossa eli soikeassa ikkunassa (F). Koska tämän kalvon koko on vain 1/15 osa tärykalvon koosta vahvistuu värähtely kuuloluiden ansiosta moninkertaiseksi6. Jos tärykalvolle tulee liian voimakas paineaalto, korvaluiden kiinnityslihakset löystyvät. Vahingollisen kova ääni ei näin pääse vahingoittamaan herkän sisäkorvan hermostoa.

Kehitysopin mukaan nämä kuuloaistin toiminnalle välttämättömät kuuloluut ovat entisiä matelijan leukaluita, jotka vuosimiljoonien aikana sattumalta kutistuivat muutaman millin kokoisiksi välikorvan luiksi. Voisi olettaa, että jotain näyttöä eri kehitysvaiheista olisi tämän kovan väitteen tukena. Mutta kun todisteita ei ole, ei niitä myöskään tarvita. Usko sattumaan, vuosimiljoonien tehoon ja vahvemman oikeuteen on kehitysoppiin uskovilla niin voimakas, että tosiasioilta voidaan ummistaa silmät ja asiantuntijoiden puheilta korvat. Heidän tarkoituksenaan on saada herk-käuskoiset lukijat omaksumaan kehitysoppi tieteellisenä totuutena. Näin he oveluudella voivat lisätä oman uskontonsa kannattajien joukkoa.

"Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi." Matt. 13:13-15.


KP

1) Biologia/Geeni WSOY 1997,
2 Ihmisen jälkeen/D Dixon/ Kirjayhtymä 1982,
3 Darwin´s Enigma/L.D.Sunderland,
4 Elämän synty/Francis Crick/Kirjayhtymä 1985,
5) Ihmisen fysiologia ja anatomia/WSOY 1987,
6) Ihminen/Biologia/WSOY 1997