Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Välimuotoja väkisin

50 vuotta sitten Suomeksi julkaistussa "Elämän ihmeet" nimisessä kirjassa ylistetään liitukiven sisältä Baijerin alueelta v. 1861 löydettyä linnun fossiilia liskon ja linnun väliseksi puuttuvaksi renkaaksi. Tämän harakan kokoisen linnun kivettyneet jäännökset olivat niin hyviä, että "yksinpä sulkien yksityiskohtainen rakenne on nähtävänä". Kehitysopin mukaan linnut ja nisäkkäät olivat kehittyneet matelijoista, jotka olivat kehittyneet vesieläimistä jne. Tarinan mukaan linnut polveutuivat lähinnä pienikokoisista hyppyliskoista. Ei siis ihme, että liitukiven sisältä löydettyjä lintufossiileja alettiin kutsua liskolinnuiksi (Archaeopteryx). Kehitysopin edustajat ilmoittavat, että liskolinnut olivat eläneet jurakaudella n. 180-150 miljoonaa vuotta sitten. Sillä oli mateliamaisia piirteitä mm. pitkä häntä, siiven taipeissa kolme kynnellistä "sormea" ja hampaalliset leuat mutta sulkapeite kuten nykyisillä linnuilla. Tällä ilmoituksella haluttiin vahvistaa kehitysopin mukaista uskomusta, että linnut ovat ilmaelämään mukautuneita matelijoita.1

Tarinakilpailu

Jo ensimmäisten löydösten jälkeen alkoi kilpailu siitä, kuka voisi kehittää parhaan kehitysopin mukaisen tarinan siitä, miten lisko muuttuu linnuksi. Tarinan tuli olla uskottavan tuntuinen. Olihan kysymyksessä täydellinen muodon ja toimintojen muutos, joka koski mm. seuraavia asioita:

  1. luusto muuttui ontoksi,
  2. sydän muuttui nelilokeroiseksi, tunnetusti tehokkaimmaksi verenkiertojärjestelmäksi
  3. hapenottojärjestelmä muuttui keuhkojen ja ilmapussien yhteisjärjestelmäksi,
  4. veren koostumus ja lihasten toiminta muuttuivat,
  5. tukirakennelma muuttui täydellisesti sekä toimintansa että rakenteensa puolesta,
  6. aistit muuttuivat sekä rakenteensa että toimintatapansa osalta,
  7. ruumiin lämmönsäätöjärjestelmä muuttui vaihtolämpöisestä tasalämpöiseksi,
  8. liikkumistavat muuttuivat ja laajenivat käsittämään maan ja veden lisäksi myös ilman,
  9. saalistustavat, muuttovaistot ja viestitystavat muuttuivat ja
  10. ulkomuodon lisäksi ihopinnan suomut muuttuivat suliksi ja höyheniksi.


kuvaSulka ja höyhen ovat rakenteellisia ihmeitä. Suurennos osoittaa jokaisen höytyliistakkeen olevan kuin pienoishöyhen. Höytysäteissä(B) on pienet, koukkumaiset väkäset, jotka kiinnittyvät seuraavaan höytyliistakkeen (A) alarivin väkäsettömiin höytysäteisiin. Jos nämä irtoavat toisistaan voi lintu puristaa ne jälleen yhteen nokallaan. Sulan runkona on ontto "kynä", joka jatkuu lujarakenteisena ruotona(C). Sen molemmilla puolilla kasvaa höyty. Lentävillä linnuilla sulan muoto on epäsymmetrinen. Rakenne on hyvin kevyt ja kestävä. Tiedemiesten laskelmien mukaan sulka ei voi olla kehityksen tulos.

Nykyiset linnut poikkeavat kokonsa ja näkönsä puolesta suuresti toisistaan. Pienimmät ovat peukalon pään kokoisia kolibri-lintuja ja suurimmat siipien väliltään yli 2 metrisiä albatrossi-merilintuja. Noin 8.600 erilaista lintulajia on edelleen elossa. Jotkut lajeista ovat lentokyvyttömiä, jotkut elävät pääasiassa vesielämää. Kaikki ovat kehitysopin mukaan kehittyneet samasta liskotyypistä.

Muutosvaatimus liskosta linnuksi osoittautui niin vaikeaksi ja monimutkaiseksi tehtäväksi, että kehitysopin edustajat päättivät keskittyä tarinoissaan pääasiassa lentotaidon kehittymisen kuvaamiseen. Seuraavat tarinat ovat kaikki vielä voimassa. Ne ovat tieteellisen totuuden nimissä mm. tämän päivän oppikirjoissa ja tieteellisissä julkaisuissa kuvaamassa liskon muuttumista linnuksi:

kuvaBiologian oppikirjoissa annetaan oppilaille mielikuva, että liskolintu on todiste evoluutiosta. Luokattoman lukion Biologia/WSOY 1997 todistaa: "Keski-Euroopasta on löydetty kuusi täydellistä liskolintufossiilia. Tämä jurakaudella elänyt siivekäs, mutta myös hampaallinen ja hännällinen eläin oli sulkien peittämä. Se oli todellinen matelijoiden ja lintujen välimuoto." Otavan v.1996 kustantama Koulun Biologia väittää: "Kuuluisin välimuoto on liskolintu. Sillä oli selviä matelijoiden piirteitä, mm. hampaat ja häntä." Yllä oleva kuva on ko. oppikirjasta.

Tarina n:o 1

Aluksi lintujen kantamuoto oli nopeasti kahdella jalalla juokseva maapeto, jonka eturaajojen suomujen koko alkoi kasvaa ja rispaantua. Suomujen kasvaessa tarpeeksi suuriksi niitä saattoi käyttää kärpäslätkän tavoin pienten hyönteisten pyydystämiseen. Ne yksilöt, joille näitä kasvaneita suomuja ei ilmestynyt, kuolivat kilpailussa nälkään ja elämään jääneet saivat enemmän jälkeläisiä. Suomujen koon edelleen valintapaineen vuoksi kasvaessa ne vähitellen alkoivat muistuttaa sulkia. Näihin aikoihin lisko siirtyi kiipeilemään puihin koukkuisten kynsiensä avulla. Alussa tämä otus hypähteli puusta alas. Ne, jotka säilyivät hengissä tästä satoja tuhansia vuosia kestäneestä hyppyleikistä, saivat taas runsaasti jälkeläisiä, joiden joukossa oli yhä enemmän hyviä hyppääjiä. Osa näistä onnistui liitämään puusta toiseen. Tästä oli selvästi valintaetua muihin verrattuna. Muut kuolivat sukupuuttoon ja liitelevät saivat jälleen runsaasti jälkeläisiä. Osa niistä oppi hyppimällä liitelemään. Tästä oli hyötyä hyönteisten kiinniotossa. Siksi muut taas kuolivat sukupuuttoon. Näin hypähdys hypähdykseltä tarina jatkuu aina nykyisiin huippulentäjiin asti.2

Tarina n:o 2

Kilpailevan tarinan kehitti Roger Lewin v. 1983. Hänen laskelmiensa mukaan liskot saattoivat kiivetä korkeille paikoille ja hyppiä sieltä alas. Aikansa hypeltyään joillekin niistä sattumalta ilmestyi siivet, jotka alussa muistuttivat mahdollisesti laskuvarjon tapaista kalvomuodostumaa. Ne liskoista, jotka eivät saaneet liitimiä, kuolivat sukupuuttoon tai hyppyjen aiheuttamiin vaurioihin.3


1)kuva2)kuva

3) kuva4)kuva

Oppikirjojen ja "tieteisteosten" välityksellä on lukijat saatu uskomaan, että fossiilien joukosta on löytynyt todisteita eläimen asteittaisesta kehittymisestä lajista toiseen. Taiteilijoille on annettu tehtäväksi kuvittaa näitä muutosvaiheita. Liskon muuttuminen linnuksi miljoonien vuosien aikana kuvataan mm. yllä olevilla piirroskuvilla: Piirros 1) Liskon suomut alkavat kasvaa. Piirros 2) Kovassa vauhdissa suurentuneista suomuista oli hyötyä koska lisko pysyi ilmavirrassa paremmin pystyssä "liitimien avulla". Piirros 3) Suomujen yhä kasvaessa (muutaman miljoonan vuoden kuluttua) siiven alkuja saattoi käyttää kärpäslätkän tavoin. Tästä oli hyötyä. Suomujen suuretessa suliksi huomasi lisko eräänä päivänä osaavansa lentää. Oli kehittynyt lentävä lisko eli lintu. Piirrokset ovat kirjoista: Evoluutio/Otava 1986 ja Darwin's Enigma/L.D. Sunderland. Lukijoille ei koskaan kerrota, että sekä tarina, että piirrokset ovat pelkkää mielikuvitusta, vailla tieteellistä pohjaa. Yhtään välimuotoa ei liskon ja linnun välille ole koskaan löytynyt.
 


Tarina n:o 3

Kolmas tarina kertoo, että linnun äkkinäinen ilmestyminen oli seurausta sattuman kautta mutatoituneesta sikiämisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun lisko muni munan ja antoi sen auringon lämmön haudottavaksi, ilmestyi munasta sattumalta lentävä lisko. Naapuripesässä sattui samanlainen vahinko, mutta sattumalta siellä munasta ilmestyi vastakkaista sukupuolta oleva lentävä lisko. Nämä menivät yhteen ja nämä yhdessä siittivät nykyisten lintujen tapaisia välimuotoja.

Näitä kaikkia tarinoita viisaat kehitysopin tutkijat pitävät vakavasti otettavina "tieteellisinä teorioina" _ tapahtumakuluiltaan todennäköisinä. Näin he ainakin väittävät. Jotenkin lentotaidon on täytynyt liskoille kehittyä. Tunnettu kehitysopin puolestapuhuja Richard Dawkins tuo tämän hyvin esille kirjassaan. Hän sanoo: "Lintujen siivet, silmät, nokka ja pesimisvaistot antavat vahvan mielikuvan, että niiden takana täytyy olla jokin tarkoituksenmukainen suunnitelma. Nykyisin tiedämme hyvin, että näiden ominaisuuksien syntymiseen riittää jo Darwinin ehdottama luonnonvalinta."4 Jokin
edellämainituista olisi siis "kehitystieteellisesti hyvä kehityslinja." Yhtään todistetta ei näistä miljoonista välimuodoista ole 150 etsintävuoden aikana kuitenkaan löytynyt. Etsintä jatkuu kiivaana.

Kertomatta jääneet taustatiedot

Kun liskolintua mainostetaan kehityksen välimuodoksi jätetään mm. seuraavat asiat kertomatta:

- Monilla linnuilla on ollut hampaat eivätkä ne silti ole olleet kehitysvaiheita. Hampaiden olemassaolo ei ole alkukantaisuuden merkki, vaan ne liittyvät tarkoituksellisesti elintapoihin. Onhan ihmiselläkin hampaat eikä häntä voida pitää nokkaeläintä alempana kehitysvaiheena.

- Monilla nykylinnuilla on kynnet siipien päissä. Esimerkkeinä Turako Afrikassa, Hoatz Etelä-Amerikassa ja meidänkin ilmastossamme viihtyvä tarhastrutsi.

- Joillakin nykylinnuilla on enemmän selkänikamia kuin mitä "liskolinnulla" oli. Mm. joutsenella on pyrstöluusto ja höyhenkuviot hyvin samanlaiset kuin mainitulla liskolinnulla. Koirallakin on pitkä häntä, joka muistuttaa matelijan loppuosaa, mutta se ei tee siitä matelijaa.

- Liskolinnulla oli matala rintalasta kuten nykylinnuilla. Ja sulat ovat samat kuin lentävillä linnuilla tänään. Samoin luut ovat olleet ontot _ eivät täyteläiset kuten on väitetty. Tunnettu lintufossiilien tuntija tri Ostrom Yalen yliopistosta sanoo, että ei ole epäilystäkään siitä etteikö Archaeopteryx (liskolintu) olisi ollut nykyisten lintujen kaltainen.

- Vuonna 1977 geologi James A. Jensen löysi Morrisonin kerrostumista Coloradossa alemmasta Jurassic -tasosta nykylinnun fossiilin. Tämä on kehitysopin mukaan n. 60 miljoonaa vuotta vanhempi kerrostuma kuin se, mistä liskolinnut on löydetty. Tästä löydöstä tehtiin raportti 24.9.1977 Science News-lehdessä.5 Pelkästään tämä löytö kumoaa väitteen, että liskolinnut olisivat liskojen ja lintujen välinen kehityksen puuttuva rengas. Mutta tätä tietoa ei julkisteta tai haluta ottaa huomioon.

Tri Ostrom sepitti siipiään "kärpäslätkinä" käyttävän liskon tarinan 1979. Vuonna 1983 hän joutui perumaan tarinansa ja totesi silloin, että liskolintua ei voida pitää välimuotona, vaan se on lintu siinä missä nykyisin elävätkin. Hän kuitenkin korostaa, että tämä "tieteellisenä lausuntona" esitetty tarina on saanut ihmiset (ja oppikirjojen tekijät) uskomaan, että lintu on kehittynyt liskoista. Ja sehän oli tarkoituskin. Totuudella ei tässä kehitysopin levityksessä ole mitään sijaa. Kirjoihin painettu "tieteellisen tuntuinen" valhe vaikuttaa monen ihmisen maailmankuvan muotoutumiseen. Ja tämähän onkin kehitysopin taustalla oleva tavoite.

"Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle; tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt, hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" Job 12: 7-10.


KP

1) Elämän Ihmeet: WSOY 1948,
2) Evoluutio, Miten elämä kehittyy, Otava 1986,
3) Darwin's Enigma/1988,
4) Viesti miljardien vuosien takaa/WSOY 1995,
5) Darwin's Enigma/1988