|
Haamukuvia hampaista
|
Uskomuksia ihmisestä III |
|
Surulliseksi tarinaksi voisi kuvata Eugéne Duboisin elämäntyötä. Jo
nuorena poikana hän keräili
luunkappaleita taskuihinsa ja seurasi innokkaana Neandertal-keskustelua. Hänen
suurena esikuvanaan olivat kehitysopin kantava voima Charles Darwin ja tämän
ideoiden suuret esitaistelijat kuten Ernst Haeckel. Luettuaan lääketiedettä
Dubois ryhtyi opettamaan anatomiaa. Haaveena hänellä oli kuitenkin löytää
puuttuva rengas ihmisen ja apinan välille.Niitä saattoi löytyä
Kaakkois-Aasiasta ja Itä-Intiasta, joissa mm.
isokokoiset gibboni-apinat asustivat. Voidakseen toteuttaa haaveensa hän siirtyi
hollantilaisen sotilasjoukon mukana - sen
lääkärinä - Sumatralle. Siellä Dubois
ryhtyi vapaa-aikanaan kaivelemaan maata fossiilien toivossa. Sairastuttuaan
malariaan hän muutti terveellisempään
ilmastoon Jaavalle, jossa hän jatkoi maaperän
kaivauksia.1
Solojoen varrelta hän löysi v. 1880 kaksi ihmisen kalloa ja osan
ihmisen hampaattomasta leukaluusta. Kaivauksista tuli laatikkokaupalla eläinten
luunosia. V. 1891 löytyi simpanssin
yläleuan hammas. Loppuvuodesta löytyi
kallon yläosa, jonka Dubois merkitsi kuuluvan apinalle. Elokuussa 1892 hiukan
kauempana kaivauksilla runsaan eläinluuston joukosta löytyi ihmisen kivettynyt
reisiluu. Uurastus ja unelmat tuntuivat valuvan hukkaan. Kirjeenvaihto
kansainvälisesti tunnetun kehitysopin esitaistelijan Ernst Haeckelin kanssa
muutti kuitenkin Duboisin aatemaailman. Hän
keräsi kokoon vuosien aikana saamastaan aineistosta yhden
kokonaisuuden. Näin syntyi puuttuva rengas.
Gibbonille kuuluva päälaki ja ihmisen
sääriluu.2
Taustavoimaksi uudelle idealle tulivat kehitysopin tukijat, jotka
välttämättä tarvitsivat uskonsa tueksi
apinaihmistä. Duboisin koosteelle antoi Haeckel nimen
Pithecanthropus, johon Dubois lisäsi 1894 täydennyksen
"erectus" (apinalta näyttävä kävelevä
ihminen). Yleisölle markkinoitiin nimi
"Jaavan ihminen".
Dubois sai kuuluisuutta ja mainetta.
|
Yli kahden vuoden aikana, eri paikoista löydetyt osat saivat Duboisin
uskomaan E. Haeckelin vakuuttelut siitä, että löydöksistä voi hyvin koota
kaivatun alkuihmisen. Petos oli valmis.
|
Jaavan ihmisestä tuli odotettu tuki Darwinin opille siitä, kuinka ihminen on
kehittynyt apinasta. Mutta pettivätkö Duboisin hermot? Pelkäsikö hän, että
petos tulee ilmi? Hän ei enää
antanut muiden tutkia fossiilejaan. Hän perui omat kertomuksensa ja ilmoitti, että
kallo kuului gibboni-apinalle. Vihdoin v. 1935 hän julkaisi kirjan, jossa hän
kertoi, että hänen löydöllään ei ollut
mitään tekemistä apinaihmisen kanssa. Näissä
väitteissään hän pysyi kuolemaansa
asti
vuoteen 1940.3 Mutta Jaava-ihminen
jäi elämään. Se on kaikissa nykyisissä
koulukirjoissa ja tieteisteoksissa esimerkkinä ihmisen kehittymisestä.
Suuri apinaoikeudenkäynti
Koko sivistynyttä maailmaa kiinnosti v.1925 oikeudenkäynti, jossa
syytettynä oli opettaja J. T. Scope. Hän oli
opettanut kehitysoppia koulussaan vastoin Tennesen osavaltion lakia.
Oikeudenkäynnistä tuli esimerkki siitä,
miten lehdistö ja julkinen sana ottivat
voimakkaasti kansainvälisesti kantaa kehitysopin ja luomisopin väliseen eroon,
lähinnä kehitysopin puolesta. Raamatusta ja lakipykälistä kiinnipitävät
joutuivat naurun alaisiksi. Tärkeänä
todisteenaan puolustaja käytti Nebraskasta
löytynyttä apinaihmisen hammasta.
Tämän hampaan ympärille oli luotu
kolme vuotta aikaisemmin "tieteellinen"
kehyskertomus kuvineen. Löydön ympärille rakennettiin alkuihminen.
Hänelle luotiin vaimo (naaras), ympäristö ja
elintavat. Asiantuntijana oli mukana mm. G. Elliot Smith, joka oli
muokkaamassa myös Piltdownin tapausta Englannissa.
Kauniisti kuvitettuna alkuihmisen tarina lähetettiin kautta maailman
lukijoiden ihmeteltäväksi. Tämän
julkisuuteen tuodun apinaihmisen voimalla saatiin luomisoppia kannattavat syyttäjä ja
hänen kannallaan olevat opetusviranomaiset näyttämään vanhoillisilta.
Pääsyyttäjä ei painetta kestänyt, vaan
kuoli sydänhalvaukseen pian oikeudenkäynnin jälkeen.
|
V. 1922 eri tiedelehdet julkaisivat kokoaukeaman kuvia Nebraskan
apinaihmisistä. Kuvaus käsitti kaiken mahdollisen siten, että lukijalle ei jäänyt epäselväksi
mistä ihminen on kehittynyt. Ainoa todiste, mikä julkaisijalla oli käytettävissään oli
kivettynyt hammas, joka todellisuudessa kuului pahkasialle.
|
Jo vuonna 1928 - kolme vuotta oikeudenkäynnin jälkeen - todettiin, että Nebraska-apinaihmisen hammas kuului sukupuuttoon kuolleelle
sialle. Vuonna 1972 tämä sika käveli
tutkijoita vastaan Chacossa Paraguayssa. 42 vuotta oikeudenkäynnin jälkeen syytetty
J.T. Scope tunnusti, että koko oikeusprosessi oli etukäteen suunniteltu
kehitysopin eteenpäin viemiseksi.4
Ihmisen luomus
Ihmisen ja apinan välille on tehty runsaasti omia luomuksia. Se
tutkijaryhmä, jonka löytö tulee hyväksytyksi,
saa kunniaa, mainetta ja rahaa. Asiantuntijat tietävät, että kun tutkijoilta
loppuu taloudellinen tuki, he tekevät heti
merkittävän löydön, joka takaa
rahavirran jatkumisen. Tästä on hyvänä
esimerkkinä pidetty mm. Leakeyn perhettä,
jossa jo toisessa polvessa tehdään rahaa
ja kunniaa ihmisen esihistoriallisilla löydöillä.
Tunnetuimmat väitteet "apinaihmisistä" on yhdistetty yllä olevassa
taulukossa, jossa nimetyn esiintymän kohdalle on merkitty tunnettujen tieteen
tekijöiden nykyinen mielipide mainitusta löydöstä. Nämä asiantuntijoiden
näkemykset eivät ole yleisesti tiedossa, koska viestimiä hallitsevat
kehitysopin kannattajat ja koulukirjat ovat
kehitysopin puolestapuhujia. Usein tutkijoiden piirissä on erilaisia koulukuntia,
joiden näkemykset eroavat merkittävästi
toisistaan. Mihin siis tavallinen lukija voisi uskoa, kun tutkijatkin asioiden
oikeellisuudesta kiistelevät? Taulukko on julkaistu Creation
Perspective-lehdessä 10/1997.
"Totuuden huulet pysyvät iäti,
mutta valheen kieli vain tuokion." Sananl.12:19.
KP
1) Ihmisen kehitys/Kirjayhtymä 1991
2) Forbidden Archeology/1993
3) ja 4) In The Minds of Men/Ian Taylor
|
Aivojen koot:
1) 400 cm3
2) 450 cm3
3) 650 cm3
4) 700-1250 cm3
5) 1500 cm3
6) 1400 cm3
"Aivojen koko on kolmessa-neljässä miljoonassa
vuodessa kolminkertaistunut ja samalla ajattelu- ja
päättelykykyyn tehtävältään
liittyvät osat niiden rakenteessa ovat saaneet yhä suuremman
sijan." Kuvat ja ote kirjasta Tieteen Maailma/Ihminen
ja luonto/1993
|
|
Kuuluisa Peking-mies, esitetään Englannin
Luonnonhistoriallisessa museossa kävijöille
alastomana apinan ja ihmisen välimuotona.
Todellisuudessa ne, jotka näkivät aikanaan kadonneet
luunosat, sanoivat niiden olleen ravinnoksi käytetyn
apinan pääkopan siruja, jotka löytyivät ihmisten
työalueen kaatopaikalta.
|
|
"Kädellisten ryhmät alkoivat kehittyä erilleen jo
yli 50 mijoonaa vuotta sitten. Ihminen on
läheisempää sukua gorillalle ja simpanssille kuin
nämä esimerkiksi marakateille."
Kuva teksteineen on lukion Biologian oppikirjasta ELÄMÄ/WSOY
1997. Oppilaille ei kerrota, että oppikirjan tiedot
perustuvat mielikuvitukseen ja että kaikki todisteet
ihmisen kehittymisestä puuttuvat. |
|
|