Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Haamukuvia hampaista
Uskomuksia ihmisestä III

Surulliseksi tarinaksi voisi kuvata Eugéne Duboisin elämäntyötä. Jo nuorena poikana hän keräili luunkappaleita taskuihinsa ja seurasi innokkaana Neandertal-keskustelua. Hänen suurena esikuvanaan olivat kehitysopin kantava voima Charles Darwin ja tämän ideoiden suuret esitaistelijat kuten Ernst Haeckel. Luettuaan lääketiedettä Dubois ryhtyi opettamaan anatomiaa. Haaveena hänellä oli kuitenkin löytää puuttuva rengas ihmisen ja apinan välille.Niitä saattoi löytyä Kaakkois-Aasiasta ja Itä-Intiasta, joissa mm. isokokoiset gibboni-apinat asustivat. Voidakseen toteuttaa haaveensa hän siirtyi hollantilaisen sotilasjoukon mukana - sen lääkärinä - Sumatralle. Siellä Dubois ryhtyi vapaa-aikanaan kaivelemaan maata fossiilien toivossa. Sairastuttuaan malariaan hän muutti terveellisempään ilmastoon Jaavalle, jossa hän jatkoi maaperän kaivauksia.1

Solojoen varrelta hän löysi v. 1880 kaksi ihmisen kalloa ja osan ihmisen hampaattomasta leukaluusta. Kaivauksista tuli laatikkokaupalla eläinten luunosia. V. 1891 löytyi simpanssin yläleuan hammas. Loppuvuodesta löytyi kallon yläosa, jonka Dubois merkitsi kuuluvan apinalle. Elokuussa 1892 hiukan kauempana kaivauksilla runsaan eläinluuston joukosta löytyi ihmisen kivettynyt reisiluu. Uurastus ja unelmat tuntuivat valuvan hukkaan. Kirjeenvaihto kansainvälisesti tunnetun kehitysopin esitaistelijan Ernst Haeckelin kanssa muutti kuitenkin Duboisin aatemaailman. Hän keräsi kokoon vuosien aikana saamastaan aineistosta yhden kokonaisuuden. Näin syntyi puuttuva rengas. Gibbonille kuuluva päälaki ja ihmisen sääriluu.2

Taustavoimaksi uudelle idealle tulivat kehitysopin tukijat, jotka välttämättä tarvitsivat uskonsa tueksi apinaihmistä. Duboisin koosteelle antoi Haeckel nimen Pithecanthropus, johon Dubois lisäsi 1894 täydennyksen "erectus" (apinalta näyttävä kävelevä ihminen). Yleisölle markkinoitiin nimi "Jaavan ihminen".

Dubois sai kuuluisuutta ja mainetta.
 

kuvaYli kahden vuoden aikana, eri paikoista löydetyt osat saivat Duboisin uskomaan E. Haeckelin vakuuttelut siitä, että löydöksistä voi hyvin koota kaivatun alkuihmisen. Petos oli valmis.
 
Jaavan ihmisestä tuli odotettu tuki Darwinin opille siitä, kuinka ihminen on kehittynyt apinasta. Mutta pettivätkö Duboisin hermot? Pelkäsikö hän, että petos tulee ilmi? Hän ei enää antanut muiden tutkia fossiilejaan. Hän perui omat kertomuksensa ja ilmoitti, että kallo kuului gibboni-apinalle. Vihdoin v. 1935 hän julkaisi kirjan, jossa hän kertoi, että hänen löydöllään ei ollut mitään tekemistä apinaihmisen kanssa. Näissä väitteissään hän pysyi kuolemaansa asti vuoteen 1940.3 Mutta Jaava-ihminen jäi elämään. Se on kaikissa nykyisissä koulukirjoissa ja tieteisteoksissa esimerkkinä ihmisen kehittymisestä.

Suuri apinaoikeudenkäynti

Koko sivistynyttä maailmaa kiinnosti v.1925 oikeudenkäynti, jossa syytettynä oli opettaja J. T. Scope. Hän oli opettanut kehitysoppia koulussaan vastoin Tennesen osavaltion lakia. Oikeudenkäynnistä tuli esimerkki siitä, miten lehdistö ja julkinen sana ottivat voimakkaasti kansainvälisesti kantaa kehitysopin ja luomisopin väliseen eroon, lähinnä kehitysopin puolesta. Raamatusta ja lakipykälistä kiinnipitävät joutuivat naurun alaisiksi. Tärkeänä todisteenaan puolustaja käytti Nebraskasta
löytynyttä apinaihmisen hammasta. Tämän hampaan ympärille oli luotu kolme vuotta aikaisemmin "tieteellinen" kehyskertomus kuvineen. Löydön ympärille rakennettiin alkuihminen. Hänelle luotiin vaimo (naaras), ympäristö ja elintavat. Asiantuntijana oli mukana mm. G. Elliot Smith, joka oli muokkaamassa myös Piltdownin tapausta Englannissa. Kauniisti kuvitettuna alkuihmisen tarina lähetettiin kautta maailman lukijoiden ihmeteltäväksi. Tämän julkisuuteen tuodun apinaihmisen voimalla saatiin luomisoppia kannattavat syyttäjä ja hänen kannallaan olevat opetusviranomaiset näyttämään vanhoillisilta. Pääsyyttäjä ei painetta kestänyt, vaan kuoli sydänhalvaukseen pian oikeudenkäynnin jälkeen.
 

kuva
V. 1922 eri tiedelehdet julkaisivat kokoaukeaman kuvia Nebraskan apinaihmisistä. Kuvaus käsitti kaiken mahdollisen siten, että lukijalle ei jäänyt epäselväksi mistä ihminen on kehittynyt. Ainoa todiste, mikä julkaisijalla oli käytettävissään oli kivettynyt hammas, joka todellisuudessa kuului pahkasialle.
 
Jo vuonna 1928 - kolme vuotta oikeudenkäynnin jälkeen - todettiin, että Nebraska-apinaihmisen hammas kuului sukupuuttoon kuolleelle sialle. Vuonna 1972 tämä sika käveli tutkijoita vastaan Chacossa Paraguayssa. 42 vuotta oikeudenkäynnin jälkeen syytetty J.T. Scope tunnusti, että koko oikeusprosessi oli etukäteen suunniteltu kehitysopin eteenpäin viemiseksi.4

Ihmisen luomus

Ihmisen ja apinan välille on tehty runsaasti omia luomuksia. Se tutkijaryhmä, jonka löytö tulee hyväksytyksi, saa kunniaa, mainetta ja rahaa. Asiantuntijat tietävät, että kun tutkijoilta loppuu taloudellinen tuki, he tekevät heti merkittävän löydön, joka takaa rahavirran jatkumisen. Tästä on hyvänä esimerkkinä pidetty mm. Leakeyn perhettä, jossa jo toisessa polvessa tehdään rahaa ja kunniaa ihmisen esihistoriallisilla löydöillä.

kuva

Tunnetuimmat väitteet "apinaihmisistä" on yhdistetty yllä olevassa taulukossa, jossa nimetyn esiintymän kohdalle on merkitty tunnettujen tieteen tekijöiden nykyinen mielipide mainitusta löydöstä. Nämä asiantuntijoiden näkemykset eivät ole yleisesti tiedossa, koska viestimiä hallitsevat kehitysopin kannattajat ja koulukirjat ovat kehitysopin puolestapuhujia. Usein tutkijoiden piirissä on erilaisia koulukuntia, joiden näkemykset eroavat merkittävästi toisistaan. Mihin siis tavallinen lukija voisi uskoa, kun tutkijatkin asioiden oikeellisuudesta kiistelevät? Taulukko on julkaistu Creation Perspective-lehdessä 10/1997.

"Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion." Sananl.12:19.


KP

1) Ihmisen kehitys/Kirjayhtymä 1991
2) Forbidden Archeology/1993
3) ja 4) In The Minds of Men/Ian Taylor
 

kuvaAivojen koot:

1) 400 cm3
2) 450 cm3
3) 650 cm3
4) 700-1250 cm3
5) 1500 cm3
6) 1400 cm3

"Aivojen koko on kolmessa-neljässä miljoonassa vuodessa kolminkertaistunut ja samalla ajattelu- ja päättelykykyyn tehtävältään liittyvät osat niiden rakenteessa ovat saaneet yhä suuremman sijan." Kuvat ja ote kirjasta Tieteen Maailma/Ihminen ja luonto/1993

 
kuva
Kuuluisa Peking-mies, esitetään Englannin Luonnonhistoriallisessa museossa kävijöille alastomana apinan ja ihmisen välimuotona. Todellisuudessa ne, jotka näkivät aikanaan kadonneet luunosat, sanoivat niiden olleen ravinnoksi käytetyn apinan pääkopan siruja, jotka löytyivät ihmisten työalueen kaatopaikalta.
 
kuva"Kädellisten ryhmät alkoivat kehittyä erilleen jo yli 50 mijoonaa vuotta sitten. Ihminen on läheisempää sukua gorillalle ja simpanssille kuin nämä esimerkiksi marakateille." Kuva teksteineen on lukion Biologian oppikirjasta ELÄMÄ/WSOY 1997. Oppilaille ei kerrota, että oppikirjan tiedot perustuvat mielikuvitukseen ja että kaikki todisteet ihmisen kehittymisestä puuttuvat.