|
Jumalasta vai apinasta
|
Uskomuksia ihmisestä I |
|
Mitä menneistä sukupolvista ja historiastamme on jäljellä? Mitä
kertoo maa, johon jokainen aikanaan palaa?
Maankuori on täynnä eläinten ja
kasvien kivettyneitä jäänteitä.
Ihmisfossiileja on sitä vastoin löytynyt
hyvin vähän. Kivettyneet luut ovat
useimmiten pirstoutuneet hyvin pieniksi osiksi. Kun luunsiruista kootaan
kokonaisuuden osia, voidaan tämä kokoamistyö
tehdä monella eri tavalla. Vasta nyt on uskallettu tuoda tutkijoiden piirissä
esille se, kuinka ihmisen menneisyyttä
kartoittavien tutkijoiden omat uskomukset, ennakkoluulot ja
tarkoitushakuisuus ovat ohjanneet heidän työskentelyään
ja vääristäneet heidän tulkintojaan.
Kehitysoppiin uskovat ovat etsineet todisteita uskolleen -eivät siitä, mikä vastaisi
todellisuutta tai tieteellisellä
pätevyydellä tehtyä tutkimusta.
Siitä lähtien, kun kehitysoppi
hyväksyttiin tieteen tekijöiden yhteiseksi
uskonnoksi, on tutkijoiden kesken käyty myös kiivasta kilpailua.
Voittajaksi kruunataan se, joka ensimmäisenä
löytää puuttuvan renkaan apinan ja
ihmisen välille. Tämä kilpailu on saanut
aikaan ihmeellisiä asioita. Myös näistä
kerromme tässä Taustaa -sarjassa.
Ensimmäiseksi käymme läpi tapausta
Neandertalin ihminen.
Kiviset ihmiset
Karibiansaarten kovat liitukivikerrokset saivat huomiota v. 1812.
Kiviä louhittaessa paljastui sen sisään
kivettyneenä lähes ehjä naisen
luuranko. Löytö sai nimekseen Lady
Guadeloupe,
|
Lady Guadeloupen kivettyneet luut ovat kiven sisällä. Kehitysoppineiden
käyttämien ikätaulukoiden mukaan kivikerros on
syntynyt n. 28 miljoonaa vuotta sitten. Luusto kuuluu kuitenkin nykyaikaiselle
naiselle. (Science and Medicine Library/Toronto)
|
löytöpaikan mukaan.1 Koska
kerrostuma oli n. kilometrin pituinen ja ehjä,
oli naisen täytynyt hautautua kerroksiin niiden ollessa vasta muodostumassa.
Samoista kerrostumista löytyi muitakin ihmisen luurankoja. Suuri, n. kahden
tuhannen kilon kivenlohkare kuljetettiin alueelta v.1812 näytteille British
Museumiin. Kiven sisästä tuli näkyviin
kivettynyt ihmisen luuranko. Museon tarkoituksena oli todistaa se, miten
vedenpaisumus oli kohdellut aikansa ihmistä. Tällainen todistelu oli vielä
1800-luvun alussa mahdollista. Kehitysopin uskomukset olivat vasta tulossa.
Vastaavan ikäisestä (kehitysopin mukaan n. 25 miljoonaa vuotta
vanhasta) kivikerrostumasta Californian Sierra Nevadan alueelta, n. 40 m:n
syvyydestä löydettiin v. 1866 lähes
kokonainen kivettynyt pääkallo. Tämän
kallon muodot tulivat myöhemmin ihmisille hyvin tutuiksi Neandertalin kallon
nimellä. Mutta löytöpaikka ja
kerrostuman ikä eivät sopineet
kehitysopin kuvioihin.
Siksi kallo, joka sai nimekseen Calaverasin
kallo,2 piilotettiin
Californian museon kellariin eikä sitä esitelty yleisölle.
|
Calaverasin kallo on myös löydetty kiven sisältä. Ikää kivellä on yhtä paljon
kuin Lady Guadaloupellakin. Kallon muoto vastaa neandertalilaisten ja nykyihmisten
kallon muotoa. (Science and Medicine Library/Toronto)
|
Merkittäväksi
tämän löydön teki se, että kallon
alapuolelta löytyi runsaasti erilaisia astioiden ja
työvälineiden jäänteitä, jotka osoittivat,
että ihminen oli toiminut alueella ennen hautautumistaan lietteeseen. Nämä
löydöt muodostuivat pulmaksi
kehitysoppia kannattaville tutkijoille, kun
kehitysoppi alkoi vallata selityksineen ja uskomuksineen alaa tutkijoiden piiristä.
Kun uusittu British Natural Museum v. 1881 avasi ovensa, olikin kaikki
kehitysoppia vastaan oleva aineisto jo korjattu
piiloon kellareihin. Vasta nyt, yli 100 vuotta myöhemmin, asiantuntijoita on
päästetty tutkimaan näitäkin löytöjä.
Kehitysopin ikätaulukoiden mukaan kiven sisällä olevien luurankojen iäksi määriteltiin
n. 28 miljoonaa vuotta. Pulma on edelleen siinä, että nämä "nykyihmiset"
olivat eläneet n. 25 miljoonaa vuotta liian
aikaisin. Siksi kivet sisältöineen
pysyvät museon kellareissa.
|
A
B
C
D
Kuvasarja kertoo miten usko apina-alkuperään saa tutkijat muuttamaan tosiasiat
niin, että ne vastaavat heidän vakaumustaan. Piirros (A) on neandertalilaisen kallosta
v.1909 tehty luonnos, josta Berliinin museoon on tehty esittelykuvat (B) ja lopulliseen
muotoon tehty kallo (C). Vain asiantuntija huomasi, että kallon osia oli käsitelty ja muutettu
siten, että saatiin aikaan apinamaiset kasvot. Jos kallo olisi tehty oikean muotopiirroksen
(D) mukaan, olisi kallo ollut nykyisen ihmisen kallon muotoinen. Kysymyksessä oli
tahallinen ja räikeä väärennös kehitysopin hyväksi.
(BSN/33:2-1995)
|
Kilpailu apinamiehestä alkaa
Vuonna 1857 löytyivät Saksasta ensimmäiset luolaan haudatut
Neandertalilaisen jäännökset. Muutama luunpala
ja kallon yläosa. Juuri muutamia kuukausia aikaisemmin oli tunnettu
anatomian tuntija Richard Owen määritellyt
ihmisen ja apinan välimuodon "puuttuvan renkaan" ulkomuodon. Siinä oli
merkittävänä piirteenä matala kallo ja
voimakkaat silmänympärysluut. Ne
kehitysopin kannattajat, jotka halusivat näyttää
toteen, että ihminen on kehittynyt apinasta, toivat voimakkaasti esiin uutta
Neandertalin alkuihmistä. Taiteilijoille
annettiin tehtäväksi luoda ulkokuori ja
ympäristö tälle "puuttuvalle renkaalle".
Lopputuloksena yleisölle esiteltiin sekä museoiden että painetun sanan
kautta apinamainen, matalaotsainen, alastomana ja kumarassa kulkeva,
karvainen apinaihminen.
|
Muutaman luunkappaleen ja kallon yläosan perusteella
neandertal-alkuihmiselle annettiin ulkomuoto ja elintavat.
Niiden avulla ihmiset saatiin uskomaan tieteellisenä totuutena, että ihminen on
kehittynyt apinasta.
|
Se liikkui rullaavasti
apinamaisten jalkojen ulkosivuilla . Se ei osannut puhua, vaan käytti
yhteydenpitoon jonkinlaista murahtelukieltä.
Se oli eläimellinen ja
tyhmä.3 Kuvien todenperäisyydestä meni takuuseen
mm. ranskalainen professori M. Boule jo v.1908, vaikka käytettävissä oli silloin
vain kallon osa ja muutamia luunosia jäsenistä. Taiteilijoiden tekemään
mielikuvitukselliseen luomukseen, "puuttuvaan renkaaseen" saivat miljoonat
ihmiset tutustua eri puolilla maailmaa museoiden, tieteisteosten ja oppikirjojen
välityksellä. Alkukantainen kuva ei muuttunut todenperäiseksi vaikka
seuraavien vuosikymmenten aikana eri puolilta
maailmaa löytyi uusia neandertalin ihmistä koskevia
löytöjä, joiden
"asukkailla" oli nykyihmisen piirteet.
Eri mieltä
Useat aikansa tunnetut asiantuntijat ja tutkijat olivat alusta lähtien eri
kannalla kuin kehitysoppiaan kiivaasti puolustavat tutkijat. He havaitsivat,
että nämä hautalöydöt todistivat
korkeasta kulttuurista, yhteisön
huolenpidosta, vapaista seksuaalisuhteista ja
uskosta elämän jatkumiseen. Ravinnon
puutteellisuus oli saanut aikaan mm. riisitaudin, josta johtui luuvääristymiä ja
niveltulehduksia. Myös sukupuolitaudit olivat
olleet yleisiä. Näitä lausuntoja ei
haluttu ottaa huomioon, koska ne eivät
tukeneet kehitysoppia, vaan pikemminkin Raamatun antamaa kuvaa ihmisestä
ennen vedenpaisumusta.
Vasta viime aikoina uusilla menetelmillä tehdyt tutkimukset ovat
osoittaneet, että nämä yli 100 vuotta sitten
esitetyt näkemykset neandertalilaisia vaivanneista puutostaudeista ja
sairauksista olivat oikeita ja tieteellisen
puolueettomasti tehtyjä.
Luolalöytöjen ja kaivausten yleistyessä havaittiin, että Neandertalin
rotuun kuuluvia oli asunut eri puolilla Eurooppaa sekä Aasian länsiosissa.
Löytöpaikkoja on yli 70 ja luujäännöksiä n.
300 yksilöstä.4 Kehitysopin
uskomusten mukaan neandertalilaisia oli ollut olemassa jo 230.000 vuotta sitten, mutta
ne kuolivat sukupuuttoon n. 30.000 vuotta sitten. Tietenkin ne, jotka uskovat
ihmisen apinamaiseen alkujuureen haluavat unohtaa ne aiemmin mainitut, kiven
sisään hautautuneet ihmisen luut, jotka olisivat vastaavien ikälaskelmien
mukaan yli 25 miljoonaa vuotta vanhoja mutta Raamattuun uskoville vahvoina todisteina vedenpaisumuksen tuhoista.
|
Kansainvälisesti tunnettu "Elämän
Ihmeet"-kirja kuvaa aivojen koon
merkitystä älykkyyden kannalta. Yllä olevaan
kuvaan on annettu kirjassa seuraava kuvateksti: "Aivojen kehitys simpanssista nykyajan
ihmiseen. Koko kasvaa jatkuvasti. Aivot ovat pienemmät simpanssilla, joka
ihmisapinoista on älykkäin. Sitten seuraavat
järjestyksessä Jaavan apinaihminen,
Piltdowin mies ja Neandertalin ihminen. Uloin
ääriviiva esittää tyypillisen nykyajan ihmisen
aivoja." Kirjan tarkoitus on luoda lukijalle usko kehitysoppiin. Kirja ei kerro,
että neandertalilaisilla oli suuremmat aivot
kuin nykyihmisillä. Se ei myöskään kerro,
että aivojen koon kasvaminen ei merkitse
älykkyyden kasvamista. Tämänkään
kehitysoppia tukevan kirjan kuvitus ei perustu tosiasioihin. Piltdownin mies ja Jaavan
apinaihminen olivat vuosikymmeniä voimakkaita todisteita siitä, että ihminen on
polveutunut apinasta. Myöhemmin paljastui, että
molemmat olivat räikeitä väärennöksiä, joilla
tuettiin uskoa kehitysoppiin.
|
Mitä useampia neandertalilaisten hautoja kaivettiin, sitä vaikeampaa
kehitysopin kannattajien oli puolustella väitteitä ja uskomuksia
apinamaisesta "puuttuvasta renkaasta". Eräs
neandertalilainen oli haudattu yhdessä silmukkahaarniskapaitansa
kanssa, toisen kallossa oli ammuksen sisäänmeno-
ja ulostuloreikä, jne. Kun Filippiinien saarilta löytyi v. 1910 eläviä "neandertalilaisia" (Tay Tay-kansa)5
, oli "puuttuvan renkaan" kohtalo jo silloin
vaakalaudalla. Luonnollisesti näistä
löydöistä ei annettu tietoa apinaihmisen
lumoissa olevalle yleisölle, jota pidettiin
kehitysopin uskossa ja apinan sukulaisina. Koulukirjoissa ja ns. tieteisteoksissa on
edelleen kehitysuskon vääristämät
tiedot neandertalin alkuihmisistä.
|
Neandertalilainen ihminen oli huomattavasti nykyistä ihmistä rotevampi. Tämä
käy hyvin ilmi kun vertaa neandertalilaisen sormiluuta nykyisen
keskiverto-ihmisen sormiluuhun.
|
Yli 150 vuoden aikana löydettyjä luun kappaleita on nyt voitu tutkia
uudelleen. Neandertalin ihmisen kallon osat ja muut löydetyt luut osoittavat,
että kysymyksessä on nykyihmistä
voimakkaampi ja vankempi rotu. Luusto on kookkaampaa ja aivojen koko on
ollut reilusti nykyistä keskikokoa
tilavampi.6 Elämäntyyli on ollut
yhteisömyönteinen ja uskonnollinen.
Voidaankin todeta, että neandertalilainen ei eroaisi nykyisten ihmisten
joukosta. Nykyisinkin on kookkaita ja kauniita ihmisiä, jotka ovat voimiltaan
ja taidoiltaan muita ylempänä. Kuten esi-isämme olivat ennen vedenpaisumusta.
KP
1) In the Minds on Men/Ian T.Taylor,
2) Lithog./P.Roetter/University of Toronto,
3) Tieteen Kuvalehti 8/1996,
4) Ihmisen kehitys/Kirjayhtymä 1991,
5) In The Minds of Men/1991, Ian T.Taylor,
6) Tieteen Kuvalehti 8/1996
|
|